Kun kiikutat sirpaleita lasinkeräykseen, kysy ensin itseltäsi: muodostivatko ne ennen hajoamistaan säilytyspakkauksen. Jos eivät, oikea osoite onkin sekajäteastia.
”Juomalasi ja lampun kupu menivät rikki, kiikutanpa sirpaleet lasinkeräysastiaan.” – VÄÄRIN!
Lasinkeräykseen ei saa laittaa lasiastioita, keramiikkaa, posliinia eikä ikkuna- tai peililasia. Kerätty lasipakkausjäte kierrätetään uusiksi lasipakkauksiksi. Muilla lasimateriaaleilla voi olla erilaisia sulamispisteitä tai muita ominaisuuksia, jotka estävät pakkauslasin kierrättämisen tai vaikeuttavat sitä.
Helpoin muistisääntö kuuluu: Onko tämä lasi pakkaus? Jos ei ole, sen koti on sekajäteastia.
”Pahvilaatikot sujahtavat kivasti paperinkeräykseen, kunhan ne muistaa taitella litteiksi.” – VÄÄRIN!
Paperinkeräykseen ei saa sulloa pahvi-, kartonki- ja paperipakkauksia. Nämä kuitupakkaukset lajitellaan kartonginkeräykseen.
Nyrkkisääntönä voi pitää, että paperinkeräykseen laitetaan vain postiluukun kautta tullut paperi. Kovakantisten kirjojen kannet kuuluvat sekajätteeseen, mutta sivut voi laittaa paperinkeräykseen.
”Tyhjä kahvipaketti kuuluu metallinkeräykseen, siinähän on alumiinikalvo.” – VÄÄRIN!
Kahvipaketit kuuluvat muovipakkausten erilliskeräykseen tai sekajätteeseen. Metallinkeräys on tarkoitettu vain metallisille pakkauksille ja pienille metalliesineille.
Alumiiniset foliokannet, kuten viilipurkissa ja margariinirasiassa, kelpaavat kuitenkin metallinkeräykseenkin.
Asiantuntijoina Ritva Castrén, Suomen Pakkauskierrätys RINKI Oy ja Erkki Piippo, Pirkanmaan jätehuolto
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
