On monta tapaa päästä eroon kirjapinoista. Hyvällä tuurilla niistä voi saada rahaakin.
On monta tapaa päästä eroon kirjapinoista. Hyvällä tuurilla niistä voi saada rahaakin.

Vanhoille kirjoille löytyy edelleen ostaja, kunhan tietää, mitä kannattaa myydä: Kalle Päätaloa luultavasti ei, mutta Stephen King otetaan ilolla vastaan.

Ensin pari perusvinkkiä: Hyvin pidetty kirja käy aina kaupaksi paremmin kuin huonosti pidetty. Älä siis hukkaa kansipapereita, äläkä alleviivaa tai taita sivuja.

Sisällä tupakoiminen tai kirjojen varastoiminen kylmässä tai kosteassa paikassa on pahinta, mitä kirjalle voi tehdä.

Kirjoja ei kannata raahata suin päin antikvariaattiin  (ja sitten pahimmassa tapauksessa takaisin), vaan niiden tiedot voi lähettää ensin sähköpostilla arvioitavaksi.


Näitä kirjoja ei luultavasti kannata tarjota myyntiin:

  • Kirjakerhojen kirjat
  • Tietosanakirjasarjat
  • Valittujen Palojen Kirjavaliot
  • Ennen 1990-lukua ilmestynyt kaunokirjallisuus. Tosin 1920-luvun paikkeilla ja sitä ennen julkaistu kirjallisuus alkaa olla sen verran vanhaa, että voi olla ikänsä puolesta haluttavaa.
  • Mitä missä milloin -kirjasarjat (paitsi 1950-luvulta)
  • Kalle Päätalon, Eeva Joenpellon, Laila Hirvisaaren, Kaari Utrion, Arto Paasilinnan ja muiden ”painosten kuninkaiden ja kuningattarien” tuotanto
  • Vanhat koulukirjat
  • Kodin lääkäri- ja lakikirjat, jotka vanhentuvat nopeasti
  • Romanttiset pokkarit
  • Kansojen historia -sarja


Näille kirjoille löytyy todennäköisesti ostaja:

  • Maailmankirjallisuuden klassikot Fjodor Dostojevskista Gabriel García Márqueziniin
  • Kotimainen runous, kuten Pentti Saarikosken, Eeva-Liisa Mannerin ja Sirkka Turkan tuotanto
  • Lastenkirjat: erityisesti Tove Janssonin, Astrid Lindgrenin ja Elsa Beskovin kirjat sekä Kiljusen herrasväet ja Pekka Töpöhännät
  • Kaikki Harry Potterit
  • Suuret toivelaulukirjat
  • Stephen Kingin kauhukirjallisuus
  • J. R. R. Tolkienin teokset (etenkin ensipainokset)
  • Hienot Raamatut
  • Harraste- ja käsityökirjallisuus lukuun ottamatta ruuanlaittoa ja sisustamista. Erityisen hyviä aihepiirejä ovat design, Lappi ja Karjala, kansanperinne, filosofia, ilmailu, merenkulku, sukututkimus sekä laadukkaat luonnontieteelliset teokset.
  • Sota-aiheinen kirjallisuus on edelleen kysyttyä, mutta väestön ikääntyessä sitä on tullut markkinoille paljon ja myyntihinnat ovat laskeneet.
  • Samuli Paulaharjun kansatieteelliset teokset
  • Agatha Christien, Maria Langin ja Georges Simenonin dekkarit
  • Carlos Castanedan mystiikkakirjat

Asiantuntijoina Kaija Kuusela Antikvariaatti Sofiasta ja Matti Pietilä antikvariaatti Finlandia Kirjasta

nytonhyvä
Kukkia itselle? Kyllä kiitos!
Kukkia itselle? Kyllä kiitos!

Väsyttääkö? Liikaa hommia? Ja kotona lapsetkin käyvät hermoille? Aina voi tehdä päivästä paremman!

Kodin Kuvalehden lukijat kertovat, miten he piristivät itseään arjessa – ja usein tulivat ilahduttaneiksi samalla ohimennen muitakin.

Kauneutta kotiin

”Toin koivunoksia sisälle.”

”Ostin ruusukimpun itselleni! Välillä pitää kiittää itseään.”

”Sain vihdoinkin vaihdettua kevätverhot.”

”Ilahduin kukista, jotka ostin siivouksen jälkeen siistiin kotiin keittiönpöydälle.”

Läheisten lämpöä

”Sain myös mummoni iloiselle tuulelle, kun puhuin hänen kanssaan puhelimessa.”

”Leikin hippaa lapsen kanssa.”

”Katsoimme tietokoneelta videoita, joilla nyt 8- ja 10-vuotiaat pojat olivat pieniä.”

”Laitoin esikoisen piirtämän ihanan keväisen piirustuksen seinälle.”

Hemmottelua herkuilla

”Nautin leivoksen kahvilassa. Oli ihana istua kaikessa rauhassa.”

”Herkuttelin perunalastuilla, limsalla ja suklaalla.”

”Kaneliässät onnistuivat ensimmäistä kertaa! Sain ystävältä niihin huiput vinkit.”

”Pidin karkkipäivän keskellä viikkoa.”

Onnistumisen iloa

”Sain tehtyä neuletyön valmiiksi.”

”Leivoin eilen leipää. Tytär totesi pöydän ääressä: ’Sä teet aina parasta ruokaa, äiti’.”

”Iloitsin puhtaiden liinavaatteiden tuoksusta pyykkipäivän päätteeksi.”

”Teinipoika pyysi leikkaamaan hiuksensa ja kiitteli tuloksesta vuolain sanoin. Tuntui hyvältä.”

”Sain hankittua uudet kengät.”

Levon hetkiä

”Nautin hierojalla käynnistä.”

”Virkistyin metsäretkestä, jolla paistoimme nuotiolla makkaraa ja joimme termospullosta teetä.”

”Päiväunet ovat ihana asia. Menen päiväunille aina kun ehdin.”

”Pitkä sauvakävely piristi todella.”

”Nautin takkatulesta ja lenkkimakkarasta.”

Tajuton vai eloton?
Tajuton vai eloton?

Kävelisitkö kadulla makaavan ihmisen ohi? Vai pysähdytkö tarkistamaan, mikä hänellä on hätänä? Tiedätkö kolmen H:n säännön, joka voi pelastaa hengen?

Varmaan joku muu menee auttamaan! Mitä enemmän ihmisiä, sitä herkemmin näin tulee ajatelleeksi.

Ensiapukoulutuksissa tätä asennetta yritetään karsia: kaupungin ruuhkassakaan ei pidä muuttua välinpitämättömäksi, eikä kadulla makaavaa pidä koskaan ohittaa. Hän ei ehkä olekaan humalassa ja sammunut, kuten voisi tulla mieleen. Ja vaikka olisikin, hän voi silti tarvita apua.

Saatat olla se ihminen, joka sattuu paikalle juuri, kun joku tarvitsee hengenpelastajaa.

Jos osut paikalle, jossa näet elottoman näköisenä makaavan ihmisen, ajattele ”kolmen H:n” muistisääntöä ja toimi sen mukaan.

Näin Suomen Punaisen Ristin ensiapukouluttajat neuvovat noudattamaan sääntöä:

1. Herättele.

Mene maassa makaavan pään taakse, ota olkapäästä kiinni ja ravistele lempeästi. Älä ota kiinni jalasta, sillä saatat pelästyttää hänet ja sinuun voi osua potku. Pään puolelta lähestyminen on viisaampi tapa.

Seuraa tilannetta ja huolehdi, että ihminen pääsee eteenpäin.

Puhuttele potilasta: kysy, onko kaikki hyvin ja kuuleeko hän puhetta. Jos herättely auttaa, jää seuraamaan tilannetta ja huolehdi, että ihminen selviää pikkuhiljaa ylös ja eteenpäin.

Jos hän tarvitsee saattajan, kysy, kenelle voit soittaa tai soita hätänumeroon.

2. Hälytä.

Älä epäröi, vaan toimi saman tien. Nopea avun hälyttäminen on tarpeen, jos ihminen ei reagoi eikä hengitä – tajuttomalle on syytä hankkia ammattilainen avuksi ja seuraamaan tilannetta.

Soita siis numeroon 112 tai avaa ensin kännykästä 112-sovellus ja soita sen kautta, jotta sinut voidaan myös paremmin paikantaa. Hätäkeskus arvioi tilanteen, neuvoo eteenpäin ja lähettää apua.

3. Hengittääkö? Varmista.

Ensimmäinen tehtäväsi on selvittää, hengittääkö ihminen. Jos maassa makaaja ei reagoi herättelyyn, tarkista hengitys.

Tunnetko ilmavirran? Nouseeko ja laskeeko rintakehä?

Avaa hengitystiet kääntämällä päätä leuasta nostaen ja laita poskesi parin sentin päähän hänen nenästään. Kokeile, tuntuuko ilmavirta ja katso, näetkö hengityksen aiheuttamat nousut ja laskut rintakehällä. Tällä saat selville, hengittääkö hän vai ei.

Jos tunnet ilmavirran ja näet rintakehän liikkeet, kyseessä on tajuton henkilö. Hengittävä ihminen on tajuton, hengittämisen lopettanut on eloton.

Hengittävän ihmisen voit laittaa kylkiasentoon siten, että hengitystiet pysyvät auki. Tilanne voi muuttua, joten autettavan tilaa ja hengityksen sujumista on seurattava avun tuloon saakka.

Eloton ihminen puolestaan on saanut ehkä sydänpysähdyksen, aivoinfarktin tai muun kohtauksen. Aikaa ei ole hukattavaksi, sillä sydämen toiminta on pysähtynyt. Ambulanssiakaan ei voi odottaa, vaan paineluelvytys on aloitettava niin nopeasti kuin mahdollista.

Saatat olla juuri se, jonka on toimittava, joten elvytysohjeiden kertaaminen säännöllisesti on hyvä ottaa tavaksi.