Tässä sarjassa kiinnitetään huomiota arjen isoihin pieniin hetkiin, jotka tekevät elämästä hyvää.
Ekaluokkalaisella on perhospaita. Perhonen on paidassa paljetteina, jotka pystyy kääntämään niin, että välillä perhonen on monivärinen, välillä loistaa hopeisena. Väri voi myös vaihtua kesken perhosen. Silloin paidan perhosen toinen siipi on värikäs ja toinen hopeinen.
Välillä väri vaihtuu nopeastikin. Lapsi on nimittäin keksinyt, että kertoo paidalla, millä mielellä on: Kun tapahtuu iloisia asioita, perhonen on värikäs. Hopeisen puolen hän kääntää esiin, kun on jotakin tylsää. Ja kun on tapahtunut kivaa ja tylsää, perhonen on puoliksi värikäs ja puoliksi hopeinen.
Viime päivinä ekaluokkalaisen paidan perhonen on ollut värikäs esimerkiksi näistä syistä:
Hän pääsi lajittelemaan irtokarkkeja pusseihin koulun buffettia varten.
Janni Hussi ei tippunut Selviytyjät-ohjelmassa.
Kirjastosta löytyi uusi Lasse-Maijan etsivätoimisto -kirja.
Isä pyöritti pihassa hyppynarua.
Kokonaan hopeisena paidan perhonen on hyvin harvoin. Seitsemänvuotiaiden elämässä lasi taitaa olla useammin puoliksi täynnä kuin puoliksi tyhjä. Osittain hopeisena perhonen kyllä on ollut, vaikkapa tämän vuoksi:
Lenkkarit puristivat, olivat jääneet talven aikana pieneksi.
Koulussa oli uunimakkaraa.
16-vuotias Fiona ei voittanut Voice of Finland -ohjelmassa.
Äiti kutsui häntä meidän vauvaksi.
Entäs jos toisi saman idean töihin? Avokonttorissa olisi erityisen kätevää, kun näkisi saman tien, millä tuulella työkaverit ovat.
Ahaa, Marilla ja Annalla on punaiset huivit tai neuletakki tuolin selkänojalla (tai mikä nyt merkiksi sovitaankaan), taidankin olla hissun kissun, tai pitäisiköhän tuoda niille kahvit?
Siitä kokouksesta, johon en ehdi, ja siitä työstä, joka on vieläkin kesken, sanon vasta lounaan ja jälkiruuan jälkeen, kun huivi on vaihtunut siniseen.
