Parasta juuri nyt: uusi kevät ja vanha pyörä.
Parasta juuri nyt: uusi kevät ja vanha pyörä.

Tässä sarjassa kiinnitetään huomiota arjen isoihin pieniin hetkiin, jotka tekevät elämästä hyvää.

Viime viikonloppuna pumppasin pyörän kumit.

Pyörä oli seissyt talven terassilla ja näytti täsmälleen niin arkiselta kuin 20 vuotta vanhat, ulkona säilytetyt pyörät näyttävät. Kun syksyllä ennen liukkaita kelejä viimeksi ajoin pyörällä, pyörä myös tuntui parhaat päivänsä nähneeltä.

Nyt oli edessä se paras päivä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kunto voi olla kehno ja ketjut kitistä, mutta talven jälkeen jokainen polkaisu tuntuu vapaudelta.

Koskaan muulloin pyörällä ajaminen ei tunnu yhtä kevyeltä kuin ensimmäisen kerran keväällä. Kunto voi olla kehno ja ketjut kitistä, mutta talven jälkeen jokainen polkaisu tuntuu vapaudelta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Juuri näinä päivinä uskon vielä, että kesällä pyöräilen kymmenen kilometrin matkan töihin ja että pyöräilysää on vain pukeutumiskysymys. Ajattelen, että valoisina iltoina poljemme tämän tästä lapsen kanssa puistoon ja lähikaupan pakastealtaalle, josta ostamme jätskit.

Suunnittelen, että tämä voi olla se kesä, jolloin pyöräilen rantaraitin päästä päähän. Tai ehkä pyöräilenkin Porvooseen, ja tulen J.L. Runeberg -laivalla takaisin. (Tässä kohtaa puoliso kysyy, tiedänkö, kuinka pitkä matka Porvooseen oikein on.)

Yksi neljän vuodenajan hienoja puolia on, että tulee aina uusia vuoden ensimmäisiä kertoja.

Tennarit laitan jalkaan tänä viikonloppuna. Tiedän jo, että silloin tunnen askelten keveyden.

Sisältö jatkuu mainoksen alla