Graafikko Heidi Korhonen ajattelee matkat kilometrien sijaan askeleina.

Sain ranteeseeni aktiivisuusmittarin, eikä elämäni enää ole ollut entisensä. Askelmäärän seuraaminen on hirmuisen koukuttavaa hommaa. Päivittäinen suositus, 10 000 askelta, tuntui aluksi hurjalta tavoitteelta istumatyöläiselle, mutta pian homman juju valkeni. Kaikki on kiinni valinnoista, askelmäärää kun on älyttömän helppo kasvattaa eikä kävelyyn tarvita erityisiä välineitä, vain jalat ja viitseliäisyyttä. 

Vanha klassikko toimii aina eli kipaisen hissin sijaan portaita: + 650 askelta.

Pienen lähikaupan sijaan lähden maraton-ruokaostoksille jättimäiseen Prismaan: + 3 550 askelta.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Hyödynnän työmatkat ja kävelen: + 9 900 askelta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ennätykseni on 20 338 normaalina arkipäivänä. Ja ennätyksethän on tehty rikottaviksi!

Rehellisyyden nimissä on myönnettävä, että on myös päiviä, jolloin en saa edes 3 000 askelta kasaan. Mittari värisee kärsimättömänä koettaen kannustaa laiskimusta liikkeelle ja aktiviisuutta ilmaiseva väripalkki loistaa ikävän punaisena. Sellaisina päivinä tekee mieli heittää mittari komeron kauimmaiseen peränurkkaan, unohtaa koko laite ja alkaa sohvaperunoida hyvällä omallatunnolla.

Hetken kuluttua kaivan kuitenkin mittarin jälleen esiin ja kävelen ihan vain siitä ilosta, että näen askeleni. Numerot kai tekevät todellisemmaksi sen, että otan kaikki ne tuhannet askelet ihan oikeasti.

 

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 18/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla