Ei elämässä oikeasti todistuksilla pärjää. Sillä pärjää, miten kohtaa toisen ihmisen, Minna McGill kirjoittaa pääkirjoituksessaan.

Rakastamme tarinoita menestyjistä. Myös kesän ensimmäisenä viikonloppuna. Mutta olemmeko jo kuulleet niitä liikaa?

Emme kerro luokan priimuksista. Kerromme vitosen oppilaista.

Emme kerro tässä numerossa* kuuden ällän ylioppilaista emmekä luokan priimuksista. Kerromme vitosen oppilaista.

Pienestä tytöstä, joka kutistui pulpettiin, kun uskoi, ettei osaa eikä ikinä opi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Takarivin mölisijäpojasta, joka pisti ranttaliksi ja haistatteli opettajilleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Köyhän perheen pojasta, johon kukaan ei koulussa uskonut. Eikä uskonut hän itsekään.

Miten sitten kävikään? (Katso digilehden sivulle 30.*)

Toukokuussa olen etsinyt voileipäkakkujen ja tuulihattujen reseptejä ja miettinyt, mitä yhdelle valkolakkiselle sanoisin.

Katso toista silmiin. Purista kättä, hymyile lämpimästi.

Katso toista silmiin. Purista kättä, hymyile lämpimästi. Huomaa hänetkin, jota muut eivät huomaa. Saa jokainen tuntemaan itsensä tervetulleeksi.

Ei elämässä oikeasti todistuksilla pärjää.

Sillä pärjää, miten kohtaa toisen ihmisen.

Mitä tulee huoneeseen, kun sinä tulet huoneeseen?

Filosofi Esa Saarisella on hieno kysymys: Mitä tulee huoneeseen, kun sinä tulet huoneeseen?

Sitä kai meidän kaikkien olisi hyvä aika ajoin miettiä.

Barack Obamasta on sanottu, että hän saa aina huoneen epävarmimmankin tyypin tuntemaan itsensä varmaksi.

Olisiko siinä tavoitetta, noin alkuun?

Niistä ällistä ja presidentinvirasta viis.

Kirjoitus on lehden 11/2017 pääkirjoitus.

*Lue, miten saat lukuoikeuden KK:n digilehteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla