TÄTÄ MIELTÄ. Eräänä aamuna sain tietää, että tiikereihin voi törmätä ihan kadullakin, kun tajuaa katsoa, kirjoittaa Salla Stotesbury.
Look closer – katso tarkemmin, vihjasi amerikkalaiselokuva American Beauty jo lähes 20 vuotta sitten. Elokuvassa tuulessa tanssiva pieni muovipussi on kuin runo. Niin kaunis, että itkettää.
Vasta tänä syksynä olen hiljalleen tajunnut, mitä elokuvan neuvo tarkoittaa. En ole mitenkään tietoisesti päättänyt katsoa arkeani toisin. Eräänä aamuna vain tuntui kuin luomet olisivat nousseet silmiltäni pois. Jopa marraskuisen Helsingin nuhruiset lähiöt ja keskustan betonikorttelit ovat oikeasti tulvillaan kauneutta, iloa ja lämpöä. Esimerkiksi tällaisia arjen runoja olen saanut viime viikoina kokea:
"Kato, sammakoita!"
Toissapäiväisen lumisateen viimeiset jäänteet olivat enää kaksi pientä, jähmettynyttä, pakokaasujen tahraamaa kinosta.
Runon kinoksista teki se, että minä ja kahdeksanvuotias tyttäreni totesimme samalla hetkellä yhteen ääneen: "Hei kato noita, ne näyttää ihan sammakoilta!"
Yhä kuin vastarakastuneet
Reppuselkäinen pariskunta, jonka perässä kävelin juna-asemalle eräänä räntäisenä maanantaiaamuna. He kulkivat käsi kädessä koko matkan, arvelin rakastuneeksi nuoreksipariksi.
Asemalla huomasin, että pariskunta olikin tuttu: lapseni koulukaverin vanhemmat, jotka ovat taatusti olleet yhdessä ainakin vuosikymmenen. Suloista!
Hypnoottiset hansikkaat
Junassa minua vastapäätä istuneen vanhemman rouvan kädet. Naisella oli uskomattoman kauniit fuksianväriset hansikkaat, joissa oli nahkainen koristeremmi ja solki. Tuijotin niitä kuin hypnoosissa melkein koko matkan.
Kun nousimme pääteasemalla ylös, hetken mielijohteesta kehuin hansikkaita rouvalle ääneen. Hän hymyili hämmästyneenä ja kiitti. Ehkä hänelle tuli yhtä hyvä mieli kuin minulle, kun kerrankin kehtasin avata suuni tuntemattomalle.
Hendrixiä jousilla, teinitähti liukuportaissa
Jousikvartetti viritteli soittimiaan Asematunnelissa keskellä aamuruuhkaa. Juuri, kun kävelin ohi, he aloittivat Purple Hazen alkutahdit.
Iltapäivällä herkistyin kuuntelemaan liukuportaissa, kun vieressä kirkas ääni lauloi Varpusta jouluaamuna. Teinitytön tulkinta olisi mennyt heittämällä läpi vähintään Voice of Finlandin alkukarsinoista.
Milloin olet viimeksi nähnyt tiikerin?
Tällä viikolla metrossa lievästi kehitysvammainen mies kysyi, milloin olen viimeksi nähnyt tiikerin. Muistelin, että kesällä Korkeasaaressa. Mies kehotti katsomaan: tiikereitä voi nähdä ihan kadullakin.
Näin varmasti on, kun ymmärtää katsoa.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
