Pian saan avata oven terassille ja asetella yrtit ruukkuihin, päätoimittaja Minna McGill unelmoi.

Rakastan neljää vuodenaikaa, mutta vuosi vuodelta pimeä kausi tuntuu entistä raskaammalta.

Helmikuun puolivälissä se vihdoin tapahtui. Valo alkoi puskea esiin ja päivä pidetä. Voi kuinka olin sitä jo odottanut.

Illalla töistä lähtiessä ei ollutkaan enää pimeää. Kaikki alkoi taas näkyä kirkkaammin: Kaunis lumen peittämä orapihlaja-aita työmatkan varrella. Naapuritalon peltinen piippu, josta auringonsäde kimposi eteenpäin. Oravan tepsuttelun jäljet hangella ja muutamat vielä hailakkoina välkkyvät jouluvalot, unohduksiin jääneet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun viikonlopun reippailulenkillä aurinko häikäisi, tuli pakottava tarve seisahtua hetkeksi. Suljin silmät ja annoin valon koskettaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kotona valo puski sisään olohuoneen isoista ikkunoista ja paljasti armottomasti ihan kaiken: sormenjäljet ikkunoissa, pölyhiukkaset parketilla ja tahrat lattialistoissa.

”Tuli pakottava tarve seisahtua hetkeksi. Suljin silmät ja annoin valon koskettaa.”

Minä keitin kupin kahvia, rojahdin sohvalle ja olin onnellinen.

Katselin vielä lumen peittämälle takapihalle. Unelmoin siitä, että pian saan avata oven terassille ja asetella yrtit ruukkuihin.

Koville otti pitkä kaamos ja hämärähöttö, jälleen kerran, mutta niin vaan siitäkin selvittiin.

Ihanaa kevään odotusta!

PS. Valoa ja kevään kauniita sävyjä haimme myös Kodin Kuvalehden uusimpaan numeroon. Samalla uudistimme hieman lehden visuaalista ilmettä. Vaihdoimme siis täällä toimituksessa jo olohuoneen verhot keväisiin ja hankimme jotain muutakin uutta kotiin. Mieluusti kuulemme, mitä pidit.

Kirjoitus on Kodin Kuvalehden pääkirjoitus numerossa 5/18.

Sisältö jatkuu mainoksen alla