Puutarhan hoitaminen on terapeuttista, mutta joskus on kesiä, jolloin kannattaa keskittyä kasvattamaan rikkaruohoja.
Mikään ei ole yhtä rentouttavaa kuin puutarhan hoitaminen, väitetään.
Itse on surkea mutta tyytyväinen puutarhuri. Istutan kyllä aina alkukesästä muutaman kukan ja teen kaikkeni pitääkseni ne hengissä, mutta rikkaruohot eivät minua häiritse. En aina edes erota, mikä on kukka ja mikä rikkaruoho, ja se tekee puutarhanhoidostani helpompaa kuin muilla.
Joskus kun tunnistan rikkaruohon, uskottelen itselleni, että se on oikeastaan aika kaunis. Jos se ei ole kaunis, ajattelen, että ainakin se on aliarvostettu. Siinä toinen hyvä syy olla nyhtämättä sitä irti.
Jos kesä on kiireinen tai muuten stressaava, suosittelenkin keskittymään rikkaruohojen kasvatukseen. Siinä on mahdoton epäonnistua, ja voi silti nauttia kasvun ihmeestä.
Sama pätee loppukesän puuhiin, kuten mustikoiden poimimiseen, omenoiden hilloamiseen, mansikoiden pakastamiseen, viinimarjojen mehustamiseen ja sienestämiseen.
Ne ovat ihania, rentouttavia asioita, joissa rentouttavinta voi joskus olla se, että ne jättää tekemättä.
