Kai Lehtinen pohtii, miten joutuu tänä keväänä aprillipilatuksi.

NAINEN, JOKA MEILLÄ asuu, on vuosikymmenet pitänyt sydämen asianaan saada minut aprillattua kunnolla. Useimmiten hän on myös onnistunut. 

Kerran kuulin aamulla, kun lankapuhelin soi toisessa huoneessa. Nainen kömpi muka unisena vastaamaan.

Äänestä ymmärsin, että jotain erikoista on tapahtunut. Sain kuulla, että naapurin ratsastuskoulun maneesi oli yön aikana romahtanut ja minua ja traktoria tarvitaan pikaisesti raivausapuun. 

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Nousin, vedin nopeasti työhaalarit päälle ja juoksin ulos käynnistämään traktoria. Mietin kyllä matkalla, että mihin tässä enää niin kiire on, jos vahinko on kerran jo tapahtunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Palatessani hukkareissulta riemua riitti.

Ja se lankapuhelin oli soinut, koska joku vieressäni soitti siihen peiton alta kännykällä.

Nainen toivoi, että suhtautuisin tilanteeseen asiallisesti ja alkaisin etsiä uutta asuntoa. 

TOINENKIN PILA on jäänyt mieleeni. Silloin olin useita päiviä kestävällä esiintymisreissulla jossain päin Suomea. 

Aamulla kännykkään tuli viesti, jossa puolisoni ilmoitti halunneensa jo pitkään kertoa minulle asiasta, jota oli kasvotusten vaikea sanoa. Hänellä oli kuulemma ollut jo kauan toinen mies, ja minun tavaroitani siirrettiin parhaillaan yhteisen kotimme ovesta ulos.

Nainen toivoi, että suhtautuisin tilanteeseen asiallisesti ja alkaisin etsiä uutta asuntoa. 

Luin viestin tyrmistyneenä ja soitin saman tien kotiin. Vastaukseksi sain naurua.

Kohta nauroin jo itsekin ja sanoin, että totta kai muistin aprillipäivän ja tajusin tietysti heti, että viesti oli pilaa…

Valkoista jauhoa ja sokeria meidän munkkimme ne eivät ole nähneetkään.

KEVÄÄN JUHLISTA vappu on pian edessä. Meilläkin siihen kuuluvat omatekoinen sima ja munkit.

Meillä munkit tosin ovat terveysversioita. Valkoista jauhoa ja sokeria ne eivät ole nähneetkään. Hyvin ne silti maistuvat, ja hyvällä omallatunnolla voin syödä useammankin.

Munkkien syönnin jälkeen saatan harkita paastoa. Se kun tuntuu kuuluvan monen kevätohjelmaan elimistön puhdistamiseksi.

Nainen, joka meillä asuu, paastosi tänäkin keväänä viikon ajan. Ihmettelen kyllä miksi, sillä hän syö terveellistä kasvisruokaa, liikkuu paljon, ei tupakoi eikä käytä alkoholia. Voisi melkein sanoa, että avioparina täydennämme hienosti toisiamme. 

Kun puoliso paastosi, sain maisteltavakseni itse tehtyjä paastojuomia. Ne olivat yllättävän hyviä. Omien juuresten maku toi mieleen kasvimaan keväthommat, joihin kohta taas pääsen käsiksi.

Nuorin poika pitänee meitä jännityksessä viimeiseen asti.

TOUKOTÖIDEN LISÄKSI toukokuuhumme kuuluu ylioppilasjuhlien valmistelua. Vielä ei tosin ole selvää, ovatko juhlat tänä keväänä vai mahdollisesti joskus myöhemmin.

Nuorin poika pitänee meitä jännityksessä viimeiseen asti. Kirjoituksiin lukeminen sujui kiitettävän rennolla otteella. Tällaisesta stressittömästä tavasta työskennellä täytynee ottaa itsekin mallia.

Kohtapuolin vietetään myös äitienpäivää. Omatekoisia kortteja meillä eivät juuri muut enää tee kuin nuorimmainen. Epävireinen yhteislaulu kyllä viritetään.

Uskaltaisikohan sitä tällä kertaa laulaa samalla tavalla kuin naapurin nyt jo täysi-ikäisiksi ehtineet lapset ovat tehneet joka äitienpäivänä: Pahaa sutta ken pelkäisi?

 

Kolumni on Kodin Kuvalehden numerosta 9/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla