Ystävystyä voi myös ilman yhteistä kieltä, huomasi Kai Lehtinen afrikkalaisen vieraan seurassa.
Ystävämme vaimo on kotoisin Afrikasta Beninistä. Viime kesänä hän vietti Suomessa kolme kuukautta ja vieraili meilläkin.
Yhteistä kieltä ei ollut, mutta kommunikointi onnistui muutamilla englannin ja suomen kielen sanoilla sekä käsiä käyttämällä. Ystävämme toimi puolisonsa tulkkina ja käänsi keskustelut suomesta ranskaksi ja toisinpäin.
Monimutkaisemmatkin asiat saatiin selvitettyä. Naurulla ja halaamisella pärjäsimme jo pitkälle.
Naapurien järjestämissä elokuisissa illanistujaisissa nuori Juliette pääsi kokemaan suomalaista ruokakulttuuria ja musisointia keski-ikäisten tyyliin. Me taas saimme maistella hänen kokkaamaansa väkevän mausteista haukea ja kuulla hänen laulamiaan afrikkalaisia lauluja.
Erilaisesta taustastaan huolimatta Juliette tuntui hyvin tutulta, ja yhteinen sävel löytyi nopeasti.
MYÖS INTIA on tullut perheellemme entistä tutummaksi, sillä saimme sieltä 9-vuotiaan kummitytön Jhuman. Kastiton Jhuma eli syvällä viidakossa puoliorpona ja välttyi joutumasta piikomaan Delhiin.
Jhuman isosisko myytiin kaupunkiin, mutta Jhuma pääsi käymään koulua paikalliseen ashramiin eli luostarin kaltaiseen meditaatiokeskukseen. Kummeina osallistumme hänen koulunkäyntinsä kustannuksiin. Jhuma kuuluu siihen pieneen kastittomien tyttöjen ryhmään, joilla on tulevaisuudessa enemmän toivoa kuin lähtökohdat antoivat olettaa.
SUUREN MAAILMAN kuulumisia saamme vähän väliä myös Amerikasta, jonne 20-vuotias tyttäremme on lähtenyt opiskelemaan. Tytär on kotiutunut ja saanut ystäviä eri puolilta maailmaa.
Se nainen, joka meillä asuu, lähettää heti tyttärelle viestin, jos uutisissa mainitaan jotain huolestuttavaa.
Poliittinen tilanne ja maailman tapahtumat herättävät New Yorkissa mielipiteitä laidasta laitaan, ja mielenosoituksia pidetään milloin mistäkin. Me täältä kotoa käsin yritämme muistuttaa, että tytär olisi varovainen ja välttäisi suuria ihmismassoja.
Varsinkin se nainen, joka meillä asuu, seuraa Amerikan tapahtumia tarkkaan ja lähettää heti tyttärelle viestin, jos uutisissa mainitaan jotain huolestuttavaa. Tytär saa varoituksia, jos tietoon on tullut esimerkiksi pankkiryöstö, tulvavaroitus tai terroriteko – sattuivatpa ne sitten missä päin Amerikkaa tahansa.
RAUHANOMAINEN YHTEISELO maapallolla on tehty tuleville sukupolville haastavaksi. Sotien ja katastrofien vuoksi maailmalla on liikaa ihmisiä vailla turvallista elinpaikkaa ja tulevaisuutta. Konfliktit ja terrorismi ravisuttavat ja pelottavat. Väkivalta ja viha leviävät.
Kaikesta pelosta ja kauheuksista huolimatta tärkeintä olisi muistaa, että suurin osa ihmisistä riippumatta kansallisuudesta, väristä tai kielestä haluaa elää rauhallisissa ja turvallisissa oloissa.
Ihmisten välinen kanssakäyminen ei katoa maailmasta mihinkään. Sen merkitys vain kasvaa, ja rauhanomaisen vuoropuhelun ja rinnakkaiselon mahdollistaminen tulee olemaan suuri tulevaisuuden haaste.
Mieleeni tulee vanha laulu, jota omatkin lapseni pienenä lauloivat: ”Matkustan ympäri maailmaa, laukussa leipää ja piimää vaan. Jos mua hiukkasen onnistaa, niin uuden ystävän saan.”
Jotenkin sitä haluaisi säilyttää tällaisen lapsen uskon ja toiveikkaan ajatuksen ihmisten välisestä ystävyydestä ja vieraanvaraisuudesta.
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 19/2017.
