Tässä sarjassa kiinnitetään huomiota arjen isoihin pieniin hetkiin, jotka tekevät elämästä hyvää.
Siitä puhelusta tuli meidän perheessämme klassikko. Kävin sen pääsiäisviikolla yli 80-vuotiaan äitini kanssa, joka ihmetteli ajan kulua: ”Hyvänen aika, jos nyt on pääsiäinen, niin kohta ollaan juhannuksessa – ja sitten aletaankin jo odottaa syksyä!”
Se oli niin laittamattomasti sanottu, että hekottelin koko illan.
Aamulla minua alkoi ihan pikkuisen suututtaa. Ei äiti vaan meidän aikuisten tapa ajatella.
Esimerkiksi viisivuotias tyttärenpoika näkee tulevaisuuden aivan toisenlaisessa valossa.
Kun on tiistai ja tivoli on tulossa kaupunkiin perjantaina, hän laskee päiviä eikä malta odottaa tulevaa ihanuutta. Hänellä ei käy mielessäkään ryhtyä nillittämään, että kauhistus, joko se tivoli taas tulee, keväthän on siinä tapauksessa melkein ohi.
Joo, minä olen nillittänyt. Juuri noilla sanoilla.
Ihan totta, aikuisissa on jotain vikaa.
Viisivuotias pomppii riemusta kevään ensimmäisenä päivänä, jolloin lämpömittari näyttää yli 10 astetta: ihan kohta pääsee järveen uimaan!
Me aikuiset tirkistelemme epäluuloisina aurinkoa ja nurisemme, että mitä sinäkin siellä kiusaat, kun viikonlopuksi on taas luvattu räntäsadetta. Hei, poika, äläpäs unohda lapasia! Kevätilma on petollista.
Ihan totta, aikuisissa on jotain vikaa.
Me tiedämme kokemuksesta, että auringonpaisteen jälkeen alkaa sataa ja aina tulee uusi maanantai ja pessimisti ei pety, mutta ei siinä mitään viisautta ole. Elämä vain kuluu pahimpaan varautuessa, ja sitten pahin tulee. Oliko hauskaa?
Päätän sen nyt: ryhdyn ajattelemaan, niin kuin viisivuotias. Lakkaan murehtimasta kaikkea kamaluutta, joka väistämättä tapahtuu. Rakastan täysillä kaikkea ihanaa, joka on olemassa juuri nyt tai tulee ihan kohta.
Päätän sen nyt: ryhdyn ajattelemaan, niin kuin viisivuotias.
Lupaan, että edes joskus teen niin.
Edes kerran viikossa.
Edes silloin, kun olen yhdessä viisivuotiaan kanssa ja pääsen nauttimaan hänen viisaudestaan.
Sitä paitsi tämän jutun julkaisuhetkestä on vielä kokonaista 49 päivää siihen, kun päivät alkavat lyhentyä. Jokainen niistä 49 päivästä on edellistä valoisampi.
