Monta vuotta luulin, että luen nolon vähän. Sitten huomasin lukeneeni uudelleen koko alakoulun oppimäärän.

Vuosikausia olin lukutoukka. Sitten kävi niin, että lakkasin valvomasta öitä kirja kädessä ja aloin valvoa öitä vauva sylissä. En enää lainannut kirjastosta lukemattomia kirjoja vaan palautin vähätkin kirjat lukemattomina takaisin.

Kun tutut nyt puhuvat lukupiireistään, minä juon kahvia. Kun luen Kodin Kuvalehden Kirjasieppo-blogista, mitä työkaveri taas on lukenut, minua nolottaa.

Ihan turhaan. Näin monipuolisesti en ole lukenut koskaan ennen.

Viime viikolla luin, mitä Suomen kirkoissa tapahtui uskonpuhdistuksen jälkeen. Siitä siirryin lukemaan eristeistä ja emäksisistä aineista ja siitä, miksi hiiva kohottaa taikinaa. Loppuviikolla luin kuuluvasti ääneen, mikä oli muinaissuomalaisten metsänjumalan nimi: Suomessa Tapio, Karjalassa Hiisi.

Nykyiset kirjani eivät ehkä saa Finlandia-palkintoja, mutta niiden ansiosta selviäisin taas alakoulun oppimäärästä. Kiitos Jäljillä, Historia kertoo, Tähti, Skoj, Yippee, Tuhattaituri sekä Koulun fysiikka ja kemia!

Kotona kerron kuudesluokkalaiselle, että kirjoitan hänen koulukirjoistaan ja kuulusteluhetkistämme lehden Hyvä mieli -tekstin. Hän sanoo, että ennemmin Paha mieli -tekstin: kun kokeita edeltävinä iltoina kuulustelen lapselta noita kirjoja, kummaltakin on usein hyvä mieli kaukana.

Mutta se ei ole kirjojen syy.

Mitä tärkeää opit koulussa? Entä mitä turhanpäiväistä? Kerro alla kommenttikentässä!

Lue myös:

Lukemattomat lempikirjani

Kirjasieppo tietää: Tutkimus todistaa: paperi on parempi

Lukijan vinkki: Kalenteri muistuttaa kokeisiin kuulustelusta

Näin selviät myyjäisistä, valmispullan tuoksuinen äiti