Metsästäjän vietit heräävät syksyllä. Kohteet ovat pieniä ja matalia.
Metsästäjän vietit heräävät syksyllä. Kohteet ovat pieniä ja matalia.

Toimittaja Tarja Hirvasnoro saapastelee syksyisin silmät­ maahan luotuina.

Taisin olla viidentoista, kun päätin rikkoa maalaiskylän perinteitä ja sukupuolirajoja ja hankin metsästyskortin. Kahdesti lähdin lintujahtiin.

Sen jälkeen kortti ajautui kaappiin päiväkirjojen ja piirustuslehtiöiden väliin ja sinne jäi. Ei minusta ollut tappamaan.

Sen sijaan tykkään vielä tänäkin päivänä kaikesta muusta metsästykseen liittyvästä. Syysaamun hiljaisuudesta, etsimisen jännityksestä, saaliin havaitsemisen aiheuttamasta ylimääräisestä sydämenlyönnistä. Tiaisista, jotka pilkahtelevat pensaissa ja juoruavat kaikille: ”Hälytys! Tuossa se vaanii!”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Siksi jatkan metsästystä. Silmät hakevat sammaleen seasta pieniä mustia torvia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Miten hurmaavia tyyppejä metsä kätkeekään!

Sieraimet värisevät, kun jostain kohoaa aromikas rouskun tuoksu. Lampaankääpiä, kehnäsieniä, suppilovahveroita: miten hurmaavia tyyppejä metsä kätkeekään! Veitsi sivaltaa, vips. Harja pyyhkii, raaps raaps. Saalis on korissa ja metsästysvietti tyydytetty.

Eikä tämä saalis lähde karkuun, vaikka tiaiset miten varoittaisivat.

Sisältö jatkuu mainoksen alla