Viisi syytä, joiden vuoksi haluan kirjat yhä hyllyyni (pölyyntymisen uhallakin)

1. Jos kirjahyllyssäni on esimerkiksi Donna Tarttin ja Paul Austerin romaaneja, minusta tuntuu, kuin Tartt ja Auster olisivat kylässä luonani. Heti kun näen heidän nimensä kirjan selkämyksessä, minulle tulee sellainen olo, että elämäni on ihmeellistä ja kotini jännittävä paikka, jossa hengailee jännittäviä ihmisiä. Oikeasti Tartt ja Auster saattavat tietenkin olla tylsiä ja ilkeitä, mutta todennäköisesti heillä olisi kuitenkin kiinnostavia ajatuksia. Siksi haluan heidät hyllyyni pölyyntymään.

2. Kun vilkaisen hyllyyni, en näe pelkkiä kirjailijoita vaan myös kirjoissa piilevät henkilöhahmot. Pidän siitä, että kaikki nuo omituiset, kiehtovat, fiktiiviset ihmisoliot ovat ikään kuin nalkissa kirjojeni välissä, olohuoneessani. Kirjahyllyihini mahtuu satoja erilaisia elämiä, satoja kohtaloita, satoja tyyppejä! En edes tunne heistä kaikkia (koska en todellakaan ole lukenut kaikkia omia kirjojani), mutta silti ajatus heidän olemassaolostaan saa oloni juhlavaksi ja iloiseksi.

Niin kauan kuin joku jaksaa kuvitella työkseen, millaista olisi elää jonain toisena ihmisenä, maailmassa on vielä paljon hyvin.

3. Kirja on minulle todiste rohkeudesta. Jos haluan pitää käsissäni rohkeutta, pidän käsissäni romaania. Jos joku keksii tarinan, on niin sitkeä että kirjoittaa sen alusta loppuun ja lopulta julkaisee sen, se on minusta rohkeaa. Siksi haluan ympärilleni kirjoja. Ne huokuvat huoneilmaan voimaa ja päättäväisyyttä, aivan kuten kirjovehka puhdistaa sisäilmaa. 

4. Vaikka romaaneja ei enää koskaan julkaistaisi, kukaan ei kuolisi eikä aurinko lakkaisi nousemasta. Romaanit eivät ole elintärkeitä kuten vesi ja leipä, ja siksi arvostan niitä niin paljon. Niin kauan kuin joku jaksaa kuvitella työkseen, millaista olisi elää jonain toisena ihmisenä, maailmassa on vielä paljon hyvin.

5. Kirjan kansien sisälle mahtuu kokonainen ihmiselämä. Kirja tekee elämästä hetkeksi selkeää, jopa ymmärrettävää. Mikä muu esine pystyy samaan?