Lastenkirjallisuuden tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen laati listan tärkeistä ja aikaa kestäneistä lastenkirjoista. Parhaiten ne toimivat, kun aikuinen lukee ne lapselle ääneen.

0-2-vuotias: "Ymmärrän enemmän kuin puhun"

Tällainen lapsi on tässä iässä:

  • Hän sanoo yksittäisiä merkitseviä sanoja, jotkut jo yksinkertaisia lauseita. 
  • Puheen kehitystä edesauttaa esineiden nimeäminen, puhuminen ja yhdessä lukeminen. 
  • Lapsi ymmärtää enemmän puhetta kuin tuottaa sitä itse

MLL/Vanhempainnetti

 

Lue hänelle ainakin nämä:

  1. Suomen lasten Runotar, kuv. Leena Lumme, Otava
  2. Peukaloputti, Meidän vauvan lorut, kuv. Timo Kästämä, Otava)
  3. Hannele Huovi: Vauvan vaaka, kuv. Kristiina Louhi, Tammi
  4. Kirsi Kunnas & Anne Vasko: Hei Hikkori Tikkori, WSOY
  5. Eric Carle: Pikku toukka paksulainen, suom. Kaija Pakkanen, Tammi
  6. Chris Haughton: Ihan hukassa, suom. Tuula Korolainen, Lasten keskus

 

3-5-vuotias: "Mikä on oikein, mikä on väärin?"

Tällainen lapsi on tässä iässä:

  • Hän pohtii hyvän ja pahan sekä oikean ja väärän eroa sekä erilaisten ilmiöiden syytä ja tarkoitusta.
  • Hän nauttii sanoilla leikkimisestä, loruista, runoista ja saduista, selittää ja kyselee, kertoo pitkiä tarinoita ja keksii omia sanoja.

MLL/Vanhempainnetti

 

Lue hänelle ainakin nämä:

  1. Hanhiemon satuaarre, kuv. Feodor Rojankovski, suom. Tarja Saarikoski, WSOY
  2. Hanhiemon iloinen lipas, kuv. Feodor Rojankovski, suom. Kirsi Kunnas, WSOY
  3. Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään?, suom. Hannes Korpi-Anttila, WSOY
  4. Todd Parr: Ei haittaa, jos on erilainen, suom. Riitta Oittinen, Pieni Karhu
  5. Maurice Sendak: Hassut hurjat hirviöt, suom. Heidi Järvenpää, Tammi
  6. Werner Holzwarth: Pikkumyyrä, joka tahtoi tietää, kuka kehtasi kakkia kikkaran suoraan hänen päähänsä, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen, Nemo
  7. Jon Klassen: Haluan hattuni takaisin, suom. Pirkko Harainen, WSOY
  8. Janosch: Suuri Panamakirja, suom. Riitta Mäyrälä, WSOY

 

6-8-vuotias: "On ihanaa oivaltaa itse!"

Tällainen lapsi on tässä iässä:

  • Ajattelutoiminnot kehittyvät. Lapsi pystyy aiempaa paremmin pohtimaan erilaisten ilmiöiden syitä ja seurauksia ja hyödyntämään mielikuvia.
  • Hän nauttii asioiden pohtimisesta ja oivaltamisesta ja muodostaa omia mielipiteitä.

MLL/Vanhempainnetti

 

Lue hänelle ainakin nämä:

  1. Kirsi Kunnas: Tiitiäisen satupuu, kuv. Maija Karma, WSOY 
  2. Eppu Nuotio: Näin pienissä kengissä, kuv. Katja Tukiainen, Tammi
  3. Kaiken maailman eläinsadut, kuv. Matti Pikkujämsä, Otava 
  4. Suomen lasten hölmöläissadut, kuv. Pirkko-Liisa Surojegin, Otava 
  5. Suomen lasten eläinsadut, kuv. Pirkko-Liisa Surojegin, Otava 
  6. Lauren Child: Miten satujen susista selvitään, suom. Riitta Oittinen, Pieni Karhu
  7. Zacharias Topelius: Vattumato, kuv. Maija Karma, suom. Sirkka Rapola, Otava 
  8. Raija Siekkinen & Hannu Taina: Herra Kuningas, Otava
  9. Maarit Malmberg & Jouni Koponen: Aapeli ja sotaveteraani Reino; Aapeli ja evakkomatka, Minerva
  10. Kalle Güettler, Rakel Helmsdal, Aslaug Jónsdottir & Sari Peltonen: Ei, sanoi pieni hirviö, Pieni Karhu
  11. Sari Vento & Mika Launis: Peikonhäntä, WSOY
  12. Mauri Kunnas: Koirien Kalevala, Otava
  13. Mauri Kunnas: Seitsemän koiraveljestä, Otava
  14. Hannele Huovi: Urpo ja Turpo -kirjat, kuv. Jukka Lemmetty, Tammi
  15. Astrid Lindgren: Peppi Pitkätossu, kuv. Ilon Wikland, WSOY
  16. Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas, kuv. Quentin Blake. Aila Nissisen suomennoksen pohjalta muokannut Peikko Pitkänen, Otava 
  17. Roald Dahl: Matilda, kuv. Quentin Blake, suom. Eeva Heikkinen, WSOY
  18. Roald Dahl: Iso kiltti jätti, kuv. Quentin Blake, suom. Tuomas Nevanlinna, Arthouse
  19. Lea Pennanen: Piilomaan pikku aasi, kuv. Maija Karma, Otava
  20. Lea Pennanen: Me Leijonat, kuv. Maija Karma, Otava
  21. Eduard Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira, suom. Martti Anhava, Otava
  22. Frank L. Baum: Ihmemaa Oz, kuv. W. W. Denslow, suom. Tuomas Nevanlinna, Arthouse 
  23. Marjatta Kurenniemi: Onneli ja Anneli -kirjat, kuv. Maija Karma, WSOY

 

9-12-vuotias: "Nokkela selviää pinteestä"

Tällainen lapsi on tässä iässä:

  • Hän tarkastelee ja kritisoi vanhoja tuttuja sääntöjä ja saattaa haluta muuttaa niitä vetoamalla järkisyihin.
  • Hän kykenee aiempaa paremmin suunnittelemaan toimintaansa ja ymmärtämään tekojen seurauksia.
  • Hän nauttii tarinoista, joissa päähenkilönä on nokkela ja kiperistä tilanteista itsenäisesti selviytyvä lapsi.

MLL/Vanhempainnetti

 

Lue hänelle ainakin nämä:

  1. Anthony Browne: Retu uneksii, suom. Arja Kanerva, Lasten Keskus
  2. Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltään kissa, Teos
  3. Kreetta Onkeli: Selityspakki, kuv. Ninka Reittu-Kuurila, Otava 
  4. Kirsti Mäkinen: Suomen lasten Kalevala, kuv. Pirkko-Liisa Surojegin, Otava 
  5. Tove Jansson: Muumi-kirjat, kuv. Tove Jansson, WSOY
  6. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli, kuv. Ilon Wikland, suom. Kaarina Helakisa, WSOY
  7. Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa, suom. Tuomas Nevanlinna, Otava
  8. Michael Ende: Tarina vailla loppua, suom. Marja Kyrö, Otava

 

Listan laati FT Päivi Heikkilä-Halttunen. Hän on lastenkirjallisuuteen erikoistunut tutkija, kriitikko ja kouluttaja, joka on kirjoittanut kirjan Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen (Atena 2015). Hänen blogiinsa pääsee tästä.

Lukutoukkaope

Nämä lastenkirjat kaikkien vanhempien olisi hyvä lukea lapsilleen

Eskariryhmissäni suurimman vaikutuksen on vuodesta toiseen tehnyt Aili Somersalon kirja Mestaritontun seikkailut. Saattaa liittyä päiväkotimme metsäiseen nimistöön ja sijaintiin, mutta varmasti myös kirjan salaperäiseen tunnelmaan ja kauniiseen kieleen. Onneli ja Anneli toimii myös aina, samoin Kolme iloista rosvoa.
Lue kommentti

Ylioppilaaksi ja ammatteihin valmistuville mietitään näinä päivinä kuumeisesti lahjoja. Kaupoissa tiedetään jo, mitä nuoret tulevat tänä keväänä paketeistaan aukomaan.

Arvonsa säilyttäviä klassikkoja, uusimpia malleja elektroniikkalaitteista ja moderneja käyttöesineitä. Kaikkea tätä kääritään parhaillaan paketteihin heille, jotka pian painavat valkolakin päähänsä tai pokkaavat valmistujaistodistuksen.

Maljakot ja astiat ovat olleet perinteinen lahja heille, joiden edessä on omaan kotiin muuttaminen. Helsingin keskustan Stockmann-tavaratalon johtaja Jenni Pöllänen kertoo, että astialahjoissa painottuvat merkkituotteet.

”Lahjojen valinnassa mennään brändi edellä. Voidaan viedä esimerkiksi Marimekon uutuuksia, Iittalan vaasi tai muuta kotimaista designia. Marimekosta selvästi tykätään ja heidän uutuuksiaan kysytään.”

Aalto-vaasit ja Mariskoolit ovat suosittuja ostoksia.

Myös Prismoissa myydään toukokuussa tavallista enemmän astioita ja keittiötekstiilejä, mutta varmuutta niiden päätymisestä lahjapaketteihin ei ole: osa hankintaan juhlien tarjoilua silmällä pitäen.

SOK:n valikoimajohtaja Ville Vahla kertoo, että toukokuussa kasvaa etenkin klassikoiden, kuten Aalto-maljakoiden ja Mariskoolien, kysyntä. Myös Iittalan metallinen tarjoiluastia ja muut kalliimmat vaasit tuntuvat löytävän ostajia.

Tänä vuonna Prismoissa on tarjolla on design-uutuus.

”Myyntiin tuli juuri uusi ruusuveden värinen Mariskooli, jota on valmistettu vain yksi tuotantoerä. Siitä tulee siis keräilykappale.”

Tarpeellista omaan kotiin

Stockmannin Jenni Pölläsen mukaan laadun arvostaminen pätee myös tekstiileissä: jos lahjaksi annetaan pyyhkeitä tai lakanoita, valitaan tunnettuja brändejä.

”Siten tiedetään, että ne ovat myös laadukkaita ja tulevat varmasti käyttöön.”

Ville Vahla kertoo, että Prismoissakin myydään valmistujaisviikolla tavallista enemmän pussilakanoita.

”En tiedä, ovatko ne niin haluttuja ja riemuittuja, mutta kun ostaa vaikkapa pari Finlaysonin lakanasettiä, se on jo arvokaskin lahja. Ja onhan moni valmistunut tai ylioppilas pian muuttamassa omaan kotiin. Siksi hän osaa varmasti arvostaa myös tällaisiakin lahjoja.”

”Värikkäät kodinkoneet tuovat persoonallisuutta sisustukseen.”

Omaan kotiin sankari tarvitsee myös kodinkoneita. Stockmannin tavaratalon kodinkoneosastolta myydään lahjaksi nyt etenkin KitchenAidin paahtimia ja yleiskoneita, samoin Smegin sarjoja.

”Smegillä varsinkin on herkullisia värejä ja tyylikkäitä muotoja, joilla saa persoonallisuutta sisustukseen”, kertoo Jenni Pöllänen.

Pölläsen mukaan nuoret arvostavat laatua ja tyylikästä muotoilua. Yhdeksi tämän kevään suosikiksi hän mainitsee Dysonin Super Sonic -hiustenkuivaajan, jota käytetään myös kampaamoissa.

Uusin tabletti on haluttu lahja

Suosittuja lahjoja vuodesta toiseen ovat erilaiset viihde-elektroniikkalaitteet: toukokuun lopulla kännyköiden myynti kasvaa, ja myös tabletteja haetaan valmistujaislahjoiksi. Suosikeiksi näyttävät nyt nousevan uusi Apple iPad sekä älypuhelimet.

”Nuoret aikuiset ovat hyvin tietoisia siitä, jos markkinoille tulee uutta valikoimaa. Siksi voisin kuvitella, että ne ovat valmistujaislahjanakin ilolla vastaanotettuja. Laitteiden kanssa vietetään paljon aikaa”, Ville Vahla sanoo.

”Nuoret mittaroivat itseään paljon.”

Vahlan mukaan muutaman vuoden ajan on valmistujaisten alla kasvanut myös kuulokkeiden ja mobiilikaiuttimien menekki.

”Samoin aktiivisuusrannekkeet ja nyt etenkin älykellot ovat suosiossa. Nuoret tiedostavat asioita ja mittaroivat itseään paljon.”

Tämän kevään suosikkeja ovat Prismoissa olleet JBL:n mobiilikaiuttimet ja vastamelukuulokkeet sekä Garmin Forerunner -urheilukello.

Hyvinvoinnistaan kiinnostuneille, liikunnallisille juhlijoille ostetaan myös jonkin verran polkupyöriä ja erilaisia kehonhuoltolaitteita kuten foam rollereita.

”Korukin on käyttötuote”

Sekä tytöille että pojille ostetaan myös korulahjoja. Vaikka koru on lahjana perinteinen, Stockmannin Jenni Pölläsen mukaan se on uusien mallien myötä myös tätä aikaa.

”Koruthan ovat käyttötuotteita. Esimerkiksi Efva Attlingillä on kivoja malleja, kuten Peur-sarja ja Catch a falling star -sarja. Kalevala-koruista taas myydään lahjaksi Haave- ja Kukoistus-sarjaa.”

”Lahjakortteja ostetaan toukokuussa hieman isommille summille.”

Sankarin makua on monesti vaikea arvata. Siksi hankitaankin usein lahjaksi lahjakortteja. Vahlan mukaan niiden menekki kasvaa toukokuussa Prismoissa jopa viidenneksellä.

”Ja varsinkin hieman isommalle summalle ostettujen lahjakorttien. Se on helppo ja turvallinen lahja.”

Stockmannin Jenni Pöllänen vinkkaa lahjakortin sopivan myös tavaksi, jolla sankarin harrastuksen tai muun intohimon voi huomioida.

”Kaupan lahjakortin oheen voi kirjoittaa korttiin vaikkapa, että haluaa tällä lahjakortilla lahjoittaa jumppavaatteita. Niitä on vaikea ostaa toiselle.”

Yhteistä aikaa ja elämyksiä

Jenni Pöllänen arvelee, että lahjakortti saatetaan myös ostaa jonkin esinelahjan kaveriksi.

”Esimerkiksi lahjakortti, jolla voi päästä viettämään hemmottelupäivää, on suosittu. Nyt myös halutaan antaa yhteistä aikaa ja yhteisiä elämyksiä.”

Kauppoihin lähdetään vasta viime tingassa: lahjojen menekki kasvaa lakkiaisviikolla.

SOK:n valikoimajohtaja Ville Vahla kertoo vielä mielenkiintoisen yksityiskohdan siitä, koska me kauppoihin lopulta lähdemme. Vanhemmat ilmeisesti lähtevät jo muita aiemmin.

”Sen sijaan me muut tutut, ystävät ja sukulaiset, menemme aika viime tingassa. Lahjaostosten lisääntyminen näkyy eniten vasta lakkiaisviikolla.”                                                                                      

 

Alle millimetrin kokoista punkkia voi olla vaikea löytää. Varaa kotiin väline sen irrottamiseen.
Alle millimetrin kokoista punkkia voi olla vaikea löytää. Varaa kotiin väline sen irrottamiseen.

Näkeekö punkin paljaalla silmällä? Saako sen varmasti irti pihdeillä? Kysyimme erikoislääkäriltä neuvot, joilla osaat toimia oikein punkin poistamisessa.

Kesäisen luontoretken jälkeen on illalla edessä punkkitarkastus – tai ainakin kannattaisi olla, jos olet kuljeskellut heinikossa tai kosteassa metsässä.

Joskus tulee mieleen, löytääkö ne kaikki pikkuruiset punkit silti, vaikka kuinka yrittäisi tiirailla. Miten pieniä ne oikein ovat?

Ylilääkäri Jarmo Oksi Turun yliopistollisesta keskussairaalasta kertoo, että punkin eli puutiaisen pienin niin sanottu larva- eli toukkamuoto on vain millimetrin kokoinen.

”Eli se on pienempi kuin nuppineulan nuppi. Sen löytäminen vaatii aika tarkkaa työtä. Jos on silmälaseja tarvitseva, niiden pitää kyllä olla päässä sen nähdäkseen.”

Paisunut on ollut pidempään kyydissä

Oksi mainitsee, että kaikkein pienimmät punkit eivät tosin yhtä usein pure kuin nymfimuodot, jotka ovat tavallisempia ja hieman isompia.

”Nekin voi olla vaikea huomata, mutta ne kyllä näkee ilman silmälasejakin.”

Riski saada punkista borrelioosi kasvaa sitä enemmän, mitä pidempään punkki ehtii olla ihoon kiinnittyneenä.

Laiha lohtu on, että siten myös punkin löytäminen helpottuu: verta saatuaan punkki alkaa paisua ja näkyy paremmin.

Riski saada punkista borrelioosi kasvaa sitä enemmän, mitä pidempään punkki ehtii olla ihoon kiinnittyneenä.

Mutta sitten on vielä se kamala irrotus edessä! Kamalan näköinen ja ehkä tautia kantava hämähäkkieläin pitäisi saada kokonaan irti.

Jotta ronkkiminen olisi vähemmän kamalaa, kotiin ja kesämökille kannattaa hankkia hyvät pihdit. Ylilääkäri Jarmo Oksi ei yllättäen pidä parhaimpina punkkipihtejä, joita tarkoitusta varten myydään ainakin apteekeissa. On olemassa vielä paremmin tarkoitukseen sopivat.

”Oman kokemukseni mukaan paras väline poistoon ovat erittäin teräväkärkiset Z-pinsetit, joita saa apteekeista.”

Kiskaise suoraan ylöspäin

Oksin mukaan terävä kärki on avuksi, sillä sen saa ujutettua punkin alle. Tavalliset kulmakarvojen nyppimiseen käytettävät pinsetit eivät käy, koska terä on liian paksu ja puristaa lähinnä punkkia kokoon ylhäältä päin.

”Z-pihdeillä voi vetää punkkia suoraan ylöspäin niin, että iho venyy ja punkki napsahtaa irti. Kyllä sen yleensä saa poistettua.”

Puutiaisen ”ruuvaaminen” on Oksin mukaan turhaa.

”Suoraan  ulospäin vetäminen on toimivin keino.”

”Pahin virhe on mielestäni tavallisten pinsettien käyttö, koska ne vain rusentavat puutiaisen takapään ja tekevät irrottamisesta entistä vaikeamman.”

Entä mikä on pahin virhe, jonka punkkia irrottaessaan voi tehdä?

”Pahin virhe on mielestäni tavallisten pinsettien käyttö, koska ne vain rusentavat puutiaisen takapään ja tekevät irrottamisesta entistä vaikeamman.”

Ennen vanhaan ihoon kiinnittynyt punkki upotettiin voihin tai muuhun rasvaan, jotta se tukehtumisen välttääkseen vetäytyisi itse pois. Oksin mukaan keinoa käytetään vieläkin.

”Tämä voi teoriassa aiheuttaa sen, että punkki mahdollisesti oksentaa suolensisältöä puremakohtaan, minkä vuoksi sitä ei pidetä suositeltavana keinona. Tieteellinen näyttö tämä irrotusmetodin riskistä kuitenkin puuttuu.”

Mitä jos punkkia ei saa kokonaan irti, vaan sen ”pää” jää ihoon?

”Puutiaisen väkäsekkäästä imukärsästä voi jokin väkänen jäädä ihon sisään ja aiheuttaa pitkäaikaista – jopa kuukausia kestävää – kutinaa pistopaikkaan, mutta tämä ei ole merkki borreliainfektiosta, vaan se on mekaanisesta ärsytyksestä johtuvaa ja sikäli harmitonta”, Oksi sanoo.

Milloin lääkäriin?

Z-pihdeillä voi olla kesällä muutakin käyttöä, kun puutöistä tai laiturilta menee sormiin tai varpaisiin tikkuja. Kulmakarvojen nyppimiseen ne ovat turhankin terävät.

Päivystykseen ei ole pakko rynnätä, vaikka punkkia ei saisi itse irti.

Mutta entä jos punkki löytyy, eikä mitään pinsettejä tai pihtejä ole mailla halmeilla? Tai se ei kerta kaikkiaan vain millään irtoa, jos se on pahassa paikassa eikä siihen pääse kunnolla kiinni?

Jarmo Oksi kehottaa siinä tapauksessa lääkäriin, joka irrottaa punkin. Päivystykseen ei ole välttämätöntä rynnätä.

”Yleensä ei ole niin kiire, etteikö illalla löytyneen punkin irrotuksen voisi seuraavaan aamuun siirtää.”

Puremajälkeä kannattaa tarkkailla: jos punainen rinkula alkaa laajentua muutaman päivän kuluessa, kyse voi olla borreliainfektiosta. Sen hoitamiseen on puolestaan tarpeen myös käynti lääkärillä, joka tarvittaessa määrää antibioottikuurin.