Jos luulit, ettei yksi ihminen voi muuttaa maailmaa, olit väärässä. Tässä juttusarjassa neljä tavallista ihmistä näyttää, miten se tapahtuu.
Hei kaikki, poikaani kiusataan koulussa.
Tyttärelläni on oppimisvaikeuksia.
Kummipoika sairastaa leukemiaa. Lähettäkää kortteja!
Kuka haluaisi minulta villasukat? Entä piirustuksen? Lastenvaatteita? Yllätyksen?
Tällaisia viestejä saapuu Facebook-ryhmään nimeltä Edes yhtenä päivänä maailman tärkein. Tuntemattomat ilahduttavat toisiaan, lähettävät kiusatuille lahjoja tai pyytävät kannustusta.
Ryhmän perusti viime syksynä Eveliina Söderström. Hän oli tavallinen turkulainen tyttö, ei maailmanpelastajatyyppi. Ei tukioppilas tai kiusattujen puolustaja, jos nyt ei kiusaajakaan.
”Aiemmin ajattelin, etten tee mitään, kun kukaan muukaan ei tee. Tai että en yksin pysty auttamaan ketään.”
Yhtenä perjantaina Eveliina kuitenkin sattui lukemaan Iltalehden jutun äidistä, joka oli huolestunut tyttärensä yksinäisyydestä. Äiti oli pyytänyt Facebookissa ihmisiä lähettämään tyttärelle syntymäpäiväkortin. Kortteja tuli yli viisisataa.
Eveliina huomasi ajattelevansa äidin tarinaa pitkin päivää.
"Ennen ajattelin, etten yksin pysty auttamaan ketään."
Lauantaina hän loi Facebook-ryhmän, jossa voisi pyytää huomionosoituksia surullisille lapsille ja nuorille.
Sunnuntaina ryhmässä oli 300 ihmistä.
Sitten Ilta-Sanomat kirjoitti jutun Eveliinan aloitteesta. Keskiyöhön mennessä mukaan oli liittynyt jo 10 000 jäsentä.
Aluksi ryhmään saattoi tulla sata viestiä päivässä. Ja kuten netissä usein käy, ryhmä alkoi elää omaa elämäänsä. Ihmiset etsivät kirjekavereita tai sopivat tapaamisia netin ulkopuolelle.
Nyt jäseniä on yli 18 000. Vaikka viestien määrä on tasaantunut, Eveliina ja hänen äitinsä Anu Björkbacka valvovat ryhmää joka päivä. He poistavat herjaukset ja rahapyynnöt, tykkäävät ja kommentoivat.
Ryhmä on myös järjestänyt nuortenkonsertin Turussa ja jakanut pienituloisille perheille lippuja Unelmille siivet -lastenkonserttiin. Eveliina haluaisi perustaa yhdistyksen, jolloin tapahtumiin ei tarvittaisi erityislupia.
Tehtävien määrä on tavallaan onni, sillä Eveliina oli talvella työtön. Yläkoulun jälkeen hän ei tiennyt, mitä haluaisi, joten hän päätti pitää tauon. Sitten hän sai työpaikan Turun moottorikerholta, joten yhteishaku jäi väliin toisenkin kerran.
”Mutta joskus olisi hienoa opiskella jotain lapsiin ja nuoriin liittyvää.”
Kaverit ovat kehuneet Eveliinaa ryhmän perustamisesta. Hän itse on tyytyväinen, että Facebook-ryhmässä on paljon nuoria.
”Nuoret tarjoutuvat esimerkiksi piirtämään tai kirjoittamaan lapsille. Yksi 15-vuotias tyttö halusi mennä jonkun lapsen kanssa elokuviin. Nuorista puhutaan paljon pahaa, mutta minulla on asiasta aivan toisenlainen käsitys.”
Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 10/2014.
