Annemari Lindros Kupittaan mielisairaalan potilashuoneessa. Annemari vetää nykyään kokemustensa pohjalta  elämänhallintaryhmää Turun mielenterveysyhdistyksessä.
Annemari Lindros Kupittaan mielisairaalan potilashuoneessa. Annemari vetää nykyään kokemustensa pohjalta elämänhallintaryhmää Turun mielenterveysyhdistyksessä.

Annemari Lindros ei saanut apua masennusl√§√§kkeist√§ eik√§ s√§hk√∂Ň°okeista.

"Jouduin mielisairaalaan ensimmäisen kerran vuonna 2007 lääkkeiden yliannostuksen takia. Olin masentunut, ahdistunut ja itsetuhoinen.

Sairaanhoitaja ehdotti minulle s√§hk√∂Ň°okkihoitoa. Sit√§ annetaan l√§hinn√§ potilaille, jotka ovat kokeilleet kaikki mahdolliset masennusl√§√§kkeet tuloksetta. Hoitoennustetta pidet√§√§n hyv√§n√§, vaikka hoidolla on hurja maine: sen pelotellaan aiheuttavan esimerkiksi muistin menetyst√§.

Minä suostuin. Siinä tilanteessa en jaksanut välittää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sain s√§hk√∂Ň°okkihoitoa viisi kertaa. Koska en ollut tuolloin osastohoidossa, tulin sairaalaan aamulla. Olimme sopineet l√§√§k√§rin kanssa, ett√§ voin poikkeuksellisesti saada s√§hk√∂Ň°okkihoitoa, vaikka en ollut ymp√§rivuorokautisessa hoidossa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Hoidot eivät saaneet masennustani hellittämään.

Päähäni asetettiin antureita ja nilkkaani verenpainemansetti. Siitä lääkäri sääteli hoidon kulkua.

Sähkö annetaan humautusnukutuksessa, ja hoito oli ohi puolessa tunnissa. Sen jälkeen minut työnnettiin pyörätuolissa psykiatriselle osastolle, missä toivuin nukkumalla kolme, neljä tuntia. Herättyäni sain lähteä kotiin.

Hoidot eivät saaneet masennustani hellittämään. Kaipasin muuta apua, mutta en saanut sitä.

Minulla on mahtava puoliso, hyviä ystäviä ja ihanat vanhemmat, mutta eristäydyin heistä. Masennus ruokki elämäntapaani ja elämäntapani masennusta: olin päivät yksin kotona enkä tavannut ketään. Ajatukseni kiersivät kehää.

Nelj√§ vuotta s√§hk√∂Ň°okkihoitoni j√§lkeen p√§√§tin tappaa itseni.

Minulle oli määrätty vanhan polven manialääkettä litiumia, jonka päättelin olevan syy vatsakipuihini. Niinpä pienensin annostusta omin päin. Siitä seurasi hirveä ahdistus ja depressio. Menin päivystykseen ja toivoin pääseväni osastolle turvaan, mutta päivystäjä kehui avohoitoani.

On ollut kivuliasta käsitellä tuskaa ja huolta, jota aiheutin läheisilleni.

Kiitin ja sanoin pärjääväni.

Sitten otin alkoholia ja lääkkeitä ja etsin paikan, josta minua ei voitaisi löytää.

Heräsin sekavassa tilassa. Minut paikallistettiin, kun laitoin kännykän päälle nähdäkseni, mitä kello on. Isä, mieheni ja poliisit olivat etsineet minua.

On ollut kivuliasta käsitellä tuskaa ja huolta, jota aiheutin läheisilleni.

Vuonna 2010 sain vihdoin lähetteen terapeutille, joka on erikoistunut dialektiseen käyttäytymisterapiaan. Aloin opetella tunteiden säätelyä ja uusia ajatusmalleja. Opettelin myös vastuuta omasta hyvinvoinnistani.

Lääkkeet eivät yksin auta potilasta hyväksymään sairauttaan. Minun sairauteni saattoi olla alkujaankin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Ei masennus."

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 21/2013.

Sisältö jatkuu mainoksen alla