Yksilö- ja pariterapeutti Heli Suutari, 47, asuu Liègen kaupungissa Belgiassa mutta on eniten kotonaan Limingassa, lähellä lapsuusmaisemia. Tammikuussa ilmestyy Kaikki kääntyy vielä hyväksi -kirja, jonka 365 auttavaa ajatusta Heli kirjoitti alun perin vain itselleen.
Yksilö- ja pariterapeutti Heli Suutari, 47, asuu Liègen kaupungissa Belgiassa mutta on eniten kotonaan Limingassa, lähellä lapsuusmaisemia. Tammikuussa ilmestyy Kaikki kääntyy vielä hyväksi -kirja, jonka 365 auttavaa ajatusta Heli kirjoitti alun perin vain itselleen.

Terapeutti Heli Suutari tietää, ettei suutarin lapsella ole välttämättä kenkiä. Uuvuttuaan työssään EU-komission virkamiehenä hän opiskeli nelikymppisenä uuden unelma-ammatin, koska halusi auttaa muita. Mutta itseään hän ei osannut auttaa ennen toista burnoutia.

Työpäivien jälkeen terapeutti Heli Suutari oli niin väsynyt, että aivoissa ei tuntunut toimivan mikään. Puhe tuntui puuroiselta, ja olikin.

Toinen puoli kasvoista oli puutunut ja roikkui.

”Yhden sellaisen työpäivän jälkeen syksyllä 2016 mieheni sanoi, että katopa tännepäin. Kysyin, että mitä nyt, mutta hän ei saanut puheestani selvää.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Seuraavana aamuna Heli oli ennallaan, mutta iltapäivällä puheesta tuli taas epäselvää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Monen väsyneen, puuroisen ja puutuneen päivän jälkeen Heli meni sairaalaan tutkimuksiin. Ei siihen burnouteihin ja addiktioihin erikoistuneeseen yksityissairaalaan Hollannissa, jossa hän itse oli töissä, vaan sairaalaan, jossa hänestä otettiin magneettikuvia ja verenkuvia.

”Tuli sama huonommuuden tunne kuin ennenkin. Olin opiskellut nelikymppisenä uuden ammatin, mutta taaskaan en pärjännyt.”

Lääkäri kysyi, onko liikaa stressiä.

On, Heli vastasi.

”Tuli sama huonommuuden tunne kuin ennenkin. Olin opiskellut nelikymppisenä uuden ammatin, mutta taaskaan en pärjännyt.”

Heli Suutari oli unelmatyössään riippuvuuksiin ja burnouteihin erikoistuneena terapeuttina ja sai burnoutin.

”Sisäinen kriitikkoni räkytti: olisit nyt vain jaksanut, olisit vielä yrittänyt, mikset sä vieläkään osaa. Tajusin, että osaan terapeuttina auttaa muita mutta en itseäni. Halusin oppia lohduttamaan minua.”

Ennen tätä loppuunpalamista Heli oli jo uupunut ennenkin, vain toisesta syystä. Hänellä oli hienolta kuulostava työ EU-komissiossa Brysselissä mutta koko ajan huono olo.

Heli yritti ajatella, että hänellä oli avustavana virkamiehenä hyvä palkka eikä töitä ainakaan ollut liikaa, eikö se riitä? Kai nyt rahaa vastaan voi kestää sen, että odottelee allekirjoituksia ja lupia ja tekee paljon vähemmän kuin osaisi.

”Olin itkuinen ja väsynyt, en yhtään oma itseni. Nyt tiedän, että burnout voi tulla paitsi liian suuresta työmäärästä ja ristiriitaisista odotuksista myös siitä, ettei työn tekeminen tunnu mielekkäältä.”

Heli oli pettynyt työhönsä, mutta myös itseensä. 

Tuntui, että pitäisi jaksaa.

”Olin itkuinen ja väsynyt, en yhtään oma itseni. Nyt tiedän, että burnout ja uupuminen voivat tulla paitsi liian suuresta työmäärästä ja ristiriitaisista odotuksista, myös siitä, ettei työn tekeminen tunnu mielekkäältä.”

Irtisanouduttuaan Heli päätti opiskella terapeutiksi, koska hän halusi auttaa muita, jotka kokevat ulkopuolisuutta ja muita, jotka uupuvat. 

Lue uudesta Kodin Kuvalehdestä 2/2019, kuinka Heli lopulta oppi auttamaan itseään ja mitä hän oivalsi itsemyötätunnosta. Terapeuttina Heli on oppinut paljon myös addiktioista: niitä on monenlaisia, ne ovat todella yleisiä ja ne voivat hiipiä elämään huomaamatta. Rentoutuakseen hän itse oli alkanut käyttää yhä enemmän viiniä.

 ”Viinistä oli tullut hyvä ystävä, jota ilman en tahtonut olla. Lopulta kysyin itseltäni, olenko viinistä riippuvainen. Jouduin vastaamaan, että olen”, Heli kertoo Kodin Kuvalehdessä 2/2019. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina alla olevasta linkistä:

 

Vierailija

Voiko burnout tosiaan aiheuttaa puheen puuroutumisen ja kasvojen roikkumisen? Jos tuollaisia oireita tulee, heti soitto 112:een!! Yleensä kysessä on aivoinfarkti eikä burnout. On tärkeää päästä heti hoitoon!

Terapeutti

Varmaan tämä riippuu ihan conteksista. Kaikki ei ole niin mustavalkoista kuin tässä lehdessä. Terveisin itse, joka "halvaantui" stressistä. Stressi on hyvin yksilöllinen kokemus ja omaa stressiä kannattaa aina tarkkailla ja pyrkiä sitä myöten vähentämään stressaavaa oloa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla