Miten käy, jos puoliso menee terapiaan? Se voi olla iso käänne parisuhteessa

Joskus elämä käy sillä tavoin raskaaksi, että jonkun ulkopuolisen näkökulma tuntuisi tervetulleelta. Moni löytää apua terapiasta, joka voi muuttaa asioita  yllättävälläkin tavalla.

”Yksilöterapiaan lähteminen muuttaa esimerkiksi oman parisuhteen dynamiikkaa vääjäämättä”, sanoo seksuaali- ja pariterapeutti Heidi Valasti.

”Kun tietoisuus kasvaa, alkaa ymmärtää paremmin myös sitä, mitä omia kokemuksiaan on kumppaniinsa projisoinut.”

Terapiassa tarkastellaan sitä, mitä itsessä tulisi työstää, jotta suhde itseen ja muihin ihmisiin tulisivat selkeämmiksi.

”Joskus voi huomata, että on valinnut kumppanin omien menneisyyden haavojen takia. On valinnut esimerkiksi turvallisen kumppanin vain, koska tunsi lapsena turvattomuutta.”

Puolison taakka voi helpottua.

Yksilöterapia voi kuitenkin helpottaa myös toisen olemista. Terapiaan lähtenyt saattaa Valastin mukaan esimerkiksi oppia hoitamaan omia vaille jääneitä puoliaan, jolloin puolison taakka helpottuu.

Valasti uskoo, että toinenkin puolisoista joutuu kasvamaan tilanteessa, vaikka ei itse lähtisikään ammattiauttajalle. Puoliso kannattaa pitää kärryillä terapian kulusta – ilman sitä voi syntyä uusia ristiriitoja kuten mustasukkaisuutta.

Terapeutti saa uhkauskirjeitä

Jos puoliso ei halua, että mikään muuttuu, toisen kasvuaikeet saattavat aiheuttaa kauhua. Vanhaan juurtunut voi alkaa kontrolloida tai jopa uhkailla kumppaniaan. Heidi Valasti kertoo itsekin saaneensa uhkailukirjeitä suhteen toiselta osapuolelta, kun siippa on alkanut käydä hänen vastaanotollaan.

Muutokset järkyttävät turvatonta.

Yritykset rajoittaa toisen vapaata tahtoa kertovat Valastin mukaan riippuvuussuhteesta, joka perustuu pelolle. Jos itse ei ole saanut kokea tarpeeksi turvallisuuden tunteita, ulkoiset asiat voivat järkyttää voimakkaasti omaa sisäistä turvallisuuden kokemusta.

”Silloin saatetaan päätyä ihan hyvänäkin ratkaisuna eroon. Sellainen suhde ei enää palvele ja on jo täyttänyt tehtävänsä”, Heidi Valasti päättelee.

Jos taas terapia kiinnostaa suhteen molempia osapuolia, Valasti neuvoo molempia valitsemaan erillisen yksilöterapian silloin, jos suhde on kovin riitaisa. Silloin kun tavoitteena on selvittää suhteeseen liittyviä kriisejä ja etsiä niihin ratkaisuja, pidemmän korren vetää pariterapia.

Jäädä vai lähteä?

Pitäisikö Valastin mielestä sitten kuunnella aina omaa sydäntä siinä, jäädäkö vai lähteä suhteesta? Maltti on arvokasta, hän vastaa. Pelkän tunteen sijaan Valasti kehottaa yhdistämään päätöksentekoon mukaan myös järkeä.

”Sydämen äänen voi mieltää tunteeksi, ja tunteethan tulevat ja menevät. Siksi tunneimpulssien mukaan ei vielä kannata reagoida eikä tehdä valintoja.

Valastin mukaan sydän on kuitenkin viisas elin, sillä sydänlihas sisältää samoja aivosoluja kun aivokuori. Kumppanin suhteen kannattaa siis kuunnella kehon reaktioita.

”Keho viestii solutasolla asti, jos jonkun seurassa on hyvä olla.”