Kuvat
Juha Salminen
Markus Kajo on viihdealan yrittäjä, joka on tuttu esimerkiksi Kettunen- ja Naurun paikka -ohjelmista. Hän asuu Joensuun kupeessa lähellä aikuista poikaansa. Eläkkeelläkin Markus jatkaa monenlaisia töitä, kuten kirjoittamista, stand upia, äänikirjojensa lukemista ja puoli-ikuista romaanin koostamista päässään. Lisäksi Markus soittaa rumpuja. Silloin hänestä tuntuu samalta kuin tuleen tuijottaessa: kerrankin pää on tyhjä.
Markus Kajo on viihdealan yrittäjä, joka on tuttu esimerkiksi Kettunen- ja Naurun paikka -ohjelmista. Hän asuu Joensuun kupeessa lähellä aikuista poikaansa. Eläkkeelläkin Markus jatkaa monenlaisia töitä, kuten kirjoittamista, stand upia, äänikirjojensa lukemista ja puoli-ikuista romaanin koostamista päässään. Lisäksi Markus soittaa rumpuja. Silloin hänestä tuntuu samalta kuin tuleen tuijottaessa: kerrankin pää on tyhjä.

Markus Kajo näkee itsessään autismin kirjon piirteitä. Hän pohtii niitä, jotka eivät aina mahdu yhteiskunnan raameihin, ja miettii, miksi poikkeavuus nähdään tilana, joka pitäisi korjata. ”Tunnistan muiden joukosta kaltaiseni. Jonkinlaisten siipirikkojen koplan.”

”Esim. klo 17.04”, 0ehdottaa tapaamisaikaa tekstiviestissään.

Seuraava viesti saapuu perään:

”Voi olla myös klo 17.11, jos meinaa tulla sulle muuten liian kiire.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Kun istumme ravintolassa vastatusten, Markus, 63, sanoo:

”Tekisi mieli ruuvata tuo lamppu irti, mutta kun sinulla on muistiinpanot. Näätkö sie ilman valoa?”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Markuksesta tuntuu kuin kirkas valo poraisi pään läpi reiät silmistä takaraivoon.

Markuksella on herkät aistit. Lisäksi hänellä on paljon erityisiä mielenkiinnonkohteita.

Lupaan, että hämärässä on ihan hyvä. Markus vääntää lampun irti kuvusta.

Markuksella on herkät aistit. Lisäksi hänellä on paljon erityisiä mielenkiinnonkohteita. Mielikuvituskin on erityistä lajia.

”Jos on tällainen päävärkki kuin minulla, joskus on hyvin yksinäistä. Mutta usein on hauskaa. Toisinaan on vaikeaa. Välillä on surullista.”

Tylsää ei ole koskaan, Markus jatkaa.

”Sain paljon rakkautta ja rauhan olla oma itseni. Sellaisia asioita lapset tarvitsevat, että kasvavat eivätkä jää pieniksi. Samalla tavalla olen koettanut olla oman poikani kanssa.”
”Sain paljon rakkautta ja rauhan olla oma itseni. Sellaisia asioita lapset tarvitsevat, että kasvavat eivätkä jää pieniksi. Samalla tavalla olen koettanut olla oman poikani kanssa.”

Kissavideoita ja jemeninhepreaa

Kotona Joensuun kupeessa Markuksella on kirjahyllyjä kaikkialla, mihin niitä suinkin mahtuu. Kirjojen kirjavat selkämykset ovat hänestä kuin räsymatto seinällä, tuovat turvallisen tunteen.

Pitkällään Markus katsoo kännykän ruudulta Youtube-videoita fysiikasta, kissoista, psykologiasta, kurkkulaulusta, jemeninhepreasta, mistä vain. Välillä niihin tulee todellinen katsomiskuume.

”Mahdollisuudet vaikkapa jemeninheprean hyödyntämiseen kotitalouteni arjessa ovat rajalliset. Ei haittaa. On kiva oppia mitä hyvänsä asioita.”

Luenko vielä jotain, kuuntelenko, katsonko jotain vai ajattelenko jotakin?

Tästä piirteestä ja muistakin itselleen tutuista Markus on lukenut. Myös sen, että autismikirjon häiriöt ilmenevät virallisen määritelmän mukaan erityisesti:

- vuorovaikutuksen ja kommunikaation poikkeavuutena

- rajoittuneina ja toistuvina käytösmalleina tai poikkeavina ja rajoittuneina kiinnostuksen kohteina.

”Minulla ei ole autismidiagnoosia, mutta lähipiirissäni on autismin kirjoa ja tunnistan itsessäni samoja piirteitä. Testausten perusteella minulla on joitakin neurologisia epätyypillisyyksiä.”

Markus herää unesta usein siihen, että nauraa jollekin.

Kun Markus lopulta aamulla menee yöunille sänkyyn, hän kysyy itseltään: luenko vielä jotain, kuuntelenko, katsonko jotain vai ajattelenko jotakin?

Jos hän on laiskalla päällä ja väsynyt, hän valitsee ajattelun.

”Jos olen kiinnostunut vaikkapa hälytysjärjestelmien suunnittelusta, saatan mietiksiä, millaisen sisäisen logiikan systeemiin loisin.”

Markus herää unesta usein siihen, että nauraa jollekin. Silloin on vaikea muistaa, mikä ajatus oli, mutta se ei haittaa.

”Jos kissalle antaa pahvilaatikon, se yrittää mahtua siihen, vaikka laatikko olisi ihan liian pieni. Ihmisenä oleminen on samanlaista: toiveikasta sinnittelyä.”
”Jos kissalle antaa pahvilaatikon, se yrittää mahtua siihen, vaikka laatikko olisi ihan liian pieni. Ihmisenä oleminen on samanlaista: toiveikasta sinnittelyä.”

Kassajonossa hytkyvät hartiat

Mielikuvitus on ilo, joka seuraa kaikkialle. Kun Markuksen hartiat hytkyvät kaupan kassajonossa naurusta, hän ajattelee jotain hauskaa. Korvissa on usein samaan aikaan nappikuulokkeet, sillä herkistä aisteista on harmia.

”En valita. Oma herkkyyteni on pientä. Oikeaa taakkaa on se, kun autismin kirjon ihminen joutuu lyhyen kauppareissun jälkeen toipumaan tuntikausia pimeässä, äänettömässä huoneessa.”

Usein Markus suree, mitä niille nuorille tapahtuu, joilla on jotain vähän enemmän kuin toisilla: autismi, asperger, tourette, adhd, erityisherkkyys tai muuta.

Miksi poikkeavuus nähdään tilana, joka pitäisi korjata ja muuttaa?

Hän miettii monia kysymyksiä:

Miksi koulussa ei kiitetä oppilasta, joka osaa luetella kaikki Suomen tavarajunaliikenteen aikataulut, vaikka kertotaulu ei jää mieleen? Miksi ei nähdä, että jotkut pitkästyvät ihmisten keskellä mutta eivät koskaan yksin? Miksi hänelle, joka pystyy tekemään 50 asiaa yhtä aikaa, ei opeteta esimerkiksi yrittäjyyttä sen sijaan, että käsketään kököttämään paikallaan?

Miksi poikkeavuus nähdään tilana, joka pitäisi korjata ja muuttaa?

”Tältä näyttää onni. Hauskat ajatukset saattavat tulla pyytämättä, ja niitä voi myös synnyttää.”
”Tältä näyttää onni. Hauskat ajatukset saattavat tulla pyytämättä, ja niitä voi myös synnyttää.”

10 000 ilahduttavaa pikkuasiaa

Ihminen tarvitsee lajitovereita, Markus ajattelee. Yksin ei pärjää.

”Tunnistan muiden ihmisten joukossa kaltaiseni. Jonkinlaisten siipirikkojen koplan. Meillä on hento surun raita elämässä mukana aina.

”Mutta surumielisyyden vastapainona on joka viikko 10 000 ilahduttavaa pikkuasiaa.”

Markus kertoo iloistaan viisi:

1. Öiset, tyhjät talvisen Joensuun kadut. Kun koko kaupunki on hetken ajan oma.

2. Mustekynä ja sen täyttäminen ja sillä kirjoittaminen. Muistikuvat isästä kirjoittamassa omalla kynällään. Konttoritarvikkeiden tuoma ilo, optimismi ja lohtu.

”Herkkyydestäni en tappelematta luopuisi.”

3. Kirjailija Franz Kafkan lukeminen. Kuin olisi yhtäkkiä osunut omalle maalleen, menneisyyden mummolaan, suomenkarjan kesäiselle laitumelle.

4. Symmetriset luvut: 2112, 1212. Jotkut epäsymmetriset luvut, erityisesti 78164.

5. Puolukkamaito. Ukin peruja oleva lapsuuden välipalaruoka sihtileivän tai karjalanpiirakan kera.

”Herkkyydestäni en tappelematta luopuisi. En juuri muustakaan. Kenenkään ei pitäisi joutua isommin muuttelemaan itseään, että mahtuisi maailmaan paremmin”, Markus sanoo.

Millainen oli Markus Kajon lapsuus erityisen herkkänä poikana? Millaista hyvä elämä on nyt – ja miten tähän hetkeen on tultu? Miksi Markuksesta on tärkeää puhua siitä, että koulu olisi jokaiselle paikka, jonne on turvallista mennä? Lue Markus Kajon koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 1/2022. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla