Tuotantoesimies Hanna Heikkilä, 49, asuu Hämeenlinnassa.­ Hänen perheeseensä kuuluvat mies ja kaksi aikuista lasta. Hanna sutkuttelee vapaa-­aikanaan sukkia, osallistuu marttatoimintaan ja harrastaa keskiajan elävöittämistä.
Tuotantoesimies Hanna Heikkilä, 49, asuu Hämeenlinnassa.­ Hänen perheeseensä kuuluvat mies ja kaksi aikuista lasta. Hanna sutkuttelee vapaa-­aikanaan sukkia, osallistuu marttatoimintaan ja harrastaa keskiajan elävöittämistä.

Hanna Heikkilä tykkää siitä, että hänet huomataan. Naistenviikko-sarjassa naiset ja tytöt puhuvat kehostaan.

"Apua, missä on äitiyden taikaviitta? Koska se laskeutuu ylleni?

Niin ajattelin, kun esikoinen laitettiin syntymän jälkeen rinnalleni. Olin 24-vuotias, enkä ollut koskaan innostunut lapsista.

Poika huusi ensimmäisen vuoden. En osannut puhua hänelle itsestäni äitinä, että äiti laittaa ja lohduttaa. Sanoin, että­ Hanna tässä. 

Äitiyslomalla imuroin joka päivä. Kun mies tuli kotiin ruokatunnilla, raivostuin, jos hän ei asettanut kenkiään tietyn lattialaatan sisälle vierekkäin.

Yritin olla täydellinen. En tietenkään ollut.

Rima voi joskus olla alempana. Ja sen saa itse asettaa.

VASTA PARIN VUODEN päästä aloin ajatella, että en nyt ihan surkea äiti ole. Sain lapset pidettyä hengissä ja osasin leikata heiltä kynnet. Olen ookoo, vaikka yhä lässytän mieluummin eläimille kuin lapsille. 

Rima voi joskus olla alempana. Ja sen saa itse asettaa. Tämän ymmärtäminen on ollut elämäni suurin koulu.

Lasten avulla pääsin ujoudestani.

Nuorempana punastelin ja pelkäsin vähän­ kaikkea. Leikkipuistossa, tarhassa ja koulussa oli kuitenkin pakko puhua,­ että lasten asiat sai hoidettua. 

Maailma ei kaatunut, kun avasin suuni, rikastui ja avautui vain. Sen tajut­tua­ni homma lähti vähän lapasesta, ja muutuin supersosiaaliseksi.

Tykkään itses­täni­ näin, tämä on oikea luontoni. Kun tulen paikalle, minut kyllä huomataan.

Vain vanhoja, liian suuriksi käyneitä vaatteita on ikävä.

ULKONÄÖSTÄNI OLEN pitänyt aina. On hauskaa olla voimakas nainen.

Vuosi sitten laihdutin kuitenkin puolessa vuodessa parikymmentä kiloa. Terveyden takia.

Systeemi oli lempeä: lakkasin syömästä joka ilta levyllisen Fazerin sinistä ja aloin kävellä.

Vähitellen huomasin, että perhana, jaksankin kävellä kaksi kilometriä ilman että hiki valuu kuin pienellä sialla. Virtaa tuntuu muutenkin olevan uudella tavalla.­

Vähän aikaa sitten sain ensimmäistä kertaa elämässäni leivottua perheelle sellaista pullaa, joka pysyy kuohkeana yön yli. 

Vain vanhoja, liian suuriksi käyneitä vaatteita on ikävä. Ne olivat niin ihania, ja niihin liittyy niin paljon hyviä muis­toja.

Päätökset teen viime tingassa ja sydämellä.

MENIN POSTIIN TÖIHIN viisitoistavuotiaana ja sillä tiellä olen edelleen. Olen kolmannen polven postilainen.

Joskus mietin, olisiko pitänyt lukea vaikka oikeustiedettä. Taidan kumminkin olla unelma-ammatissani, kun en ole muutakaan keksinyt.

Olen kaikin puolin tyytyväinen itseeni.

Elämä soljuu oikeaan suuntaan, vaikka välillä pyristelisin siksakkia. Päätökset teen viime tingassa ja sydämellä.

Rakastan rastatukkaani ja grillimakkaraa. Kesä ilman makkaraa on valetta."

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 14/2015.

Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. ”Urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs”, Satu Kunnari sanoo.

Lentopalloilija Olli Kunnarin sopimus puolalaisen joukkueen kanssa oli allekirjoitusta vaille valmis. Elettiin vuotta 2011, ja perhe oli asunut ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta.

Ollin ja hänen vaimonsa Satu Kunnarin esikoinen oli aloittamassa esikoulun, ja pariskunta oli päättänyt, että Satu ja lapset muuttava Suomeen. Ollin oli määrä jäädä vielä vuodeksi Puolaan.

”Yksin valvoessani päätin, että aamulla soitan managerilleni ja sanon, etten jatka ulkomailla pelaamista, vaan lähden perheen kanssa Suomeen”, Olli kertoo.

Taustalla oli vaimon uupumus. 

”Kun saimme esikoisemme, pelasin Ranskassa. Satu oli paljon vauvan kanssa yksin kotona, koska minulla oli pelimatkoja.”

Tukiverkkoa perheellä ei juuri ollut.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa.”

”Vähitellen ulkomailla asumisesta katosi uutuuden viehätys. Lasten syntymän jälkeen arki ammatti­urheilijan vaimona osoitti rankkuutensa”, Satu kertoo.

Etenkin syksy 2009 oli raskas.

”Joulun alla olin tullut lasten kanssa lomalle Suomeen. Tyttärellämme oli ollut viikkokausia kuumetta, korvatulehduksia ja antibioottikuureja. Lopulta hänelle puhkesi keuhkokuume, ja hänet kiidätettiin Tampereelle sairaalaan. Poika jäi vanhemmilleni, ja minä valvoin tyttären rinnalla sairaalassa.”

Kun lapsi pääsi sairaalasta, Satu sai pahoja rytmihäiriöitä. Niiden syyksi paljastui sydänlihastulehdus.

”Myös henkinen jaksamiseni loppui. En saanut itkuani katki ja pelkäsin kuolemaa. Kun en enää jaksanut vastata ystävien puheluihin, tiesin, että minun on haettava apua.”

Olli lensi Sadun luokse, vaikka pystyi viipymään vain muutaman päivän.

”Olin helpottunut, että sydänoireet helpottivat. Ajattelin, että masennuksesta selvitään kyllä. Sadun sairastumisen jälkeen perheen merkitys kasvoi entisestään.”

Keväällä Satu alkoi voida jo paremmin, ja perhe palasi Ollin luokse. Terapiassa Satu kävi Suomessa vielä vuoden ajan.

”Olli on tehnyt aina uraansa liittyvät päätökset itsenäisesti, ja minusta niin pitääkin olla. Olemme toki keskustelleet asioista, mutta urheilijan kuuluu olla tietyllä tavalla itsekäs. En haluaisi, että Olli olisi minulle katkera tai sanoisi, että olisi mennyt, mutta minä en päästänyt.”

Miten arki muuttui, kun koko perhe muutti Suomeen? Kumpi hermostuu herkemmin, Olli vai Satu? Milloin Satu ilmoitti, että Ollista tulee hänen aviomiehensä? Lue Sadun ja Ollin koko tarina Kodin Kuvalehdestä 18/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Nykyään hän pelaa VaLePassa. Satu, 37, työskentelee vanhempiensa perustamassa perheyrityksessä asiakaspalvelu-, myynti- ja markkinointitehtävissä. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.
Satu ja Olli Kunnarin perheeseen kuuluvat 13-vuotias poika, 10-vuotias tyttö ja kissanpentu Milli. Olli, 36, on yksi Suomen tunnetuimmista ammattilentopalloilijoista. Nykyään hän pelaa VaLePassa. Satu, 37, työskentelee vanhempiensa perustamassa perheyrityksessä asiakaspalvelu-, myynti- ja markkinointitehtävissä. Kunnarit asuvat Sastamalassa kunnostamassaan vanhassa koulussa.

Satu ja Olli Kunnari ovat muuttaneet Ollin lentopallouran vuoksi maasta toiseen. Kun Satu uupui, Olli valitsi Suomen ja perheen.

Olli: Muistan valvotun yön keväällä 2011. Olimme asuneet ulkomailla eri maissa seitsemän vuotta. Pelaan työkseni lentopalloa, ja muutimme aina sen mukaan, missä joukkueessa pelasin. Poikamme oli aloittamassa esikoulun, ja olimme päättäneet, että Satu ja lapset muuttavat Suomeen...