Hannele muutti sukunimensä eron jälkeen Maahiseksi perustellen viranomaisille, ettei tahdo olla keiju tai tonttu. Hän saa saduista voimaa. Athanasia vastaa ortodoksikalenterissa Hannelea.
Hannele muutti sukunimensä eron jälkeen Maahiseksi perustellen viranomaisille, ettei tahdo olla keiju tai tonttu. Hän saa saduista voimaa. Athanasia vastaa ortodoksikalenterissa Hannelea.

Repaleiset ihmissuhteet ja tiuhaan vaihtuvat työpaikat havahduttivat Hannele Athanasia Maahisen etsimään syytä epäonneensa. Asperger-diagnoosi auttoi hänet itsensä hyväksymisen tielle.

"Blogissani esittelen itseni näin: 'Olen taiteen ja käsityön sekatyöläinen, äiti, vaimo, ortodoksi. Asperger, jonka sisäinen Vilijonkka uhkaa leimahtaa valloilleen aina, kun sisäinen Mymmelin tytär unohtuu kampaamaan säkenöivää nutturaansa auki.'

Minulla on lapsuuteni ja nuoruuteni Jyväskylästä paljon huonoja muistoja. Muut lapset pitivät minua omituisena. Leikin yksin kalliolla olevassa 'linnassani' ja näin haltioita ja keijuja.

"Luokkatoverit, hajut, melu ja koulun seinien väri ahdistivat minua."

Olin kympin oppilas, mutta koska minulla oli pahoja keskittymisvaikeuksia, en kyennyt kunnolla käymään koulua. Luokkatoverit, hajut, melu ja koulun seinien väri ahdistivat minua.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

En osannut kuunnella enkä puhua. En tiennyt, miten ollaan ihmisiksi, enkä ollut kiinnostunut kenestäkään – edes itsestäni. Minulle riitti leijuminen ympäriinsä  satunnaisten aistiärsykkeiden tulvassa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Itkin, kun kirjastossa olisi pitänyt leimata kortteja. Se oli niin äänekästä."

Teini-iässä yritin hoitaa vierasta lasta, mutta en pystynyt: unohdin vaihtaa vaipat ja ruokkia häntä. En myöskään pystynyt opiskelemaan ammattia. Siksi minulla on ollut lukuisia, lyhytaikaisia työpaikkoja.

Kun olin töissä kouluavustajana, kiinnyin liikaa lapsiin ja sekaannuin heidän asioihinsa. Kirjastotyöntekijänä itkeskelin, kun olisi pitänyt leimata kortteja, sillä se oli hirveän äänekästä.

"Elin pitkään omassa satumaailmassani jonkinlaisena keijuneitona. Tässä tutkin Pohjanlahden rannan ihmeitä 14-vuotiaana."
"Elin pitkään omassa satumaailmassani jonkinlaisena keijuneitona. Tässä tutkin Pohjanlahden rannan ihmeitä 14-vuotiaana."

Selitys löytyy Aspergerista

Sekalaiseen työhistoriaani kuuluu myöhemmin onnellisempi vaihe. Opetin itämaista tanssia ja minulla oli jopa oma tanssistudio Jyväskylässä.

Eräs kiehtovimmista projekteistani oli synnytystanssin kehitteleminen. Kuvasin tanssiani opetusvideota varten vielä juuri ennen kuin Leonilla-tyttäreni syntyi 21 vuotta sitten. Myöhemmin jouduin kuitenkin lopettamaan tanssimisen sairastelujen takia. Se on edelleen kipeä asia.

"Olin vaarassa joutua väkivallan uhriksi, mutta minut jätettiin rauhaan silkkaa outouttani."

Elin naiivin luottavaisena ja jonkinlaisessa koskemattomuuden kuplassa, vaikka kuljin teini-ikäisenä omituisessa seurassa. Olin vaarassa joutua väkivallan uhriksi, mutta minut jätettiin rauhaan silkkaa outouttani.

Minulla oli myös tuhoisia ihmissuhteita, koska luulin rakkaudeksi hetken viehätystä. Annoin vääriä viestejä, kun en osannut tulkita tilanteita oikein. En ollut ainoa, joka joutui kärsimään.

Vaikeista käänteistä huolimatta menin naimisiin ja elin avioliitossa kymmenen vuotta, kunnes jäin kolmen lapsen yksinhuoltajaksi vuonna 1995. Olimme ex-mieheni kanssa aivan liian erilaisia.

"Aloin hakea syytä, miksi minulla oli taipumus hankkiutua vaikeuksiin."

Kolmekymppisenä aloin hakea syytä siihen, miksi minulla oli taipumus hankkiutua tahtomattani vaikeuksiin. Sain diagnoosiksi Aspergerin oireyhtymän.

Selvitin perin pohjin, mistä siinä on kyse, ja onneksi tieto vähensi tuskaa. Siitä alkoi tie, jolla edelleen opettelen itseni hyväksymistä ja sosiaalisia taitoja. Myös perheeni ja sukuni osallistuivat laajoihin tutkimuksiin, sillä Asperger on perinnöllistä.

Sairauksien suma tuottaa häpeää

Marraskuussa 2011 sain hengenvaarallisen yliherkkyysreaktion, anafylaktisen sokin. Lääkkeeksi määrättiin  adrenaliinia, joka ei sopinut minulle. Siitä seurasi isoja ongelmia sydämen kanssa, ja kävin kuoleman porteilla.

Kaiken tämän seurauksena immuunipuolustusjärjestelmäni häiriintyi. Nyt olen allerginen hedelmille, vehnälle, lempimarjoilleni puolukoille, lääkkeille, siitepölylle ja ties mille. Minulla on myös krooninen migreeni, reumaattisia särkyjä ja tulehtuneet akillesjänteet.

"Saatan muuttua helakan punaiseksi ja saada hengitysvaikeuksia vaikka kassajonossa."

Allergiat ja Aspergerin syndrooma yhdessä ovat arvaamaton sekoitus, jotka saavat minut monesti häpeämään sosiaalisissa tilanteissa. Kortisonilääkitys 
aiheuttaa turvotusta. Saatan reagoida hajusteisiin ja meikkeihin, muuttua helakan punaiseksi ja saada hengitysvaikeuksia vaikka kaupan kassajonossa. Näiden reaktioiden vuoksi en pysty osallistumaan neljäsluokkalaisen lapseni joulu- ja kevätjuhliinkaan.

Kuten Asperger-ihmisille on tyypillistä, kärsin sähkölaitteiden hurinasta ja metelistä. Minulla on kasvosokeus, eli tunnistan ihmiset helpommin äänestä kuin kasvoista. Jos joudun olemaan suuressa ihmisjoukossa, vetäydyn välillä yksikseni lepäämään.

”Voin olla tahtomattani julma ja tökerö, koska en ymmärrä toisen tunteita.”

Olen saattanut olla läheisilleni tahtomattani julma ja tökerö, koska en ymmärrä toisten tunteita: rakkautta, intohimoa, kateutta tai murhetta. En huomaa, jos joku loukkaantuu sanoistani, mutta en aina sitäkään, jos minua loukataan. On ollut kova työ oppia kuulemaan vivahteita ja tulkitsemaan tilanteita.

Monilla Asperger-ihmisillä on joku erityislahjakkuus. Tanssi oli minulle sellainen. Kieletkään eivät tuota vaikeuksia: harrastan viron kielen opiskelua itsekseni. Kirjoitan ja laulan viroksi joka päivä.

"Löysimme Villen kanssa toisemme 2001 ja menimme naimisiin samana vuonna Hartolassa keskiaikaisin menoin."
"Löysimme Villen kanssa toisemme 2001 ja menimme naimisiin samana vuonna Hartolassa keskiaikaisin menoin."

Mies löytyi keskiaikaisesta yrttitarhasta

Innostuin keskiajasta jo nuorena. Osallistuin silloin keskiaikaharrastajien järjestämiin paronillisiin kruunajaisiin. Kauniit vaatteet, korut, vanhoilla metodeilla valmistetut esineet ja kruunajaismenot olivat kiehtovaa satua. Koen, että harrastukseni etäännyttää minut ihanasti nykyhetkestä.

Tapasin mieheni Villen romanttisesti artenomi Satu Hovin keskiaikaisessa yrttitarhassa Pornaisissa vuonna 2001. Jo puolen vuoden kuluttua vietimme komeat keskiaikahäät. Ville sai myötäjäisinä kolme lastani. Yhteinen lapsemme, 10-vuotias Valo, ja puusepäksi opiskeleva 16-vuotias poikani Noel asuvat vielä meillä. Aikuiset tyttäreni ovat jo omillaan.

Keskiaika on perheemme yhteinen harrastus. Drachenwaldin kuningaspari eli Suomen keskiajan harrastajien ikiomat kuninkaalliset ovat myöntäneet minulle Lady Miksitär sepänvaimon arvonimen. Ville on Lord William. Hän on ammatiltaan koruseppä.

Villen paja sijaitsee kahdeksan vuotta sitten rakentamamme, harmaan hirsitalon yläkerrassa. Vietämme paljon aikaa yhdessä kotona maalaismaisemissa. Siellä viihdyn parhaiten.

"Kesällä pystytimme myyntikojun keskiaikatapahtuma Verlan Aikaan, jossa myimme klaanimme omia tuotteita."
"Kesällä pystytimme myyntikojun keskiaikatapahtuma Verlan Aikaan, jossa myimme klaanimme omia tuotteita."

Kuluneena kesänä kiersimme Suomessa keskiaikamarkkinoilla myymässä käsitöitämme, koruja ja vävyni sepäntuotteita. Markkinoilla nautin samanhenkisten ihmisten seurasta. Sovin hyvin siihen porukkaan, koska olen jo valmiiksi vähän omituinen.

Ompelen keskiaikaiset vaatteet itse luonnonmateriaaleista kuten raakasilkistä, villasta ja pellavasta. Löysin sattumalta paksua sinistä sarkaa, josta ompelin Villelle viikinkitakin kirjailuineen. Olen myös ottanut kuvia Satu Hovin Keskiajan puvut -kirjaan.

Ortodoksisuus vastasi Jumalan kaipuuseen

Liityin 18-vuotiaana ortodoksikirkkoon, jonka koin sen vastaavan kirkon ja Jumalan kaipuuseeni. Sitä ennen minulla ei juuri ollut uskonnollista pohjaa.

Nykyisin laulan kirkkokuorossa Keuruulla toimitettavissa palveluksissa ja Kolhon ortodoksikirkossa. Olemme myös rakentaneet tsasounaa eli rukoushuonetta pihallemme niityn laitaan. Se valmistuu lähiaikoina ja on avoinna myös vierailijoille.

"Haaveilen luonnonmukaisesta ja yksinkertaisesta elämästä."

Teemme toistaiseksi ainoina Suomessa ortodoksisen kirkon papiston ristejä ja kaulariipuksia eli panagioita. Arkkipiispa Leo ja piispa Arseni ovat saaneet minun suunnittelemani ja mieheni kanssa toteuttamamme ristit ja panagiat tilaustyönä. Suunnittelen muitakin koruja, joihin saan ideoita keskiajalta ja bysantista.

Haaveilen luonnonmukaisesta ja yksinkertaisesta elämästä. Siihen kuuluu klaanimme eli neljän lapseni ja vanhimman tyttäreni perheen asuminen lähellä. Lapsenlapseni on minulle hyvin rakas.

Minulla on paljon rajoitteita, mutta niiden keskellä saan voimaa rukouksesta, kauneudesta ja rakkaudesta. Meillä on Villen kanssa sama usko, samat arvot, paljon rakkautta ja naurua.

"Jumala löytyy arjessa vaikka tiskivuoresta."

Olemme molemmat tehneet elämässämme paljon töitä samanlaisten vaikeuksien kanssa. Usko on mukana koko ajan: Jumala löytyy arjessa vaikka tiskivuoresta. Se antaa kaikkeen mielekkyyttä.

Kodissamme minulle tuottaa mielihyvää yksi tietty huonekalu. Se on lasiovellinen kaappi, johon olen loihtinut nukkekodin. Valmistin siihen vaatteita, tekstiilejä ja huonekaluja. Nuket elelevät siellä omassa, harmonisessa satumaailmassaan 1900-luvun alun Viipurissa. Unelmoin toisenkin nukketalon valmistamisesta, kunhan löydän siihen aikaa.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 18/2013.

Tytär Hanna kirjoitti kirjeen äidilleen:

Rakas äiti!

Lapsena ajattelin, että en kuulu tähän perheeseen, koska emme ymmärrä toisiamme. Tunnetta vahvisti myös se, että nuorempiin sisaruksiini verrattuna olin terveempi ja sain siksi vähemmän huomiota.

Joskus jopa toivoin, että sairastuisin tai loukkaisin itseni, jotta minusta huolehdittaisiin samalla tavalla. Olin kai aika hankala, ja riitelimme paljon.

Ollaanhan me tosiaan aika erilaisia. Sinä olet lempeä, rauhallinen ja luottavainen, minä taas temperamenttinen ja kesytön, aina vähän varuillani.

Pikkuhiljaa olen löytänyt paikkani tässä perheessä ja ajatellut, mitä kaikkea olen sinulta oppinut. Jonkun mielestä olen ehkä "kasvanut pellossa", koska olen saanut tehdä päätökseni itse ja juosta vapaasti räkä poskella, tukka hulmuten. Minusta taas juuri sen ansiosta olen kasvanut itsenäiseksi ja rohkeaksi aikuiseksi, joka uskaltaa toteuttaa unelmansa. Sellaiseksi kuin sinä olet.

Tyttäresi Hanna

Sisältö jatkuu mainoksen alla