Sanna Andersson nauttii siistimisestä niin, ettei malta pitää siitä taukoa edes lääkärin odotushuoneessa. Anderssonien kodissa siivous ei ole stressin aihe. Lue himosiivoojan päivästä.

Kello 6.01

Sanna Anderssonin kännykkä soi herätystä torstaiaamuna tasan 6.01. Ensi töikseen Sanna laittaa pyykkikoneen pyörimään helsinkiläisen omakotitalon alakerrassa.

Ennen lasten heräämistä ja töihin lähtöä hän kuntoilee vajaan tunnin pienellä kotikuntosalilla.

"Kone ehtii pestä pyykit ennen kuin lähden töihin. Pesen paljon mieluummin pyykkiä vaikka joka toinen päivä kuin käytän lauantaisin vapaa-aikaani isoon pyykkivuoreen", Sanna tuumii.

Aamuvirkku hän ei ole syntyään, vaan sellaiseksi Sanna, 37, on opetellut lasten myötä. Vähän kerrallaan hän siirsi herätyksen aikaisemmaksi, jotta ehtisi treenata aamulla. Sen minkä aamulla tekee, saa illalla vapaa-aikana takaisin.

Kello 7.05

Sanna on ottanut suihkun ja tyhjentää astianpesukonetta perheen hohtavanvalkoisessa keittiössä. Aviomies Carl-Johan Andersson, 38, on kesälomalla ja kaataa mukeihin kahvia. Sisarukset Sofia, 4, ja Selma, 2, nukkuvat vielä huoneessaan.

Ajatus siitä, että aamun tiskit jäisivät pesemättöminä tiskialtaaseen, tuntuu tässä keittiössä mahdottomalta. Se on putipuhdas: työtasoilla tai keittiösaarekkeessa ei rieku kahvimukeja eikä aamiaisen rippeitä. Edes leivänmuruja ei näy missään.

Viime syksynä remontoitu keittiö on samaa tilaa olohuoneen kanssa. Kun keittiön ja olohuoneen välinen seinä kaadettiin, vaihdettiin samalla lattiaksi valkoinen kovapuristelaatta. Se kiiltelee tänäkin aamuna tahrattomana kuin vastasatanut lumi.

Sanna ja Calle miettivät keittiöremontissa tarkasti materiaaleja, säilytysratkaisuja ja koneiden sijoittelua. Astianpesukone on selkää säästävällä korkeudella. Valkoinen induktiotaso hohtaa puhtauttaan.

"Pinnat ovat tärkeitä. Ja tietysti se, että niistä pidetään huolta, siten lika ei pääse pinttymään. Induktiotaso kannattaa puhdistaa saman tien, kun on tehnyt ruokaa. Jääkaapinkin pesen varmaan keskimääräistä useammin", Sanna sanoo.

Astiat, keittiövälineet ja ruokatarvikkeet järjestäytyvät keittiön kahvattomiin vetolaatikoihin. Sanna avaa laatikon, jossa riisi, jauhot ja hiutaleet ovat säntillisessä järjestyksessä omissa rasioissaan.

Perheessä pyritään välttämään turhaa rompetta. Vuonna 1980 rakennettu punatiilinen omakotitalo ei tursua tavaraa eikä eteisessä kompastu kenkävuoreen.

"Calle sanookin, ettei Helsingin kalliita neliöitä ole varaa täyttää roinalla."

Kello 7.30

Pieni, punatukkainen Selma herää hyvissä ajoin, vaikka ei olekaan päiväkotipäivä. Uninen kaksivuotias kuljettaa kainalossa peitettä ja kellahtaa sen kanssa lattialle.

Koti ei ole minimalismin huipentuma vaan tavallinen perheasunto, joka on sisustettu uusilla ja perityillä kalusteilla. Koriste-esineet ovat valkoisessa piirongissa lasiovien takana suojassa pölyltä.

Sannalle siivoaminen on elämänhallintaa ja palkitsevaa tekemistä. Hänen lapsuudenkodissaan oli aina siistiä.

"Kun Sofia on laittanut jonoon lusikoita, mielessä on käynyt, että järjestelmällisyys on varmaan periytyvä luonteenpiirre. Minäkin aina järjestelin tavaroita ja huonettani lapsena", Sanna muistelee.

Kun koti on koko ajan perussiisti, siivoamiseen ei uppoa tolkuttomasti aikaa. Sitä säästyy lasten kanssa puuhailuun ja liikuntaharrastuksiin.

"Nykyään on helppoa tehdä kotitöitä, kun on kaikki välineetkin. Ei edellisillä sukupolvilla ollut kuivausrumpuja ja pesukoneita. Minusta on ihme, jos pyykkiä ei ehditä pesemään", Sanna napauttaa.

Aviomies Calle tarttuu imuriin vapaaehtoisesti päivittäin. Tytöt yllättävät äitinsä siivoamalla ja ovat mukana pyykkien lajittelussa.

Sanna ei kulje muiden perässä nalkuttamassa siivoamisesta. Eikä ymmärrä ikuisuuskeskustelua siitä, että miehen pitäisi laskea vessanpytyn rengas alas – voihan nainen saman tien sen tehdä.

Kello 8.15

Sanna täyttää astianpesukonetta sitä mukaa, kun astioita aamulla kertyy. Joskus kuppi on hävinnyt tiskikoneeseen ennen kuin Calle on ehtinyt hörpätä kahvinsa loppuun ja päivän lehti paperinkeräykseen ennen kuin kukaan on sitä lukenut.

"Tykkään puuhailla jatkuvasti jotain. Pyyhin koko ajan keittiön pintoja, ja lattia näkee mopin usein. Mikä olisi palkitsevampaa kuin se, että kotona on siistiä? Olisi kammottavaa tulla kotiin niin, että siellä olisi kaaos."

Keittiöön vaappuu toinen pieni punatukkainen tyttö, isosisko Sofia. Tytöt istahtavat keittiönpöydän ääreen miniläppärit edessään. Näytöillä kikattavat piirretyt.

Pyykkikone piippaa alakerrassa, ja Sanna nostaa pyykit kuivumaan telineelle. Pesuhuoneen vieressä olevan kotipunttiksen kaapissa odottavat mankeli ja silitysrauta.

"En silitä Callen paitoja, mutta lakanat kyllä. Sunnuntaisin vaihdamme aina lakanat – uusi viikko on niin mukava aloittaa puhtaissa vuodevaatteissa. Silloin, kun odotin Selmaa, vein joskus lakanat pesulaan. Oli ihanaa saada ne sieltä siistinä pinkkana! Mieluummin käytän rahaa sellaiseen kuin siivoojaan."

Kurkataanpa yläkerrassa tyttöjen huoneeseen. Lattialla ei ajelehdi yhtäkään tavaraa saati lelumerta. Kaikki tavarat ja vaatteet ovat liukuovikaapissa. Silti elämisen jälkiä näkyy: ikkunassa on pieniä sormenjälkiä ja vuoteiden välissä olevan sohvan selkämyksessä pari piirustusviivaa.

"En ole täydellisyyden tavoittelija. Mutta olen tällainen nykijä", Sanna sanoo ja oikaisee vähän vinossa lastenhuoneen seinällä olevaa pikkutaulua.

Sanna, Selma, Sofia ja Calle tietävät, että kotona on kiva olla, kun tavaraa ei ole liikaa.

Kello 9.00

Sanna harjaa Selman hiukset, laittaa niihin ponnarin ja pakkaa eväät töihin. Yleensä lähtö on kahdeksalta. Jos tänään olisi päiväkotipäivä, Sanna olisi jo illalla pakannut tyttöjen reput ja laittanut vaatteet valmiiksi.

Nyt Calle ja tytöt menevät viettämään kesäpäivää vaarille ja ostamaan ruohonleikkuriin remmiä. Callen suunnitelmissa on siistiä pihaa. Vähän.

"Tykkään ottaa pieniä projekteja. Ei mitään työleirimeininkiä", hän kertoo.

Myös Callelle ajatus kotiin tulevasta siivoojasta on outo: miksi joku tulisi siistimään heidän elämisen jälkiään? Sen sijaan hän tuumii, että yläkerran laattalattia on hyvä imuroitava. Siitä näkee kaikki roskat.

"Mutta en minä yhtä hienosti puunaa yksityiskohtia kuin Sanna. Kerään tyttöjen lelut kerran ennen nukkumaanmenoa, Sanna taas pitkin iltaa…"

"…ja lajittelen ne laatikoihinsa, Calle ei", Sanna jatkaa.

Hän tarttuu vielä harjaan ja rikkalapioon ennen töihin lähtöä. Ylitarkastajana työskentelevälle Sannalle on joskus ihmetelty, miten kahden pienen lapsen työssäkäyvä äiti ehtii pitää kodin ojennuksessa ja vielä harrastaa liikuntaa.

Mutta eivät ne sulje toisiaan pois. Punttitreenin lomassa ehtii mankeloida aina yhden lakanasetin.

Kello 16.00

Pihalla tuoksuu vastaleikattu nurmikko. Callelle tosin riittää tekemistä seuraavinakin päivinä, sillä hän on joutunut jättämään pihatyöt kesken astuttuaan ampiaispesään.

Kuuden tunnin työpäivää tekevä Sanna tulee ovesta ruokakassien kanssa ja nostelee saman tien ostokset paikoilleen. Hän pyyhkäisee siivousliinoilla keittiön laskutasot ja ruokapöydän lasipinnan.

Torstai on viikkosiivouspäivä. Työviikon päätteeksi perjantaina on mukava ajaa kotiin ilman, että tarvitsee ajatella odottavaa työmäärää. Torstaiperinne on peruja ajoilta, jolloin Sanna opiskeli ja työskenteli Lontoossa.

"Ostin sieltä paritalon vuonna 2003. Minulla oli Barcelonasta kotoisin oleva vuokralainen. Sanoin hänelle, että torstai on siivouspäivä: saat valita mitä teet, minä teen loput."

Otollinen siivousaika käynnistyy viideltä. Pikku Kakkosen ja Buu Klubbenin aikana ehtii paljon, ja siivouksen lomassa Sanna kokkaa. Siivoaminen on hänelle rentouttavaa stressin poistoa ja hyötyliikuntaa. Koti on aina valmis ottamaan vastaan vieraat – ja juhlapyhät.

"Joskus vieraat ovat kommentoineet, että olettepa siivonneet ennen kuin tulimme kylään. En ole kehdannut sanoa, että meillä on aina näin siistiä! Juhlapyhistäkään en stressaa. Ei kauan menisi, kun siivoaisi ja toisi joulukuusen tuohon olohuoneeseen", Sanna sanoo.

Kello 18.30

Sanna paloittelee juurekset, kuutioi lohen ja nostaa soppakattilan induktiotasolle. Keittiö ei ehdi käydäkään epäjärjestyksessä.

Ruuanlaittovälineet Sanna laittaa napakasti astianpesukoneeseen, juuresten kuoret, kalanperkeet ja pakkauspaperit roskiin.

"Meillä on ystävien kesken hauskoja siivouskeskusteluja. Yhden ystävän kanssa vitsailemme: ”Milloin olet muuten viimeksi pyyhkinyt oven päältä pölyt?”

Sannan esikuva on takavuosien suosikkisarjan Frendien Monica Geller, joka myös piti kovasti siivoamisesta ja tavaroiden järjestelystä. Ystäväpiirissä onkin muodostunut käsite Sannan monicagellerismi.

On Sannalta toki kysytty, eikö hänellä ole parempaa tekemistä kuin siivoaminen. Mutta siivoaminen on hänelle juuri sitä.

"Olen pitänyt vapaapäiviä siivoten. Ah, niin ihanaa, kun saa yksin rauhassa keskittyä siivoamaan! Jopa Lastenklinikalla päivystysaikaa odotellessa siivosin aikani kuluksi lasten leikkihuoneen. Lomastanikin voisin osan siihen ihanuuteen käyttää."

Itse asiassa Sanna onkin siivonnut hotellihuonetta. Kanarian-lomalla hän haki kaupasta siivousainetta ja -rätin.

"Hotellihuoneet eivät todellakaan ole siistejä. Mutta oli se vähän noloa, kun siivooja sitten tuli", Sanna naurahtaa.

Yksi rojukaappikin löytyy, kuten Sannan fiktiiviseltä esikuvalta. Avataan vielä ovi sinne, siis alakerran vaatehuoneeseen.

Siellä on paljon vaatteita. Mutta ne ovat hyvässä järjestyksessä, värien mukaan.

Kello 21−22

Normaalisti Anderssonin nelikko on yhdeksän aikoihin yöpuulla. Kesälomalla perhe viipyilee hereillä vähän pidempään.

Illalla Sanna käy suoristamassa ruokapöydän tuolit − ne eivät jää harottamaan sikin sokin pöydän ympärille. Ennen nukkumaanmenoa hän vielä kohentaa olohuoneessa sohvatyynyt. Ja luultavasti vähän nykii verhoja niin, että ne kehystävät ikkunoita tasaisesti.

***

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehdessä numerossa 17/2013.

Sanna kertoi vielä omat siivousvinkkinsä. Lue ne tästä!