Kuinka voisit näyttää puolisollesi, että hän on tärkeä? Ilari Torsti ja Susanna Jussila kirjoittavat toisilleen. ”Kun kirjoitan runoa, huomaan, miten hienoa on, että ylipäätään olet siinä vierelläni”, Ilari sanoo.
Ilari: Aluksi halusin kai vähän tehdä vaikutuksen. Siksi aloin kirjoittaa Susannalle runoja.
Susanna: Kirjoitit runoja postikortteihin. Annoit niitä yllätyksinä, kun emme vielä asuneet yhdessä. Ne päivät, jolloin sain runon, tuntuivat erityisiltä. Runosta meni kylmät väreet ja kyynel tuli silmään.
Ilari: Rakastumisen tunne oli niin voimakas, että runoja alkoi vain tulla. En ollut juurikaan kirjoittanut niitä aiemmin, mutta tiesin, että Susanna kirjoittaa runoja.
Susanna: Olin otettu siitä, että runot oli kirjoitettu juuri minulle.
Ilari: Sitten tapa vain jatkui.
”Kirjoitat runon aina maanantaiksi, piristykseksi, kun viikonloppu päättyy.”
Susanna: Jossain vaiheessa vakiintui, että kirjoitat runon aina maanantaiksi, piristykseksi, kun viikonloppu päättyy.
Ilari: Niin. Olisi kiva sanoa, että kirjoitan romanttisesti kynttilänvalossa muistikirjaan, mutta kirjoitan puhelimeeni. Se on aina mukana. Runon alku voi tulla mieleen missä tahansa, ja kirjoitan sen heti ylös. Palaan samaan runoon monta kertaa ennen kuin se on valmis.
Susanna: Saan runosi WhatsApp-viestinä. Varaan rauhallisen hetken lukemista varten, koska arvostan runojasi paljon.
”Pystyn näyttämään itsestäni myös sellaisia puolia, jotka saattavat hävettää.”
Ilari: Kirjoittaminen auttaa minua pysähtymään ja näkemään hyvän tässä hetkessä. Usein ihminen hamuaa aina jotain lisää, mutta harvoin sellainen johtaa täyttymykseen. Kun kirjoitan runoa, huomaan, miten hienoa on, että ylipäätään olet siinä vierelläni.
Susanna: Olen myös kirjoittanut runojasi talteen puhelimesta. Niitä on minulla kolme tai neljä muistikirjallista. Joskus luen niitä, ja yhä ne koskettavat.
Ilari: Puhutut sanat haihtuvat ja unohtuvat, mutta kirjoitettuina runot jäävät elämään. Kun kirjoitan, yritän sanoittaa tunteita, joita on vaikea tavoittaa. Runoissani on tunteiden koko skaala.
Susanna: Olet inspiroinut minuakin kirjoittamaan rakkausrunoja. Kun kirjoitan, pystyn näyttämään itsestäni myös sellaisia puolia, jotka saattavat hävettää.
Ilari: Niinpä. Runot ovat auttaneet meitä tutustumaan toisiimme aiempaa syvemmin.
Luit osan Kodin Kuvalehden Parisuhteellista-jutusta. Miksi juuri runot ovat auttaneet Ilaria ja Susannaa näkemään toisensa aiempaa paremmin? Mitä epätavallista ja jännittävää Susanna ja Ilari tekivät ensimmäisillä treffeillään? Missä arjen asioissa Susanna ja Ilari ovat tosi erilaisia? Jutussa Susanna kertoo myös vaikeista asioista, joita on kohdannut nuorempana ja joihin voi parisuhteessa saada apua. Lue lisää Kodin Kuvalehdestä 18/2025. Tilaajana voit lukea haastattelut myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Susanna ja Ilari
Susanna Jussila, 41, ja Ilari Torsti, 38, ovat olleet yhdessä yhdeksän vuotta. Susanna on politiikan väitöskirjatutkija Jyväskylän yliopistossa, Ilari on töissä Helsingin Diakonissalaitoksella. He ovat myös runoilijoita. Susanna ja Ilari käyvät juoksemassa ja salilla sekä joogaavat. He tykkäävät myös viettää aikaa luonnossa, etenkin Ilarin lapsuudenmaisemissa Lammilla. Susannalla on Instagram-runotili @sielun_sopukoita. Ilari julkaisee joka maanantai rakkausrunon Instagram-tilillään @rakkausrunoviikossa. Yhdessä he ovat julkaisseet keväällä 2025 runokirjan Kiitos, että rakastat minua silti (Otava).
