Jussi Pusa muutti Hämeenkyröstä Ylläkselle vanhojen metsien perässä vuonna 2017. Paras hetki vaelluksella on Jussin mielestä se, kun pääsee yhteyksien tavoittamattomiin.
”Vasta, kun muutin Lappiin, ymmärsin, millainen on oikea metsä. Avarat, vanhat metsät, joissa on paljon lahopuita ja kaatuneita runkoja, ovat mukavia kulkea. Niissä on valoa ja rikas eliökunta.
Siksi haluan asua ja vaeltaa täällä.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/jussi_pusa_akaslompolo08.jpg?itok=e-tuSk78)
Metsän tuoksu on turvallinen. Siellä laulavat tiaiset, kuukkeli ja järripeippo helposti tunnistettavalla kuivakan ryystävällä äänellään.
Havumetsän tuoksu on erilainen kuin lehtimetsän. Soiden lähellä tuoksuu suopursu.
”Siellä on matalia vänkkyröitä puita, joiden tiedän olevan iäkkäitä. Niiden keskellä rauha valtaa mielen.”
Minulle puhdas metsä on paratiisi.
Inarissa Surnu- ja Suolisvuonojen välinen alue Vätsärin erämaassa on paikka, jossa tunnen olevani kaukana kaikesta. Siellä on matalia vänkkyröitä puita, joiden tiedän olevan iäkkäitä. Niiden keskellä rauha valtaa mielen.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/jussi_pusa_akaslompolo07.jpg?itok=2F167t51)
Ennen tein vaellusreissun yleensä elo–syyskuussa. Reissuihin latautui valtavasti odotuksia. Nykyään en voi ajatellakaan, että kävisin vaeltamassa niin harvoin.
Suoritan vähemmän ja nautiskelen enemmän.”
Jussi on vaeltanut yksin kaikkien kahdeksan pohjoisen erämaan läpi. Mitkä ovat hänen suosikkipaikkansa Inarissa, Utsjoella ja Ylläksellä? Mitä Jussi oppi itsestään vaelluksen aikana? Koko jutun voit lukea Kodin Kuvalehdestä 13/2021 tai digilehdestä täältä.
