Kaija Juurikkala oli oppinut elämään ilman unta - kunnes uni palasi hänen luokseen.

Kaija Juurikkala:

"Pelkäsin ennen pimeää. Yö tarkoitti valvomista, huolien alle jäämistä. Aamulla manasin hukkaan heitettyä yötä ja melkein huomaamattani sain päivänkin pilalle.

Pikkuhiljaa aloin havahtua kaavaan, jonka mukaan toimin. Käymme päivään aamun portista. Jos kuljemme siitä portinpieliä potkiskellen, ei ilo uskalla mukaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Päätin katsoa, mitä pimeässä on, kuka kanssani valvoo.

Voimme itse ohjata ajatteluamme. Aloitin luopumalla ajatuksesta huonoista öistä ja siitä mielikuvasta, että olen huono nukkuja. Käänsin ajatuksen ympäri ja aloin iloita siitä, että olen hyvä valvomaan. Tulin unettomuuteni kanssa ystäväksi. Päätin katsoa, mitä pimeässä on, kuka kanssani valvoo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elämä on energiaa, varjoja ja valoa, voimaa ja vastavoimaa. Nykyinen kasvua vaativa kulttuuri ei anna tilaa pysähtymiselle ja levolle. Yöllä ei mennä mihinkään. Silloin tärkeintä on tapa, jolla ollaan.

Mekaaniset mantrat eivät rauhoita unta pakenevaa mieltämme, eikä kemiallinen uni ole aitoa. Erityisherkkänä ihmisenä unilääkkeet eivät tehonneet minuun. Ne sammuttivat kyllä kehoni, mutta eivät mieltäni. Minun oli etsittävä ratkaisua muualta, ja löysin sen itsestäni. Matkani alkoi siitä yöstä, jolloin totesin minua ympäröineelle pimeydelle: Olen valmis. Aloin seurustella sen kanssa ja tutustua maailmaan, josta en tiennyt mitään. Tunne siitä, etten ollut yksin, sai vahvistuksen.

Valvova mieleni vaelteli eiliseen ja huomiseen pystymättä pysähtymään tähän hetkeen. Ymmärsin, etten voi vangita sitä, mutta voin antaa sille tehtävän.

Kehossamme sijaitsee energiakeskuksia, chakroja. Kuvittelin mieleni pingispallon kokoiseksi pyrstötähdeksi, jonka lähetin kiertämään, puhdistamaan ja hoitamaan niitä. Kiitos on ihmeellinen voimasana, jolla kirkastan vettä, jota suurimmaksi osaksi olen.

Alitajunnan virtaukset ovat yöllä voimakkaita. Estääkseen itseään liukumasta pyörteen mukaan, kannattaa mielensä ankkuroida kiitoksella, hyvällä energialla, vastavoimalla yön pimeydelle. Hämärinä suden hetkinä perkeleitä ei kannata kutsua eikä harmejaan hautoa. Kiitän yötä ja keskityn siihen, miten valo liikkuu minussa.

En voi valita, nukunko vai valvonko, mutta saan valita, käytänkö valvotut tunnit piehtarointiin vai pysähtymisen sietämiseen.

En voi valita, nukunko vai valvonko, mutta saan valita, käytänkö valvotut tunnit piehtarointiin vai pysähtymisen sietämiseen. Tahdonvoimaansa voi kasvattaa ja itsekuria opetella. Kun mielen pitää poissa kauhukuvien kimpusta ja pysyy nykyhetkessä, aamulla voi olo olla levännyt, vaikkei olisi nukkunut yhtään.

Huonoa yötä ei ole. Olen ajatellut niin jo kauan, vaikka en ollut nukkunut kokonaista yötä vuosiin. En ennen tätä kesää. Olin kuullut värähtelyhoidoista, kiinnostunutkin niistä. Ystäväni kertoi hankkineensa hoitolaansa laitteen, jonka matalataajuusvärähtely saa aineenvaihdunnan ja verenkierron toimimaan unentuloa edistävällä tavalla, ja kutsui minut kokeilemaan sitä.

Heti siinä maatessani koin, että jotain tapahtui. En tarkkaan tiedä mitä, mutta nyt olen nukkunut muutaman viikon vain hetkeksi havahtuen, syvästi ja sikeästi kuin lapsi. Ja miten me nukutammekaan vauvamme? Sylissämme heijaamalla.

Kaikki me kaipaamme kosketusta, ja ehkä tämä hoito onkin antautumista kosketettavaksi, syliin käpertymistä, turvaan tuudittumista.
Vaikka olinkin oppinut elämään ilman unta, on tämä kokemus ollut hurmaava. Olen häkeltynyt ja jälleen uuden edessä."

Kaija Juurikkala on 56-vuotias kirjailija, kuvataiteilija, elokuvaohjaaja ja opettaja asuu Mäntyharjulla. Kaijan perheeseen kuuluvat aviomies Juuso, 62, sekä lapset Ville, 36, Oskari, 35 ja Juulia, 13.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 17/2016.

Kaijan suositukset unettomalle

Älä yritä nukahtaa, keskity hyvään valvomiseen. Ota unettomuus ystäväksi.

Pysy sängyssä ja pimeydessä, roiku unen ja valveen ihmeellisessä välimaastossa. Se on upea paikka!

Harjoittele ohjaamaan mieltäsi. Yllätä itsesi, löydä salainen, öinen puutarhasi.

Elä tässä ja nyt - myös yöllä.

Lue Emoto Masarun kirja Veteen kätketyt viestit ja oivalla kiitoksen voima.

Sisältö jatkuu mainoksen alla