69-vuotias kirjailija ja eläkkeelle jäänyt sairaanhoitaja Kari Häkkinen asuu Vantaalla vaimonsa Pirjon kanssa. Kari nauttii, kun saa käydä kuntosalilla, soittaa kitaraa ja hauskuttaa muita. Hän on perinyt huumorintajunsa isältään. Keväällä ilmestyi Karin syöpäkokemukseen pohjautuva tietokirja Joka kolmas suomalainen.
69-vuotias kirjailija ja eläkkeelle jäänyt sairaanhoitaja Kari Häkkinen asuu Vantaalla vaimonsa Pirjon kanssa. Kari nauttii, kun saa käydä kuntosalilla, soittaa kitaraa ja hauskuttaa muita. Hän on perinyt huumorintajunsa isältään. Keväällä ilmestyi Karin syöpäkokemukseen pohjautuva tietokirja Joka kolmas suomalainen.

Hoitajana Kari Häkkinen tiesi, että monelle syöpäpotilaalle käy huonosti, mutta toisaalta hän tiesi myös, että moni selviää. Diagnoosin kerrottuaan lääkäri sanoi hänelle voimaa tuovat sanat: ”Mitään ei ole vielä menetetty.”

”Liukastuin leikkaussalissa kesken työpäivän. Jostain oli tippunut lattialle keittosuolaliuosta. Tunsin, että nivusesta vihlaisi.

Kotona suihkussa huomasin, että nivusessa oli sormenpään kokoinen patti. Mikä lie, mietin. En kiinnittänyt siihen sen kummempaa huomiota.

Muutamassa päivässä kyhmy alkoi kuitenkin kasvaa. Siitä tuli tosi iso, melkein kananmunan kokoinen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

”Huomasin, että nivusessa oli sormenpään kokoinen patti.”

Näytin kyhmyä työterveyslääkärille, joka ohjasi minut jatkotutkimuksiin. Kyhmystä otettiin ohutneulanäyte, ja jäin odottamaan tulosta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun Kari sai kuulla, ettei syöpä ole levinnyt, hän tuli Munkkiniemen rantaan Helsingissä. Sieltä hän soitti hyvät uutiset perheelleen. Paikka on hänelle edelleen tärkeä.
Kun Kari sai kuulla, ettei syöpä ole levinnyt, hän tuli Munkkiniemen rantaan Helsingissä. Sieltä hän soitti hyvät uutiset perheelleen. Paikka on hänelle edelleen tärkeä.

Parin päivän päästä sain puhelun kesken työpäivän. Olin juuri valmistelemassa anestesiaa, ja puhelimeni rupesi tärisemään siinä peltipöydällä.

Siirryin heräämön puolelle. Siellä ei juuri silloin ollut potilaita. Lääkäri sanoi, että olisi vähän ikäviä uutisia: meillä on epäily, että sinulla on lymfooma, imusolmukesyöpä.

Silloin rupesivat otava ja muut tähtikuviot välkkymään silmissäni. Niin kuin monelle muullekin, sana syöpä tarkoitti minulle kuolemaa. Muistin, että ammattikoulukaverini kuoli juuri imusolmukesyöpään.

”Lääkäri sanoi, että olisi vähän ikäviä uutisia.”

Lääkäri kuitenkin sanoi, että mitään ei ole vielä menetetty. Tiesin itsekin, että moni on myös selvinnyt.

Tein työpäivän loppuun kuin unessa, rutiinilla. Kun vaimo tuli illalla töistä, kerroin hänelle uutiset. Pirjo puhkesi kyyneliin niin kuin minäkin. Oli tuskallista kertoa asiasta tyttärelleni ja sisaruksilleni. Tilanne tuli kaikille yllätyksenä.

Eniten olin silloin huolissani läheisistäni. Miten he ottavat sen, jos minulle käy huonosti? Olin itse työssäni kohdannut kuolemaa. Ajattelin, että se on elämän jatke.

Tunsin kuitenkin, että minulla oli vielä monta tehtävää elämässäni. Halusin olla tyttärelleni isä, kolmevuotiaalle lapsenlapselleni isoisä, vaimolleni puoliso, vaimon lapsille isäpuoli ja kummilapsilleni kummisetä.

”Tunsin, että minulla oli vielä monta tehtävää elämässäni.”

Pääsin leikkaukseen jo samalla viikolla, kun olin mennyt näyttämään kyhmyä. Jorvin sairaalassa vastassa olivat tutut hoitajat ja lääkärit, entiset työkaverini. Tuttu anestesialääkäri sanoi ovelta, että moi Kari, pistetään sinut nyt uneen.

Olin satoja kertoja mennyt tapaamaan potilasta heräämöön ja kertonut, miten anestesia etenee. Olin ollut mukana hyvin monenlaisissa leikkauksissa. Vastannut kysymykseen, että voiko tähän kuolla.

Yhtäkkiä vaihdoin pelipukua hoitajasta potilaaksi ja olinkin menossa nukutettavaksi leikkaukseen itse. 

Jännitti, sillä tiesin, että leikkauksessa voi sattua jotain. Samalla kuitenkin luotin prosessiin, tuttuihin työntekijöihin ja elämän kantokykyyn ihan täysin.

Tuntui autuaalta, kun nukahdin.”

Miten Karin leikkaus onnistui? Millaisina hän koki leikkauksen jälkeen alkaneet sytostaattihoidot? Miten Kari voi nyt, ja miten hän pyrkii tuomaan toivoa muille syöpään sairastuneille? Miten sairastuminen muutti Karin elämää ja ajatuksia elämästä? Lue Karin koko tarina Kodin Kuvalehdestä 20/2021. Tilaajana voit lukea sen myös digilehdestä.

Vaeltaja

On varmaan kova uutinen. Syövästä selvitään ja kerran tulee hetki jolloin ajallinen on jätettävä taakse. Usko Vapahtajaan Jeesukseen Kristukseen on turva ja elämän jatkuvuus kuolemankin hetkellä.

Vierailija

Kyllä ne lauseet muistan aina mitä lääkäri sanoi kun kertoi että valitettavasti rouvalla on syöpä. Muistan missä mieheni kanssa kävimme ja miten sain voimia käsityökeskuksen myyntinäyttelyn Fabergen pääsiäismunien näyttelystä. On ylösnousemus, elävien ja kuolleiden, herään leikkauksen jälkeen joko täällä maan päällä tai Taivaassa Jeesuksen luona. Leikkausta odotellessa oli monia päiväsairaalaihmisiä omaa operaatiotaan oottelemassa. Samoin sytosalissa oli kymmenisen päätä yhtaikaisesti käsiteltävänä ja sädeklinikalla konkari kertoi mitä sädekirnussa tapahtuu. Laumassa mentiin ja yksitellen tultiin kotiin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla