Veera Hongisto, 29, työskentelee pörssiyhtiön viestinnän asiantuntijana ja asuu muusikkomiehensä Sakari Tuomolan kanssa sukutilalla Huittisissa. Pariskunta pyörittää Ihantolan lammastilaa, joka tuottaa karitsanlihaa sekä taljoa.
Veera Hongisto, 29, työskentelee pörssiyhtiön viestinnän asiantuntijana ja asuu muusikkomiehensä Sakari Tuomolan kanssa sukutilalla Huittisissa. Pariskunta pyörittää Ihantolan lammastilaa, joka tuottaa karitsanlihaa sekä taljoa.

Veera Hongisto opiskeli päästäkseen maailmalle, mutta rakkaus toi takaisin kotipaikkakunnalle. Nyt hän tekee töitä etänä ja pyörittää miehensä kanssa lammastilaa. "Juoksen videopalaverien välissä avustamaan karitsoinnissa."

"Lähdin kotipaikkakunnaltani Huittisista lukion jälkeen samalla ajatuksella kuin moni ikätoverini. En ajatellut palata heti ensimmäisellä bussilla. Olin menestynyt hyvin koulussa, ja draivini päästä maailmalle oli kova, vaikken ollut ihan varma, mitä haluaisin vapaudellani tehdä.

Hain Tampereelle opiskelemaan puheviestintää ja myöhemmin pääsin opiskelemaan kuvajournalismia sivuaineena. Nautin opiskelusta ja suorastaan riehaannuin loputtomasta kurssitarjonnasta. Lopulta kahmin todistukseeni lähes sata ylimääräistä opintopistettä johtamisen ja markkinoinnin sivuaineopinnoista.

"Ajattelin, ettei noin hyvää ihmistä voi ollakaan."

Tutustuin tulevaan mieheeni Sakariin jo lukioaikana Huittisissa yhteisten tuttujen kautta. Sakke on minua seitsemän vuotta vanhempi, ja hän opiskeli Helsingissä sähkökitaransoittoa samaan aikaan kun minä aloittelin opintojani Tampereella. Vaikka meillä kummallakin oli asunnot opiskelupaikkakunnillamme, kaiken liikenevän yhteisen ajan vietimme Saken sukutilalla Mattilassa, Huittisten Sorvolan kylässä, jossa myös hänen äitinsä ja mummunsa asuivat.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veeran mielestä häntä ja Sakaria yhdistävät samanlaiset arvot sekä yrittäjähenkisyys."Optimistisesta elämänasenteesta on aina hyötyä."
Veeran mielestä häntä ja Sakaria yhdistävät samanlaiset arvot sekä yrittäjähenkisyys."Optimistisesta elämänasenteesta on aina hyötyä."

Alun ihastumisen jälkeen rakastuin Sakarin hyväntahtoisuuteen ja vilpittömyyteen. Ajattelin, ettei noin hyvää ihmistä voi ollakaan. Vaikutuksen tekivät myös syvälliset keskustelut, joita kävimme jo suhteemme alkuaikoina. 

"Saken juuret olivat kotitilan maassa. Ymmärsin, että jos ottaisin hänet miehekseni, minun olisi palattava."

Suhteemme syventyessä ymmärsin nopeasti, että Saken juuret olivat syvällä kotitilan maassa eikä tila muuttaisi minun perässäni. Jos ottaisin Saken miehekseni, minun olisi palattava Huittisiin. Etenkin Sakarin mummulle oli tärkeää, että Sakke jäisi asumaan kotitilalle, sillä tämä oli ensimmäinen taloon syntynyt poika moneen sukupolveen. Täydellisen rakastuneena päätin saada yhtälön toimimaan ja vuonna 2016 asetuin pysyvästi Mattilaan, ja aloitimme yhteisen elämän.

Kun tila siirtyi meidän hallintaamme, siellä ei oltu viljelty tai pidetty eläimiä yli kahteenkymmeneen vuoteen. Hankimme ensimmäiset lampaat kesällä 2017. Muistan hyvin, kun Sakke kysyi, mitä tuumaisin, jos muutama kesälammas tulisi hoitamaan Kokemäenjokeen rajoittuvaa niittypalstaa. Vastasin heti, että kuinka vaan, kunhan lampaat eivät vaikuttaisi minun elämääni. Nyt tuo kommentti tietysti naurattaa. Jälkeenpäin ajateltuna taisi olla niin, että Sakella oli jo valmis suunnitelma ja kesälampaat olivat vain testi, kuinka helposti tilan rakennukset ja pellot saataisiin takaisin käyttöön.

"Lampaat veivät sydämeni nopeasti."

Syksyllä lampaita tuli seitsemän lisää ja kesä-etuliite jäi pois. Ihantolan lammastilan perustamisen sinetöivät loput 120 lammasta, jotka Sakke osti oman toimintansa lopettaneelta lampurilta.

Lampaat veivät sydämeni nopeasti. Tila tuntui heräävän henkiin eläinten myötä, ulkoeteinen täyttyi kuraisista saappaista, ja siellä haisi lampaanpaska. Kaikki tuntui oikealta ja tarkoituksenmukaiselta.

Etenkin alussa lampaat olivat kuitenkin enemmän Sakarin heiniä ja tietämättömyyteni aiheutti hauskoja tilanteita. Ensimmäisenä keväänä kaverimme tiedustelivat, kuinka monta karitsaa meille olisi syntymässä. Olin ajatellut, että niitä tulisi ehkä muutama. Leukani putosi pöytään, kun Sakke vastasi, että karitsoja syntyisi toistasataa. Kuulen edelleen myös naljailua siitä, kuinka ylpeästi kerroin kaikille, että meillä on lampaita ja pässejä, vaikka tietysti tarkoitin uuhia ja pässejä.

"Karitsointiaikaan on valvottava vuorokauden ympäri."

Lammastilan perustaminen on herättänyt Saken kotitilan henkiin tavalla, jota se kaipasi. Oma elämäni pyörii kahden hyvin erilaisen pestin ympärillä. Toimin viestintäasiantuntijana isossa pörssiyhtiössä ja autan Sakkea lammastilan asioissa. Välillä pelloilla on painettava niin kauan kuin siellä näkee ja karitsointiaikaan on valvottava vuorokauden ympäri. On ihan tavallista, että vedän videopalaverien välissä kumisaappaat jalkaan ja juoksen avustamaan karitsoinnissa. 

Tunnen ylpeyttä siitä, että vaikka arki on raskasta, rakastamme sitä, mitä teemme – ei tätä muuten varmasti jaksaisikaan. Maaseudun vapauden löytäminen aikuisena on ollut suuri oivallus ja toisaalta luonteva ympyrän sulkeutuminen. Tunnen samaa onnea kuin lapsena maalla, kun voin lähteä yöpaita päällä laitumelle katsomaan lampaita tai kun saunomme rantamökissä valoisana kesäiltana. On hienoa, että voin nyt itse tarjota omien siskojeni ja Saken siskon lapsille sellaisia huolettomia kesälomapäiviä, joita itsekin lapsena koin."

Millaisia muistoja Veeralla on omista lapsuudenkesistään maalla? Mitä ikimuistoista tapahtui Veeran valmistujaisjuhlissa, jotka pidettiin lammastilalla? Miten Veera ja Sakari oppivat auttamaan uuhta synnytyksessä? Miten Veera tunnisti oman jaksamisensa rahat? Ja millainen historia vanhalla tilalla on?

Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 15/2021 tai digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla