Lenni Kulmalan mielestä poliisi on suomen kielen parhaita sanoja. Hänen haaveammattinsa on poliisi.
Lenni Kulmalan mielestä poliisi on suomen kielen parhaita sanoja. Hänen haaveammattinsa on poliisi.

Lenni Kulmala, 7, asuu Raumalla. Hän on opetellut suomea vuoden.

Mum. Mama. Dad. Baba.

Kun Lenni Kulmala, silloinen Su Lin, tapasi ensimmäistä kertaa vanhempansa, hän osasi kutsua heitä äidiksi ja isäksi. Tosin vain englanniksi ja kiinaksi.

Kuusivuotias poika oli seurannut sivusta, kuinka kaverit olivat lähteneet lastenkodista uusien vanhempien mukaan, suurin osa Yhdysvaltoihin. Lenni matkustaisi Suomeen.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Joulukuussa 2014 oli hetki, jota Minna ja Riku Kulmala olivat odottaneet kahdeksan vuotta. Lapsi oli sylissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lennin reppuun oli pakattu valokuva-albumi, hammasharja, uusia lämpimiä vaatteita ja evääksi appelsiini.

Aluksi opittiin autot

Yhteistä kieltä ei ollut. Sen sijaan oli paljon pantomiimiesityksiä. Hotellihuoneessa Minna ja Riku seisoivat vierekkäin ja näyttivät, kuinka kohta harjataan hampaat, näin. Lenniä nauratti niin, että hän melkein keikahti tuolilta lattialle.

Parin päivän kuluttua Lenni sanoi ensimmäisen suomalaisen lauseensa: Uksi, paksi, kolme, aja! Hän ajoi isän kanssa pikkuautoilla ympäri hotellihuoneen pyöreää pöytää. Ensin täytyi tehdä lähtölaskenta.

"Linja-auto, säiliöauto, betoniauto", Lenni alkaa luetella.

Kyllä, sanoo Minna. Chengdulaisen hotellihuoneen yhdeksännen kerroksen ikkunasta oli hyvä näköala rakennustyömaalle. Sanavarasto karttui.

"Lenni imaisi suomen itseensä, vaikka mitään ei opettamalla opetettu", Minna sanoo.

Usein leikittiin arvausleikkiä. Lenni saapui äidin eteen kädet nyrkissä ja tiedusteli: Mikä tämä on? Äidin piti vastata. Mutta kun äiti sanoi leikkikirahvi, Lenni korjasi pitkään: chángjinglù.

Banaani ja mehu ABC:lta

Kahden kuukauden kuluttua Lenni osasi tilata töistä palaavalta Rikulta tarvittavan: osta banaani ja mehu ABC-kaupasta.

"Tietysti osasin. Kun olin opetellut. Noin vaan. Ei ollut ikävä entistä kieltä. Mää puhun mitä tahansa."

"On helpompi lohduttaa, kun surulle on sanat."

Vanhemman lapsen adoptiossa on hyviäkin puolia, Minna miettii. Lennin ikäinen osaa kielen opittuaan kertoa muistoistaan ja tunteistaan. Aina kuunteleminen ei ole helppoa. Lenni kaipaa ystäviään.

On kuitenkin helpompi lohduttaa, kun surulle on sanat.

Nykyään Lenni on harvoin hiljaa, mutta viime kesänä lastentapahtumassa hän hämmentyi. Vierailulle saapuneet pekingiläiset nuoret opettivat paperinleikkausta, ja Minna pyysi heitä puhumaan Lennille kiinaa. Poika ei osannut vastata.

Minna hämmästyi ja tuli surulliseksi: Kieli on katoamassa. Näinkö nopeasti? Pari viikkoa myöhemmin he ajoivat ensimmäistä kertaa Raumalta Turkuun lasten Kiina-kerhoon, 90 kilometriä. Nyt kerhossa yritetään käydä joka perjantai.

Hänen poikansa

Kun Lenni leikkii kiinankielisen ohjaajan johdolla peiliä tai rakentaa palapeliä, Minna toivoo, että edes jotakin kielestä säilyisi. Juuret säilyisivät.

Jos Lenni on kotimatkalla pahalla päällä, auton takapenkiltä saattaa kuulua mutinaa: Mää kerään tölkkejä ja mää saan tonnin ja muutan Kiinaan.

Mutta poika ei ole pitkävihainen.

Pian Lenni jälleen kauppareissulla osoittaa vastaantulijoille ostoskärryjä työntävää Minnaa ja kertoo selkällä raumalla: Mää ole hänen poikans.

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 23/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla