Kuvat
Björgvin Hilmarsson ja Satu Rämö
"Aikuisena tajusin, miten kivaa hiihto on, kun ei tarvitse hiihtää kelloa vastaan eikä kilpailla", Satu Rämö sanoo.
"Aikuisena tajusin, miten kivaa hiihto on, kun ei tarvitse hiihtää kelloa vastaan eikä kilpailla", Satu Rämö sanoo.

Satu Rämölle hiihtämisessä tärkeintä on matka, ei vauhti. Toiseksi tärkeintä on nauttia kunnon munkkikahvit. Entinen hiihdon inhoaja hurahti murtsikkaan aikuisena.

”Pitkän hiihtolenkin jälkeen on ihana olo: yhtä aikaa väsynyt ja virkeä. Veri kiertää, ja tuntuu, että pystyn mihin vain.

Minulle hiihtämisessä tärkeintä on matka, ei vauhti. Ladulla tulee etenemisen euforia: pääsen paikasta toiseen, ja maisemat vaihtuvat koko ajan.

Hiihdän hitaasti ja katselen, miten valo ja taivaan väri muuttuvat lenkin aikana ja millaista lunta puiden päällä on. Kirkkaana pakkaspäivänä lumi on erilaista kuin harmaana ja kosteana päivänä.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Otan kuvia näpit jäässä ja sitten muistan, että ehkä on parempi vain tallentaa nämä kuvat mieleeni.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

"Hiihtolenkillä kuuntelen usein äänikirjaa."
"Hiihtolenkillä kuuntelen usein äänikirjaa."

Lapsena olin koulun hiihtokisojen viimeinen. Siitä jäi kammo pitkäksi aikaa.

Kolmikymppisenä hurahdin hiihtoon ensimmäisellä Lapin-matkallani. Se tapahtui, kun minulle selvisi latuetiketti: nopeampi kiertää ja ohittaa.

Kouluaikoina olin tottunut siihen, että joku karjui takanani ”latua!” ja minä olin se, joka astui sivuun.

"Hiihdän mieluiten tasamaalla. Ylämäissä tykkään ottaa itsestäni kaiken irti, mutta alamäkiä pelkään."
"Hiihdän mieluiten tasamaalla. Ylämäissä tykkään ottaa itsestäni kaiken irti, mutta alamäkiä pelkään."

Heti kun kotimaahani Islantiin sataa lunta, alan käydä hiihtämässä kolme kertaa viikossa.

Lisäksi olen kymmenen vuotta käynyt joka kevättalvi hiihtämässä Ylläksellä. Siellä on paljon latuja, ja voin valita itselleni sopivan. 

Lempireittini on 30 kilometriä. Siellä vietän koko päivän. Hiihto on minulle enemmän retkeilyä kuin urheilusuoritus. 

Tykkään ylämäistä mutta pelkään alamäkiä. Niinpä otan alamäissä sukset pois ja kävelen ladunviertä alas. Se ei haittaa, sillä vääränlaista hiihtämistä ei mielestäni ole olemassa. 

"Hiihtolenkin jälkeen oloni on onnellinen. Tuntuu, että olen tehnyt itselleni hyvää."
"Hiihtolenkin jälkeen oloni on onnellinen. Tuntuu, että olen tehnyt itselleni hyvää."

Mikään ei maistu niin hyvältä kuin kahvi ja rasvainen munkkipossu latukahvilassa.

Minulle herkkujen syöminen on olennainen osa hiihtopäivää. Samalla lämmittelen sormiani ja kuivattelen vaatteitani.

Suunnittelen lenkkini niin, että siihen osuu latukahvila – tai kaksi.”

"Olimme viikon hiihtovelluksella Landmannalaugarissa Islannin keskiosassa. Kiersimme teräskantatuilla suksilla erämaata ja yövyimme vuoristomökissä. Se oli ihanaa", Satu muistelee.
"Olimme viikon hiihtovelluksella Landmannalaugarissa Islannin keskiosassa. Kiersimme teräskantatuilla suksilla erämaata ja yövyimme vuoristomökissä. Se oli ihanaa", Satu muistelee.

 Voit lukea koko jutun Kodin Kuvalehdestä 3/23 tai tilaajana täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Satu Rämö

43-vuotias kirjailija ja viestintäyrittäjä asuu Islannissa miehensä sekä 7- ja 12-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. Täksi kevääksi perhe muutti Ylläksen Äkäslompoloon, jotta lapset voivat vahvistaa kielitaitoaan suomalaisessa koulussa. Sadun kirjoittaman Hildur-dekkarin toinen osa Rósa & Björk ilmestyy maaliskuussa. Satu kehitti kirjan juonen pitkällä hiihtolenkillä. ”Tarvitsen tyhjää tilaa ympärilleni, jotta pystyn ajattelemaan.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla