Päivi (vas.) kertoo hetkestä, jolloin valmis kirja vihdoin saapui painosta: ”Otin kuvia kirjalaatikoista, avaamattomista ja avatuista. Lähetin ne Kirsille ja soitin saman tien perään. Taisin puhua kimeällä ja kovalla äänellä.”
Päivi (vas.) kertoo hetkestä, jolloin valmis kirja vihdoin saapui painosta: ”Otin kuvia kirjalaatikoista, avaamattomista ja avatuista. Lähetin ne Kirsille ja soitin saman tien perään. Taisin puhua kimeällä ja kovalla äänellä.”

Unelmia toteuttaessa ei voi odottaa täydellisen oikeaa hetkeä, Kirsi ja Päivi järkeilivät. Sellaista ei tule koskaan. Ensimmäisessä palaverissa päätettiin: jokaisessa kirjamme luvussa pitää olla seksiä.

Viime huhtikuussa Päivi Artikainen, 45, huomasi kuorma-auton kotikadun alussa. Se näytti ajavan omalle ovelle, Päivi paineli perässä.

”Jotenkin vain tiesin, että auton kyydissä olisi vihdoin pahvilaatikoita ja niihin olisi pakattu painosta saapuneita Dekolteen kääntöpiirejä.”

Dekolteen kääntöpiiri oli Päivin ja hänen ystävänsä Kirsi Haapamatin, 43, kirjoittama romaani. Iltapäivästä ei tullutkaan tavallista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Seisoin varaston portaalla edessäni hirveä määrä pahvilaatikoita ja mietin, olenko aivan hullu, kun teen tällaista.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

”Otin kuvia kirjalaatikoista, avaamattomista ja avatuista. Lähetin ne Kirsille ja soitin saman tien perään. Taisin puhua kimeällä ja kovalla äänellä.”

Oikeastaan kaikki alkoi vitsistä

Ystävyys voi syntyä myös aikuisena, esimerkiksi samanlaisesta huumorintajusta ja rakkaudesta kirjoittamiseen.

Kirsi ja Päivi tutustuivat kirjoittajakurssilla Seinäjoella vuonna 2013.

”En olisi koskaan osannut kuvitella, että kurssilta löytyy mimmi, jonka kanssa kirjoitan joskus kimpparomaanin ja perustan kustantamon”, Päivi sanoo.

Kirjan aloituspalaverissa tehtiin päätös: jokaisessa luvussa pitää olla seksiä!

Odotimme aina jännityksellä, mitä toinen oli kirjoittanut.

”Tällä siis aloitimme. Kumpikin vain kirjoitti jotakin. Olimme löyhästi sopineet kirjan hahmoista, mutta alussa oli aika vapaata”, Kirsi sanoo.

”Pian huomasimme, että 'seksiä kaiken aikaa' -ajatus ei vain toimi ja luovuimme siitä alkuinnostuksen jälkeen. Emme edelleenkään lyöneet tarinan juonta lukkoon, vaan odotimme aina jännityksellä, mitä toinen oli kirjoittanut.”

”Alussa idea oli oikeastaan vitsi. Sitten jossain vaiheessa tajusimme, että kun tekstiä oli kymmeniä sivuja ja siihen oli uhrattu lukuisia tunteja, käsikirjoitus ei saa olla pelkkää lämpimikseen kirjoittelua”, Päivi jatkaa.

Ohoh, loin elävän hahmon

Kirsi ja Päivi kirjoittivat vuorotellen. Teksti jaettiin yhteisessä Google docs -tiedostossa ja kommentit kirjoitettiin sivumarginaaliin. Alkoi syntyä eroottinen ja romanttinen rakkausromaani.

”Kun tekstiä oli kasassa, huomasimme että kirjan hahmot alkoivat tulla eläviksi. Jossain vaiheessa oli vain selvää, että Krista toimii näin ja Tero sanoo näin”, Kirsi sanoo.

”Kirjoitusvaiheessa oli hauska huomata vaikkapa kesken työpäivän, että Kirsi oli jatkanut kässäriä aamupäivällä...” Päivi jatkaa.

Ansa Tulivaara tuntui sopivan kohtalokkaalta kirjailijanimeltä.

”Työpaikallani lukiossa opiskelijat saattoivat joskus nähdä esseetä kirjoittaessaan itsekseen hihittävän ja syvään henkeä vetävän maikan läppärin takana. Taisin juuri silloin lukea Juha-Matin edesottamuksista. Sormeni syyhysivät päästä jatkamaan käsikirjoitusta.”

Voisi olla hauskaa käyttää yhteistä kirjailijanimeä, Kirsi ja Päivi miettivät. Ansa Tulivaara tuntui sopivalta.

”Ajattelimme, että nimen pitäisi olla jotenkin kohtalokas ja sopia tähän genreen. Ja halusimme kirjan kanteen yhden nimen, ei kahta, se olisi tuntunut jotenkin tietokirjamaiselta.”

Kun sydän lyö nopeammin

Kahdeksan kuukauden kirjoittamisen jälkeen alkoi olla valmista, ja vähän myöhemmin kaksi kustantamoa tarjosi Dekolteen kääntöpiirille kustannussopimusta. Sopimukset eivät tuntuneet aivan omilta.

Kirsi ja Päivi alkoivat miettiä: Jos uskaltaa kirjoittaa eroottisen kirjan yhdessä ystävän kanssa, eikö saman tien uskaltaisi perustaa myös oman kustantamon? Olisi hienoa, jos saisi jalostaa muidenkin käsikirjoituksia romaaneiksi.

Ajatus jatkui: Kustantamo voisi erikoistua moderniin romantiikkaan. Se voisi houkutella lukijoita, joilla ei oikeastaan ole aikaa lukemiseen.

Hiukan tietenkin hirvitti rahan meno ja kamala työmäärä – ja hirvittää edelleen.

”Hektisessä elämäntilanteessa haluaa sukeltaa suoraan keskelle juonta, jota vievät eteenpäin nykyajan ihmisen tunnemyrskyt: ensihuuma, rakastuminen, mustasukkaisuus, epätoivo ja yksinäisyys”, Päivi sanoo.

”Hiukan tietenkin hirvitti rahan meno ja kamala työmäärä – ja hirvittää edelleen. Mutta kustantaminen ja jopa sen ajatteleminen saa sydämen lyömään nopeammin, hyvällä tavalla.”

Pelkät kovakantisen kirjan painatuskulut olivat yli 2000 euroa.

Unelmia toteuttaessa ei voi odottaa täydellisen oikeaa hetkeä, Kirsi ja Päivi järkeilivät. Sellaista ei tule koskaan.

Jännitetään yhdessä, ystävä

Kun omaa kirjaa pystyi vihdoin pitämään kädessä, jännitti ja pelottikin. Nyt muut lukisivat kaiken, pääsisivät kurkistamaan oman pään sisälle.

Silloin helpotti, että ystävä jakoi saman tunteen.

”Meitä oli kirjoitusprojektissa kaksi, eikä kukaan tiedä, mitkä osat romaanista ovat minun kirjoittamiani, mitkä Kirsin”, Päivi sanoo.

Myös kirjoittaessa toisesta oli pelkkää etua, molemmat ajattelevat. Koko ajan sai palautetta, ansaittua kritiikkiä ja kannustusta.

Yksin saattaisi hillota jotain tekstiä loputtomiin tai itkisi tyhjän paperin äärellä.

”Paine kirjoittaa oli aivan toinen kun tiesi, että Päivi odottaa tekstiä. Tämä oli pelkkää plussaa. Muuten saattaisi hillota jotain tekstiä loputtomiin tai itkisi tyhjän paperin äärellä. Siitäkin on kokemusta”, Kirsi sanoo.

”Monta kertaa olemme nauraneet tikahtuaksemme jollekin älyttömän kuuloiselle ajatukselle, mutta sitten jalostaneet sitä eteenpäin, ja tuloksena onkin ollut mainio romaanin luku”, Päivi jatkaa.

Yhdessä nauraminenkin on yksi ystävyyden merkki, Kirsi ja Päivi miettivät. Toinen on se, että uskaltaa heittäytyä yhdessä uuteen, keski-ikäisenäkin. Ja samalla pitää kiinni kaikesta tutusta, joka tekee mielen hyväksi.

”Käymme yhdessä jumpassa ja oluella ja kirjamessuilla.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla