Vaikeina aikoina Kati ja Juuso Juutinen kirjoittavat päiväkirjaa, kumpikin omaansa. Illalla he lukivat, mitä toinen on kirjoittanut. Suru yhdisti, mutta herätti myös huolen: kuinka käy parisuhteen?
Kati: Ennen kuin tapasin Juuson, en ollut haaveillut lapsista. En kokenut olevani äidillinen ihminen. Juuso on niin lämmin ja huolehtivainen, että aloin harkita asiaa ensimmäistä kertaa.
Juuso: Minä taas olin halunnut isäksi nuoresta asti. Olimme Tallinnassa viettämässä 30-vuotispäivääni, kun saimme tietää raskaudesta. Paluumatkalla laivassa pälyilin ympärillä näkyneitä lapsiperheitä. Sydämessä läikkyi lämpö. Kaikki oli tapahtunut oikeaan aikaan, oikean ihmisen kanssa.
Kati: Asiat etenivät nopeasti, koska kaikki tuntui helpolta ja luonnolliselta. Muutimme yhteen, ja pian olin jo raskaana. Vauva syntyi sektiolla toukokuussa 2019. Leikkaussalissa tuijottelin vain Juusoa, ja yhtäkkiä kuulin Edvinin itkun.
Juuso: Minua itketti, kun Edvin nostettiin syliini. Tuntui, että millään muulla ei ollut väliä. Viestitin uutisen kaikille, ketä mieleen juolahti. Halusin jokaisen tietävän, että minusta on tullut isä.
”Pian Edvin oli tehohoidossa hengityslaitteessa.”
Kati: Ensimmäinen puoli vuotta meni tosi hyvin. Edvinillä oli ihottumaa, mutta hän oli iloinen ja tyytyväinen vauva. Hoidimme yösyöttöjä pullolla ja pidimme huolta, että kummallakin oli omaa aikaa.
Juuso: Marraskuussa Edvin alkoi oksentaa ja meni huonovointiseksi. Veimme hänet päivystykseen. Lääkäri epäili flunssaa, mutta happisaturaatio oli niin alhainen, että meidät passitettiin sairaalaan. Pian Edvin oli tehohoidossa hengityslaitteessa.
Kati: Diagnoosi tuli muutamassa päivässä: Edvin sairasti erittäin harvinaista autoimmuunisairautta nimeltä SCID, joka tunnetaan myös nimellä bubble boy disease. Siinä vastustuskykyä ei ole lainkaan. Vauvat pärjäävät ensimmäiset kuukaudet äidin vasta-aineilla, ja sen jälkeen mikä tahansa tavallinenkin infektio voi koitua kohtaloksi. Ainoa tapa, jolla lapsemme henki voisi pelastua, oli kantasolusiirto. Kun googletimme sairauden, ymmärsimme, että suurin osa sairastuneista ei selviä hengissä siihen asti, että sopiva luovuttaja löytyy.
Juuso: Tajusimme, että saattaisimme viettää poikamme 1-vuotispäivää hänen haudallaan. Sitä ajatusta seurasi musertava suru ja epätoivo. Tunsin itseni pieneksi, vähäpätöiseksi ja voimattomaksi.
”Kamalimmat asiat oli helpompaa kirjoittaa kuin sanoa.”
Kati: Olin alkuun todella vihainen. Mietin, miksi meille piti käydä niin. Tunsimme molemmat tuskaa katsoessamme ihmisiä, joilla oli kaikki hyvin. Kaiken sen keskellä pystyimme kuitenkin tukeutumaan toisiimme. Surimme yhdessä ja kuuntelimme toistemme rehellisimmätkin murheet.
Juuso: Aloimme kirjoittaa päiväkirjaa, molemmat omiaan. Annoimme sitten illalla toistemme lukea toisen tekstin. Kamalimmat asiat oli helpompaa kirjoittaa kuin sanoa.
Kati: Kävimme myös läpi erilaisia vaihtoehtoja, mitä tuleman pitää. Minä olen ihmisenä sellainen, joka tarvitsee mahdollisimman paljon faktaa, vaikka se ei olisikaan mieluisaa kuultavaa. Juusolle se saattoi olla välillä liikaa.
Juuso: Emme riidelleet missään vaiheessa, vaan olimme tosi tyyniä. Itkimme kyllä, mutta emme koskaan syytelleet toisiamme. Ehkä meitä suojasi se, että olimme niin tuore pari ja vielä vähän vieraskoreita. Aiemminkaan emme olleet oikeastaan riidelleet, kiistelleet vain, kun olin esimerkiksi ollut töissä pidempään kuin olin etukäteen kertonut.
Kati: Se minulla meni tunteisiin, kun Juuso halusi mennä parina päivänä töihin. Tuli sellainen olo, että miten voit tehdä tämän minulle, jätät minut yksin lapsen kanssa teholle.
Juuso: Se oli pakenemista. Tunnen siitä edelleen syyllisyyttä. Työ oli iso osa identiteettiäni, ja tuntui, että halusin pitää kiinni niistä normaalielämän rippeistä, mitä oli jäljellä.
Kati: Pakostakin tuli mieleen, että mitä tapahtuu parisuhteelle, jos Edvin kuolee. Menetänkö sitten kaiken? Toisen ihmisen suruun ei voi vaikuttaa, vaikka itse ajattelinkin, että jäisin Juuson rinnalle.
Kodin Kuvalehden 10/2023 Parisuhteellista-jutussa Juuso ja Kati kertovat suhteensa vaikeasta vaiheesta. Millaista oli rakastella ensimmäistä kertaa Edvinin sairaalaan joutumisen jälkeen? Kuinka pari vietti häitä? Mitä Katin ja Juuson suhteelle tapahtui, kun Edvin pääsi pois sairaalasta ja alkoi taas elää tavallista pikkupojan elämää? Tilaajana voit lukea lehden myös täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Me kaksi
Esikoiskirjailija ja myyntipäällikkö Juuso Juutinen, 34, ja myyntiassistentti Kati Juutinen, 37, ovat olleet yhdessä viisi vuotta. He asuvat 4-vuotiaan Edvin-poikansa kanssa Kirkkonummella. Perheeseen kuuluu myös broholminkoira Kita. Juuson kirja Jos me tästä selvitään (WSOY 2023) ilmestyy toukokuussa.
Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
