Kuvat
Piia Arnould
Riikka Smolander-Slotten ja Tommi Slotten arjen parhaita hetkiä ovat leppoisat tv-illat Silla-koiran kanssa. ”Voi vitsit, kuinka on hyvä olla tässä suhteessa ja perheessä. Tätä toistelen itselleni nykyään joka päivä”, Tommi sanoo.
Riikka Smolander-Slotten ja Tommi Slotten arjen parhaita hetkiä ovat leppoisat tv-illat Silla-koiran kanssa. ”Voi vitsit, kuinka on hyvä olla tässä suhteessa ja perheessä. Tätä toistelen itselleni nykyään joka päivä”, Tommi sanoo.

Urheilutoimittaja Riikka Smolander-Slotte ja Tommi Slotte tapasivat 11 vuotta sitten työpaikallaan Ylellä. Rakkaustarinaan liittyy suorasukainen avauslause ja käyntikortti.

Riikka: Kun tapasimme, olin 38-vuotias ja eronnut. Olin tottunut hoitamaan lasten arjen itsekseni. Minulla oli ja on yhä vanhemmat lähellä ja paljon ystäviä. En tarvinnut arjen pelastajaa. Kaipasin kuitenkin sitä, ettei tarvitsisi kantaa vastuuta ja huolta ihan kaikesta.

Tommi: Olin 46-vuotias. Lapset olivat jääneet eron jälkeen asumaan minun luokseni, ja poika oli jo lentämässä maailmalle. Olisi ollut mahdollista viettää poikamieselämää. Kävin kovan henkisen painin siitä, olenko valmis uudelle ringille.

Riikka: Tunnuit aikuiselta mieheltä. Sinulla oli hallussa raha-asiat ja työt, koko paketti. Iso asia oli, että teini-ikäiset lapsesi asuivat kanssasi. Ajattelin, ettet voi olla aivan pässinpää.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Tommi: Olimme molemmat töissä Ylellä, mutta ihme kyllä emme olleet juuri tavanneet ennen vuoden 2012 Lontoon kesäolympialaisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Riikka: Olin olympialaisissa purjehduspaikalla Weymouthissa. Tommi hoiteli radiota Lontoossa. Kun olimme yhteyksissä, huomasin, että sielläpä on ystävällinen ja miellyttävä ihminen.

Tommi: Hoidit työsi säpäkästi ja hyväntuulisesti. Kanssasi kaikki hoitui ja järjestyi.

Riikka: Paluumatkalla koneessa istuit edessäni.

”Ajattelin, että on se vähän nihkeä tyyppi sitten kuitenkin.”

Tommi: Tarjosit iltapäivälehteä, mutta en ottanut sitä.

Riikka: Ajattelin, että on se vähän nihkeä tyyppi sitten kuitenkin.

Tommi: Olin juuri saanut kuulla tekstiviestillä, että minusta tulee vaari.

Riikka: Siksi olit varmaan omissa ajatuksissasi. Matka meni siinä, ja syksykin. Sitten tulivat Ylen perinteiset henkilökuntajuhlat. Ennen niitä olin ehtinyt vähän stalkkailla Facebookissa.

Tommi: Marssit jämerästi paikalle, kun nojailin baaritiskiin.

Riikka: Sanoin, että ”ei ole sullakaan sitten menneet parisuhdejutut ihan putkeen viime aikoina”.

Tommi: Ei tullut mitään ”hyvää päivää kirvesvartta, onpa tähtikirkas yö”. Hetihän me jäimme höpöttelemään. Olin hämmentynyt siitä, kuinka helpolta keskinäinen kommunikaatio tuntui. En tiennyt, että tällaistakin voi olla.

Riikka: Parhaiten muistan, että jotenkin sitä halusi olla lähellä toista.

”Ei ole sullakaan sitten menneet parisuhdejutut ihan putkeen viime aikoina”, lausahti Riikka Tommille baaritiskillä.

Tommi: Kävimme tanssimassa ja lähdimme jatkoille.

Riikka: Puoli seitsemän aikaan aamulla hyppäsin juhlista taksiin, ja annoit minulle käyntikortin.

Tommi: Ei hyvän tähden, miten romanttista.

Riikka: Se oli kova. En olisi mitenkään löytänyt sinua yhteiseltä työpaikalta ilman sitä korttia.

Tommi: Ja mitä sitten tapahtui – viikon hiljaisuus.

Riikka: Ajattelin, että minä en ota yhteyttä, pysyn lujana. Se oli sellainen outo periaate, kun oli sinkkuvuosi juuri takana.

Tommi: Viikon verran pureksin, että teenkö jonkinnäköisen aloitteen. Sitten päätin, että hitto sentään, nyt viestiä menemään. Kysyin, että lähdetkö sapuskalle.

Riikka: Ehdotit meidän työpaikkaruokalaa ja vastasin, että lähden minne tahansa, mutta en sinne. Tapasimme ravintolassa Helsingin keskustassa. Sen jälkeen meillä kummallakin oli matkoja. Oli aikaa miettiä, kaipaako toista.

Tommi: Työpaikallakin kävimme kaffella ja näyttäydyimme.

Riikka: Ihmisistä oli kauhean hauskaa nähdä meidät yhdessä.

Tommi: Jossain vaiheessa pamautimme, että me ihan seukataan. Se tuntui luontevalta. Huomasin, että nopeasti kiinnyin sinuun aika vahvastikin.

”Päätin, että jos muutamme yhteen, en voi pitää peruutusvaihdetta päällä enää, nyt mennään.”

Riikka: Etenimme järki edellä, vaikka olen enemmän tunneihminen. Minulla oli myös tarve suojella tyttöjäni. En halunnut, että he kiintyisivät ihmiseen, josta tulisi ero. Jossain kohtaa jo järkikin sanoi, että kun kerran viihdymme yhdessä, ei kannata pitää esimerkiksi kahta asuntoa.

Tommi: Silloin henkinen painini huipentui. Päätin, että jos muutamme yhteen, en voi pitää peruutusvaihdetta päällä enää, nyt mennään. Yhteen muuton jälkeen menimme pian kihloihin ja naimisiin.

Riikka: Häissämme syksyllä 2017 oli paljon myös työkavereitamme. He ovat meille kuin toinen perhe.

Kodin Kuvalehden 7/2023 Parisuhteellista-jutussa Riikka ja Tommi kertovat suhteensa tarinan. Millaista oli lähteä aikuisina ”toiselle kierrokselle”? Kuinka uusperheen arki ja kasvatusasiat lähtivät sujumaan? Millaisista asioista Riikka ja Tommi riitelevät? Tilaajana voit lukea lehden myös täältä. Jos et vielä tilaa lehteä, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Me kaksi

Kirjailija-toimittaja Riikka Smolander-Slotte, 48, ja Tommi Slotte, 56, ovat olleet yhdessä kymmenen vuotta. Pari tapasi Ylellä, jossa Riikka työskentelee urheilutoimittajana ja Tommi vastaavana äänisuunnittelijana.

He asuvat Vantaan Pakkalanrinteessä yhdessä Riikan 14- ja 18-vuotiaiden tyttärien kanssa. Tommilla on kaksi aikuista lasta ja kaksi lapsenlasta. Riikan ja Tommin yhteinen vauva on labradorinnoutaja Silla, 3.

Riikka on kirjoittanut kirjat ralliautoilija Jari-Matti Latvalasta ja koripalloilija Awak Kuierista. Hänen ensimmäinen romaaninsa Armoton unelma (Otava 2022) ilmestyi syksyllä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla