Yövuorossa on oltava valmis tekemään isoja ratkaisuja yksin. Joskus asiakkaiden rauhoittelu vaatii mielikuvitusta.
Lähihoitaja Mari Eberhardt, 39, on tehnyt viisi vuotta pelkkiä yövuoroja espoolaisessa senioritalo Hopeakotkassa.
”Yötyö oli pelastus, kun pojallani todettiin 6-vuotiaana diabetes. Työvuorojeni ansiosta saatoin olla hänen kanssaan aamulla ja iltapäivällä ja auttaa verensokerin mittauksissa ja pistoksissa.”
”Yövuorossa olen ainut hoitaja talossa.”
Mari huolehtii 15 asukkaasta senioritalon dementiayksikössä. Samassa rakennuksessa on myös sadan asukkaan palvelutalo, jonka asukkaat hekin ovat osittain Marin vastuulla.
”Yövuorossa olen ainut hoitaja talossa. Mutta yöllä rakennuksessa siivoaa laitoshoitaja, jonka voin hälyttää tuuraamaan minua dementiapuolelle, jos palvelutalosta tulee hälytys. Jos asukas on kaatunut, menemme hänen luokseen molemmat. Yhdessä saamme nostettua hänet pystyyn.”
Rauhoittelu vaatii mielikuvitusta
Mari käy jokaisen dementiayksikön asukkaan luona vähintään neljä kertaa yössä.
”Ensimmäisellä kierroksella toivottelen hyvää yötä, rauhoittelen rauhattomia ja käännän asukkaita mukavampaan asentoon. Seuraavilla kierroksilla saatan korjata asentoja ja vaihdan tarvittaessa vaipan. Kolmannella kierroksella vaihdan kaikki vaipalliset kuiviin.”
Kun hälytys tulee, Marin on oltava nopea, jotta hän ehtii ulko-ovelle ennen muistisairasta.
Yötyössä ei ole esimiestä tai kollegaa kiittämässä.
”Muistisairas saattaa olla keskellä yötä matkalla vaikka kauppaan. Joskus asukkaan rauhoittelu vaatii vähän mielikuvitusta. Kerran eräs asukas etsi yöllä pimeiltä käytäviltä pieniä lapsiaan. Vakuutin hänelle, ettei hänen tarvitse huolehtia, sillä minä kyllä pidän lapsista huolen. Se rauhoitti.”
Yövuorossa on otava valmis tekemään isoja ratkaisuja yksin.
”Kun asukkaan tila huononee, on päätettävä, pärjääkö hän meidän hoidollamme aamuun ja omalle lääkärille asti vai täytyykö soittaa heti ambulanssi. Tarvittaessa voin soittaa sairaalaan ja kysyä kollegan mielipidettä”, Mari Eberhardt kertoo.
Yötyössä ei ole esimiestä tai kollegaa kiittämässä.
”Kun olen hoitanut yksin 20 hälytystä yön aikana, kiitän itse itseäni sanomalla, että olipahan yö, mutta siitä selvittiin.”
Mitä Mari pelkäsi nuorena hoitajana? Mitä hän tekee, ettei yöllä alkaisi nukuttaa? Lue Marin ja kahden muun yöllä yksin työskentelevän naisen tarinat Kodin Kuvalehdestä 21/2018. Voit lukea jutut myös digilehdestä tai ilmaisena tähtiartikkelina, jos olet tilaaja tai teet kuukauden maksuttoman koetilauksen täällä.
