Lassi Kervinen jätti lukion kesken, sillä vuosia kiusatuksi tuleminen oli vienyt voimat. "Verkkopeliporukoissa pyöriminen nosti itsetuntoani. Roolipeleissä minua ei määritelty ulkonäköni perusteella ja minut saatettiin valita ensimmäisenä mukaan joukkoon. Sisuunnuin, ja palasin saattamaan lukio-opintoni loppuun."
Lassi Kervinen jätti lukion kesken, sillä vuosia kiusatuksi tuleminen oli vienyt voimat. "Verkkopeliporukoissa pyöriminen nosti itsetuntoani. Roolipeleissä minua ei määritelty ulkonäköni perusteella ja minut saatettiin valita ensimmäisenä mukaan joukkoon. Sisuunnuin, ja palasin saattamaan lukio-opintoni loppuun."

Huutelu, nimittely ja selän takana nauraminen olivat Lassi Kervisen arkea kouluvuosina. Se jätti jäljet. Jos voisi, Lassi sanoisi nuorelle itselleen nyt: tulee vielä aika, jolloin voit valita elämääsi sinua nostavia ihmisiä.

”Joku nauraa takanani bussissa, ja olen varma, että hän nauraa minulle. Sydämeni hakkaa.

Bussi lähestyy pysäkkiä, jolla jään pois. Siitä on parin sadan metrin kävelymatka yläkouluuni.

Minun pitäisi nousta ja painaa stop-nappia, mutta en haluaisi liikahtaa. En tahdo, että kukaan kiinnittää minuun huomiota.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Istun käytäväpaikalla niin kuin aina. Ikkunapaikalla en istu juuri koskaan, jotta en joutuisi pyytämään vieruskaveria väistämään minua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lopulta on pakko nousta ja painaa nappia.

Minua kiusattiin alakoulun kolmannelta luokalta lukioon asti. Huutelu, nimittely ja selän takana naureskelu olivat arkeani.

Lopulta tunsin oloni niin arvottomaksi, että toivoin olevani näkymätön.

”Mikä tahansa kelpasi kiusaamisen aiheeksi.”

Koko ajan varuillaan

Minulla oli ylipainoa, ja siihen kiusaajien oli helppo tarttua. He irvailivat, onko potkulautani erikoisvahvistettu, kun se jaksaa kantaa painoni.

Ohi kulkiessaan he tökkivät ja tönivät. Minut jätettiin usein ulkopuolelle, ja koin paljon yksinäisyyttä.

Mikä tahansa kelpasi kiusaamisen aiheeksi. Punastun helposti, ja kiusaajat ilkkuivat, että ylipainoni ja punasteluni takia olen ällöttävä enkä ikinä löytäisi puolisoa. Opin olemaan yksin ja koko ajan varuillani.

Kirjoitin äidinkielen esseessäni, että sosiaalisten tilanteiden pelko voi aiheuttaa paljon ongelmia, kuten sitä, että joutuu syömään yksin. Puhuin tietenkin omasta kokemuksesta.

Opettaja otti minut sivuun esseet palauttaessaan. Hän sanoi, että ikävä kuulla ja että monella on varmasti samanlaisia tunteita.

Sen ainoan kerran tunsin tulleeni kuulluksi ja nähdyksi.

”Roolipeleissä minua ei määritetty ulkonäköni perusteella.”

Verkkopelit antoivat itseluottamusta

Yläkoulun lopulla olin niin väsynyt kiusaamiseen, että mietin hyppääväni katolta tai parvekkeelta. Jotenkin jaksoin kuitenkin aloittaa lukion.

Siellä kiusaaminen oli lähinnä ulkopuolelle jättämistä ja huhujen levittämistä. Lopulta voimani olivat niin vähissä, että jätin lukion kesken.

Välivuosi antoi minulle kaivatun lepotauon. Sain olla verkkoroolipelien maailmassa, ja siellä minua arvostettiin.

Roolipeleissä minua ei määritetty ulkonäköni perusteella. Minut saatettiin valita ensimmäisenä mukaan joukkoon eikä viimeisenä, kuten usein koulun liikuntatunneilla. Saavutin pelin kontekstissa hienoja asioita.

Verkkopeliporukoissa pyöriminen nosti itsetuntoani. Sisuunnuin ja mietin, että en halua olla tyhjänpanttina. Palasin saattamaan lukio-opintoni loppuun.

Siruja sydämessä

22-vuotiaana tapasin netin voimailuaiheisella sivustolla kiinnostavan naisen, Paulan.

Netissä tutustuminen tuntui luontevalta. Ensivaikutelma ei syntynyt ulkonäöstä, vaan siitä, mitä kirjoitin ja ajattelin. Paulan kanssa juttelimme jonkin aikaa ennen kuin päätimme nähdä.

Seuraavana kesänä Paula muutti luokseni asumaan. Naimisiin menimme vuonna 2018, ja poikamme Viljo syntyi viime vuonna.

Etenkin suhteen alkupuolella minua pelotti, että matto vedetään taas jalkojeni alta. Samastuin Leijonamielen ja Putkimiesten kappaleen Laulu sadepäivän varalle riimeihin Miksi minä, miks’ se valitsi mut? Miehen, jolla on sydämessä pienet lasinsirut.

Vaimoni hyväksynnällä ja rakkaudella on iso rooli itsetuntoni korjaamisessa. Hän on opettanut minulle, että voin kokea riittämättömyyttä, mutta olla silti riittävä.

”Minun on toisinaan vaikeaa ottaa puheenvuoro isossa porukassa.”

"Itse puutun kiusaamiseen, jos näen sitä esimerkiksi työpaikalla. En kuitenkaan uhraa koko elämääni kiusaamisen vastaiseen taisteluun. Haluan nauttia näistä hyvistä vuosista, jotka olen saanut", Lassi sanoo. Ulkoilemassa myös puoliso Paula sekä Viljo, 1.
"Itse puutun kiusaamiseen, jos näen sitä esimerkiksi työpaikalla. En kuitenkaan uhraa koko elämääni kiusaamisen vastaiseen taisteluun. Haluan nauttia näistä hyvistä vuosista, jotka olen saanut", Lassi sanoo. Ulkoilemassa myös puoliso Paula sekä Viljo, 1.

Kiusaamisen jäljet

En ole katkera kiusaajilleni. Uskon, että he eivät tienneet, mitä tekivät. Heillä oli varmasti itselläänkin paha olla.

Kiusaaminen voi aiheuttaa elinikäisiä ongelmia, ja kaikki eivät pääse nousemaan sieltä alhosta normaaliin elämään. Itsekin kannan edelleen kiusaamisen jälkiä.

Minun on toisinaan vaikeaa ottaa puheenvuoro ja sanoa mielipiteeni isossa porukassa. Minulle saattaa tulla rytmihäiriöitä, sydän hyppää kurkkuun ja punastun. Tilanteet tuovat mieleen kouluvuodet, ja pelkään lamaantuvani.

Yleisesti itsetuntoni on nykyään ihan hyvä. Minulla on ihana perhe ja hyvä työ.

Nuorelle Lassille sanoisin, että kaikki järjestyy. Tulee aika, jolloin voit valita elämääsi sinua nostavia ihmisiä eikä sinun tarvitse viettää aikaa kiusaajien kanssa.”

Millainen oli Lassin ja kouluaikaisen kiusaajan kohtaaminen aikuisena kuntosalilla? Mitä Lassi ajatteli, kun Paula myöhästyi heidän ensimmäisiltä treffeiltään? Koko jutun voit lukea Kodin Kuvalehdestä 2/23 tai tilaajana täältä. Jos et ole vielä tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla