Laulaja ja lauluntekijä Astrid Swan, 35, asuu Helsingissä tuottajapuolisonsa ja viisivuotiaan lapsensa kanssa. Muusikon työn lisäksi Swan työstää väitöskirjaa sekä ensi keväänä julkaistavaa teoskokonaisuutta syöpäkroonikon elämästä.
Laulaja ja lauluntekijä Astrid Swan, 35, asuu Helsingissä tuottajapuolisonsa ja viisivuotiaan lapsensa kanssa. Muusikon työn lisäksi Swan työstää väitöskirjaa sekä ensi keväänä julkaistavaa teoskokonaisuutta syöpäkroonikon elämästä.

Kun muusikko Astrid Swan sai kuulla rintasyöpänsä levinneen, hän suunnitteli hautajaisensa. Sitten hän päätti keskittyä elämään.

Pitäisikö minun kirjoittaa lapselleni kirje hänen jokaiseksi syntymäpäiväkseen? mietti laulaja ja lauluntekijä Astrid Swan, 35, viime keväänä.

Astrid oli saanut kuulla, että hänen rintasyöpänsä on levinnyt. Nyt on tosi kiire aloittaa hoidot, muotoilivat lääkärit sanansa.

Hän suunnitteli hautajaisensa ja tallensi toiveensa tiedostoksi tietokoneen työpöydälle. Siitä puoliso ne löytäisi, kun tarve tulisi.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Ajatus oli vapauttava: maapallo pyörii myös ilman minua.

"Sitten aloin ajatella, että vielä on ihan toisenlaisten asioiden aika. Eihän elämä lopu siihen, että tietää joskus kuolevansa.”

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jo muutaman päivän kuluttua Astrid ymmärsi lasta ja puolisoa katsoessaan: Vitsit, nuo pärjäävät tosi hyvin. Maapallo pyörii myös ilman minua. Oikeat kengät löydetään ja elämänohjeet annetaan. Sängyt pedataan tai ollaan petaamatta.

Se oli vapauttava ajatus. Vaikka vähän surullinen.

”Nyt saan nauttia, että olen täällä. Ei tarvitse ajatella, että olen vastuussa kaikesta. Saan olla väsynytkin.”

On paljon ihmeellistä, josta saada iloa

Kun Astrid Swan, silloin vielä Astrid Joutseno, ryhtyi lapsena puhumaan, hän alkoi kertoa tarinoita ja keksiä omia lauluja. 13-vuotiaana Astrid päätti tehdä töitä, jotta hänestä tulisi muusikko.

”Kasvoin ajatukseen, että se, mitä kuvittelen ja luon, on tärkeää. Sillä on samalla lailla merkitys kuin aikuisten tekemisillä.”

Kun Astrid on lavalla, hän on hyvin onnellinen. Yhtä onnellinen hän on avatessaan kotioven. Lukko rapsahtaa, joku on jo sytyttänyt valot.

"Vakavasta sairaudesta huolimatta elämässä on paljon ihmeellistä ja hienoa, josta voi saada iloa ja johon voi osallistua.”

Tämän ajatuksen Astrid toivoo voivansa välittää ihmisille.

Elämä jää aina keskeneräiseksi

Rintasyöpä ei ole kevytsyöpä, josta kaikki paranevat. Mutta arjen ei tarvitse olla dramaattista.

Astrid ei ajattele, että juoksisi kilpaa ajan kanssa. Paitsi että lapsi pitää hakea päiväkodista viimeistään kello 16.30.

”Syöpä ei koskaan ole mikään taistelu, niin kuin ei ole kenenkään elämä. Se on enemmänkin summa erilaisia toiveita, jotka toteutuvat ja eivät toteudu.”

Kaikkien elämä jää keskeneräiseksi.

Tällä hetkellä tilanne on hyvä. Astridin syöpä on saatu remissioon eli tauti on rauhallisessa tilassa, eikä syöpää näy TT-kuvissa.

Astrid ei ajattele, että juoksisi kilpaa ajan kanssa.

Paitsi sen verran, että rahoitusta hänen väitöskirjalleen on vuoteen 2020 ja lapsi pitää hakea päiväkodista viimeistään kello 16.30.

Millainen maailma on, kun on kulunut 50 vuotta?

Joskus Astrid ja lapsi kuvittelevat sellaista tulevaisuutta, että vanha Astrid istuu keinutuolissa ja katselee lapsenlapsiaan.

Silloin maailma on jo aivan erilainen. Minkähänlainen?

”Me toivomme yhdessä, että saan olla mukana.”

Torstaina 30.11. ilmestyvässä Kodin Kuvalehdessä 23/2017 Astrid Swan kertoo, miltä tuntui saada rintasyöpädiagnoosi 32-vuotiaana – ja tieto syövän leviämisestä kolme vuotta myöhemmin. Artikkelin voi lukea myös digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla