Linnanmäkeä johtava Pia Adlivankin on paatunut torkuttaja ja sinnikäs karkkilakkolainen. Olipa päivä -sarjassa tutut ihmiset kertovat, miten päivä sujui.
NOLOTTAA TUNNUSTAA, mutta torkutin taas. Suihkussa vasta heräsin kunnolla.
Mies oli voidellut minulle ruisleivät ja päällystänyt ne kalkkunasiivuilla ja hauduttanut teen valmiiksi.
Tapa on ilahduttanut minua siitä asti, kun tyttäremme olivat pieniä. Minä huolehdin tytöille siistit vaatteet ja harjasin hiukset, mies keitti aamupuuron.
On tärkeää, että edes kerran viikossa kokoonnumme yhteen.
VALITSIN ASUKSI hameen ja korkokengät, koska edessä oli tärkeä kokous.
Yleensä pukeudun fiiliksen mukaan. Jos piipahdan työhuoneestani huvipuistoon, laitan joskus päälle saman fleecen ja pikeepaidan kuin kaikilla Linnanmäen hupimestareilla on.
TYÖHUONEENI SIJAITSEE keskellä huvipuistoa. Kun katson ulos ikkunasta, näen korkeuksiin kohoavan Kingin, karuselleja ja maisemajunan, joka kulkee ikkunani editse.
Aamu alkoi vakituisen henkilöstön yhteisellä kahvihetkellä. Teemme töitä eri puolilla laajaa puistoa, joten on tärkeää, että edes kerran viikossa kokoonnumme yhteen.
Ilahduin, kun näin kaikki hupimestarit uusissa työvaatteissaan.
Vuoristoradan tervantuoksu merkitsee minulle Linnanmäkeä.
EN IKINÄ LUOPUISI 65 vuotta vanhasta puuvuoristoradasta, vaikka uutuuslaitteitakin tarvitaan.
Tämän kesän uutuus on virtuaalivuoristorata. Vesitornin sisällä kiertävä vanha tuttu Linnunrata muuttuu täysin, kun päähän puetaan virtuaalilasit. Pääsin koeajamaan laitteen, ja se todella vei toiseen maailmaan.
Vanhan vuoristoradan tervantuoksu merkitsee minulle Linnanmäkeä.
Rataa huolletaan ja korjataan jatkuvasti suurella rakkaudella. Laite on harvinaisuus jopa maailmanlaajuisesti.
Jossain suurissa huvipuistoissa maailmalla jonottavat asiakkaat voivat ladata kännyköihinsä pelejä, joita he voivat pelata odottaessaan. Siihen emme ainakaan vielä lähde. Tavoitteemme on, että lasten ja nuorten kännykät pysyvät repuissa. Haluamme, että meille tullaan tekemään ja kokemaan yhdessä.
Tässä iässä pelkkä sokerin näkeminen lihottaa.
TURHANA RUTIININA PIDÄN sähköposteihin vastaamista. En ole teknologian edelläkävijä, en kuulu edes Facebookiin. Siksi rikoin taas kaavaa ja vastasin joihinkin meileihin soittamalla.
Sen huomaa, kun langan toisessa päässä yllätytään. Jutustelusta jää hyvä mieli.
En syönyt koko päivänä yhtään namia, koska olen karkkilakossa. Tässä iässä pelkkä sokerin näkeminen lihottaa.
Illalla herkuttelimme mieheni ja tyttäreni kanssa lempikiinalaisessamme Dong Bei Hussa Helsingin Kaisaniemessä.
Sängyssä luin kirjaa ja ikävöin vanhinta tytärtämme, joka on Yhdysvalloissa vaihto-oppilaana. Emme ole nähneet kohta kokonaiseen vuoteen. Odotan jälleennäkemistämme."
Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 11/2016.
