Ulospäin Marjan perhe näyttää tavalliselta  ja onnelliselta. ”Suurin toiveeni on, että osaisin rakastaa molempia lapsiani yhtä paljon.”
Ulospäin Marjan perhe näyttää tavalliselta ja onnelliselta. ”Suurin toiveeni on, että osaisin rakastaa molempia lapsiani yhtä paljon.”

Lempilapsi on vaiettu asia. Marjalla on sellainen. ”Tunnen itseni huonoksi äidiksi, vaikka yritän olla tasapuolinen.”

Marja mietti pitkään, voiko tämän artikkelin aloittaa seuraavalla virkkeellä:

Marjalla on kaksi lasta, mutta hän tuntee rakastavansa heistä todella syvästi vain vanhempaa.

”Se on totta, mutta se kuulostaa niin kamalalta.”

Nyt Marja yrittää kertoa asiasta tarkemmin.

”Ehkä siitä olisi apua myös jollekin toiselle.”

Marja uskoo, ettei ole ainoa äiti, jolla on lempilapsi. Tällaisista asioista ei vain yleensä puhuta.

”Esikoiseen rakastuin heti”

Esikoisen syntymän jälkeen, kaksitoista vuotta sitten, kaikki sujui, kuten kaikki yleensä sujuu.

Imetystä, uusien taitojen oppimista, aamupuuroja, leikkipuistoja, päiväkoti kaksivuotiaana, äidin töihin paluu hoitoalalle.

Tuntui, että lapsen puolesta voisi tehdä mitä tahansa.

”Joskus olin tietysti väsynyt ja joskus kiukkuinen, mutta koko ajan tunsin rakastavani tytärtäni. Se oli niin itsestään selvää, ettei asiaa edes miettinyt.”

Oikeastaan rakkaus tuntui liian lievältä sanalta kuvaamaan syvää rakastumisen tunnetta, jota Marja ei ollut koskaan ennen kokenut. Sitä, että toisen puolesta voisi tehdä mitä tahansa.

Aika usein Marja ja puoliso väittelivät leikillään siitä, kumpi saa nukuttaa lapsen. Molemmista tuntui ihanalta pitää unista lasta kainalossa ja lukea hänelle. Lapsi nukahti nopeasti.

Neljä vuotta esikoisen jälkeen syntyi kuopus, toinen tyttö.

”Tuntui kuin olisin hoitanut vierasta lasta”

Kuopus oli terve, mutta melko vaativa. Marja jäi hänen kanssaan kotiin, kun puoliso palasi parin viikon kuluttua töihin ja isosisko päiväkotiin.

”Imetin ja nukutin ja vaihdoin vaippaa. Tein kaikki hoitotoimenpiteet, tietysti, mutta kun katsoin lasta, minusta ei tuntunut oikein miltään.”

Ei halua pussata pieniä varpaita tai haistella untuvatukkaa. Ei kiinnostusta ottaa vauvasta valokuvia Facebookiin.

Yritin tuntea rakkautta ja olisin halunnut tuntea sitä, mutta se ei onnistunut.

Oikeastaan Marja ei halunnut edes katsoa lastaan. Hänestä vauva ei näyttänyt kauniilta.

”Se, ettei minusta tuntunut miltään, ahdisti kamalasti. Yritin tuntea rakkautta ja olisin halunnut tuntea sitä, mutta se ei onnistunut.”

Marjasta tuntui kuin hän olisi hoitanut jonkun vieraan lasta, aivan kuin opiskeluaikojen työharjoitteluissa.

”Tytöt ovat todella erilaisia luonteeltaan”

Synnytyksen jälkeinen masennus, Marja diagnosoi itse. Neuvolalääkäri oli samaa mieltä.

Imetys lopetettiin, masennuslääkitys aloitettiin. Vuoden kuluttua Marja palasi taas töihin. Kuopus kasvoi.

Kun kuopus kertoilee koulun jälkeen asioitaan, Marja huomaa työlästyvänsä.

”Ja nyt tulee se vaikein kohta: Mikään ei oikeastaan muuttunut. En alkanut rakastaa kuopusta kuten hänen isosiskoaan.”

Kun kuopus kertoilee koulun jälkeen asioitaan, Marja huomaa työlästyvänsä. Isosiskon juttuihin hän kyllästyy vain harvoin.

”Tytöt ovat todella erilaisia luonteeltaan ja kiinnostuksenkohteiltaan. Esikoinen muistuttaa minua, hän on ulospäin suuntautunut ja liikunnallinen.”

Kuopus on Marjan mielestä hitaampi ja hiljaisempi.

”Se ei tietenkään ole syy, jonka vuoksi rakastan häntä vähemmän. Mutta ehkä minun on vaikeampi ymmärtää häntä ja siksi rakkauskin on vaikeaa”, Marja miettii.

"Yritän olla molemmille lapsille tasapuolinen ja pitää tunteeni piilossa. Pelkään, että kuopus kuitenkin vaistoaa tilanteen.""
"Yritän olla molemmille lapsille tasapuolinen ja pitää tunteeni piilossa. Pelkään, että kuopus kuitenkin vaistoaa tilanteen.""

”Jos lapsia olisi vain yksi, perheemme olisi onnellisempi”

Esimerkiksi näitä asioita Marja ei ole myöntänyt ääneen kenellekään:

Hän on tuntenut itsensä kiusaantuneeksi kuopuksen päiväkodin kevätjuhlassa, koska lapsi näytti hänen silmissään kömpelöltä muihin verrattuna.

Hän on pyytänyt puolisoaan lähtemään kuopuksen kanssa mökille ja isovanhemmille, jotta saa olla esikoisen kanssa kahdestaan.

Hän ärsyyntyy, kun kuopus maiskuttaa syödessään tai kaivaa nenää. Esikoisen tekeminä ne asiat olivat vain söpöjä.

Hän on ajatellut: Jos olisimme jättäneet lapsiluvun yhteen, meidän perheemme olisi paljon onnellisempi.

”Tuntuu, ettei kukaan osaa auttaa”

Marja on hakenut apua terapiasta. Hänen kokemuksensa on, ettei siellä ole osattu auttaa.

”Terapeutit ovat sanoneet, että on hyvä, kun uskallan myöntää asian. Mutta siihen se on sitten jäänyt.”

”Joskus minulle on sanottu, että minun pitäisi oppia rakastamaan ensin itseäni, niin voisin rakastaa muita. Mutta miksi sitten pystyn kuitenkin rakastamaan toista lastani?”

Marjan mukaan terapeuteille on ollut tärkeintä varmistaa, että Marja kohtelee lapsiaan hyvin.

”Kun perheessä ei ole väkivaltaa tai talous- tai päihdeongelmia, jätetään aika lailla oman onnensa nojaan.”

Puoliso on mahtava isä ja rakastaa molempia tyttöjämme täysillä.

Lastensuojelusta tarjottiin mahdollisuutta perhetyöntekijään kerran viikossa. Tämä voisi tulla hoitamaan lapsia, jotta Marja saisi levätä.

”Mutta en minä halua levätä, eivät lapset ole erityisen raskaita hoitaa. Haluan oppia rakastamaan heitä yhtä paljon.”

Kun Marja on yrittänyt ottaa asian puheeksi puolisonsa kanssa, puoliso on kiusaantunut.

”Hän on mahtava isä ja rakastaa molempia tyttöjämme täysillä. Hänen on selvästi mahdoton ymmärtää, miten voin tuntea näin. Tai siis olla tuntematta.”

”Peittelen molemmat lapset nukkumaan ja annan pusun”

Marja miettii joka päivä, kuinka paljon kuopukseen vaikuttaa se, ettei äiti tunne rakastavansa häntä tarpeeksi.

”Yritän olla molemmille lapsille tasapuolinen ja pitää tunteeni piilossa. En tiuski tai rähjää kummallekaan. Kehun molempia, vaikka vain toiselle osoitetuissa sanoissa on oikea tunne mukana.”

”Järjestän kaikkea pientä kivaa kummankin kanssa, metsäretkiä ja pihalla puuhailua. Peittelen molemmat nukkumaan illalla ja annan pusun.”

Kyllähän lapsi vaistoaa tällaiset asiat. Sitä pelkään.

Perhe näyttää tavalliselta. Lapset vaikuttavat iloisilta ja tasapainoisilta. Kukaan ulkopuolinen ei voisi arvata Marjan ajatuksia.

Marja on hetken hiljaa.

”Mutta kyllähän lapsi vaistoaa tällaiset asiat. Sitä pelkään.”

Sitten Marjaa alkaa itkettää. Hän ei tiedä, mitä tehdä.

”Niin monta vuotta on kulunut näin. En oikein usko, että mikään muuttuu. Tunnen itseni huonoksi äidiksi, vaikka olen yrittänyt parhaani.”

Marjan suurin toive on, että hän rakastaisi molempia lapsiaan yhtä paljon.

Marjan nimi on muutettu.

Oopperalaulaja Jorma Hynninen soitti tyttärelleen Lauralle ennen vain työasioissa. Nyt he puhuvat myös perheestä ja tunteista.

Oopperalaulaja Jorma Hynnisen elämässä kuluneet puolitoista vuotta ovat olleet muutosten aikaa. Hänen puolisonsa Reetta Hynninen menehtyi munasarjasyöpään keväällä 2017. 

”Voi sanoa, että lapseni pelastivat minut”, Jorma Hynninen kertoo. Hänellä on aikuiset tyttäret, kanttori Ursula Hynninen ja harpisti Laura Hynninen. Poika, oopperalaulaja Marko Salo menehtyi vuonna 2005.

Jorma Hynninen asuu Leppävirralla, mutta Reetan kuoleman jälkeen hän on viettänyt usein aikaa Lauran perheen luona Porvoossa. 

”Aikaisemmin isä soitti vain työasioissa, mutta nyt hänestä on tullut esiin välittävä ja kuunteleva puoli. Kun isä on meillä, teemme ihan tavallisia asioita: käymme Käpy-koiran kanssa ulkona ja puhumme musiikista, töistä, luonnonilmiöistä ja nykyään myös perheestä ja tunteista”, Laura kertoo. 

”Yhteys lasten kanssa on kääntänyt suremisen elämän puolelle.”

”Uusi henkinen yhteys lasten kanssa on antanut minulle tukea ja kääntänyt suremisen elämän puolelle”, Jorma kertoo.

”Oli coolia, kun isä kuoli lavalla”

Kun Jorma Hynninen nuorempana lauloi maailmalla eri oopperataloissa, Laura ja Reetta kulkivat hänen mukanaan.

”Ursula ja Marko olivat jo sen ikäisiä, että he pärjäsivät kotona mummin paimentamina. Lauran mukanaolo oli suuri helpotus, sillä minua vaivasi jatkuva koti-ikävä.”

Laura muistaa, miten koulussa opettajat pyysivät häntä kertomaan kaikille, minkälaista oli ollut Pariisissa.

”En osannut vastata. Kaupungit ja maat menivät päässäni sikin sokin. Aika paljon matkustaminen oli odottelua. Aina oli kuitenkin hienoa, kun isä kuoli lavalla. Se oli jotenkin coolia.”

Mitä musiikkia Jorma inhoaa? Miten Laurasta tuli sirkkafarmari? Lue Jorma ja Laura Hynnisen koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 14/2018. Voit lukea sen myös digilehdestä tai tähtiartikkelina.

Tilaajille
”Laura on luova. Vanhan talon osto Porvoosta oli yksi hänen tempauksistaan. Ihmettelin sitä aluksi, mutta nyt ajattelen, että se oli hyvä ratkaisu”, oopperalaulaja Jorma Hynninen sanoo.
”Laura on luova. Vanhan talon osto Porvoosta oli yksi hänen tempauksistaan. Ihmettelin sitä aluksi, mutta nyt ajattelen, että se oli hyvä ratkaisu”, oopperalaulaja Jorma Hynninen sanoo.