Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kiertää kahdeksan kuukautta vuodesta maailmalla kuvaamassa rankoissa oloissa eläviä ihmisiä. KK:n kuvauksissa hän joutui itse kameran eteen.

Kuvat on julkaistu Kodin Kuvalehden artikkelissa 9/2015.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Katso myös:

Meeri Koutaniemen valokuvia

Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelija

Ihmettelin sitä, että Meeri ei ollut ymmärtänyt, miksi ihmiset suhtautuivat negatiivisesti ympärileikkauskuviin. Sain itsekin inhoreaktion kun kuulin asiasta. Ei siksi, että ympärileikkauksia tehdään, koska tiesin jo asiasta, vaan siksi, että joku oli mennyt kuvaamaan sellaista.

Ajatellaanpa, että valokuvaaja saisi tietää, että eräässä helsinkiläisessä perheessä aiotaan pahoinpidellä alaikäistä lasta (sukuelimiin liittyen) tiettynä päivänä ja kellonaikana. Valokuvaaja sopii treffit perheen kanssa ja saapuu seuraamaan tapahtumaa vierestä sekä ikuistamaan sen. Hän kuvaa lapsen niin, että tämä on tunnistettavissa ja levittää kuvat ympäri maailman. Sitten kuvaaja kertoo, miten hän ihailee lapsen voimaa kestää tuollaisia vaikeuksia. Kyllä täällä saisi varmasti syytteen tuollaisesta, mutta kun se tapahtuu kehitysmaassa, siitä saa palkinnon.

Ehkä Meerin tarkoitus on ollut hyvä, mutta toiminta kyseisessä tilanteessa on ollut eettisesti arveluttavaa. Hän on ollut tapahtumassa osallinen. Kuka haluaisi itseään kuvattavan tuollaisessa tilanteessa? Lapsella ei varmaan ollut mahdollisuutta kieltäytyäkään. Ostettiinko kuvausoikeus? Köyhät ovat helposti ostettavissa. Kuvaaja hyötyi kuvista, entä lapsi? Miten tuollainen vaikuttaa hänen psyykkiseen kehitykseensä? Minkälainen on ihminen, joka haluaa kuvata toisten vahingoittamista?

Viesti on siis ristiriitainen. Journalismin pitää olla eettisen tarkastelun kestävää. Valokuvaajalle helpoin tapa saada julkisuutta on ottaa shokeeraavia kuvia. Onkohan perimmäinen motiivi ollutkin juuri se? Meeri haluaa tulla nähdyksi hyväntekijänä, mutta minun on vaikea saada sellaista vaikutelmaa hänestä.

Laine

Samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa!

Ajattelin siitä, minkälainen trauma minulle jäisi siitä, että kun minulle tehtiin pahaa, paikalla oli joku ulkopuolinen, joka tiesi että tämä ei ole oikein, mutta oli silti mukana ja antoi sen tapahtua. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla