
Tehyn puheenjohtaja Millariikka Rytkönen, 48, yllättyi, kun vaihdevuodet alkoivat nelisen vuotta sitten. Oireiden tunnistaminen oli hankalaa, vaikka Millariikka on tehnyt naiskehon parissa töitä koko ikänsä.
”Teen joka ilta tunnin lenkin koirani Pyryn kanssa. Neljä ja puoli vuotta sitten aloin ihmetellä, miksi kävely sattui yhtäkkiä niin paljon lonkkiin ja polviin.
Nivelkipujen jälkeen alkoivat yöheräilyt, ruokahalun kasvaminen, sydämen muljahtelut, päänsäryt ja paleleminen. Käytin nukkuessani villasukkia helteilläkin.
Kun puhuin oireista muille, moni niistä laitettiin vaativan työn ja stressin piikkiin.
Lähes kaksi vuotta myöhemmin luin jutun, jossa listattiin vaihdevuosien oireita. Tajusin, että herranjumala, nämähän ovat vaihdevuodet.
”Kun puhuin oireista muille, ne laitettiin vaativan työn ja stressin piikkiin.”
Se oli kauhean noloa. Olen seksuaali- ja lisääntymisterveyden ammattilainen, työskennellyt gynekologian poliklinikalla ja ollut päivittämässä aiheeseen liittyvää Käypä hoito -suositusta. Silti vaihdevuodet eivät olleet minullekaan tuttu juttu.
Varasin heti ajan gynekologille. Hän lohdutti ja sanoi, että vaihdevuosioireiden tunnistaminen on monelle vaikeaa. Ammattilaisetkaan eivät aina huomaa yhdistää kaikkia oireita vaihdevuosiin.
Minunkin nivelvaivojani olisi voitu hoitaa ihan muista asioista johtuvina. Pahimmillaan minulle olisi sanottu vain, että laihduta.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b882777053z.1_20240620104306_000gt06iue4b.10_0.jpg?itok=Pfh5jX66)
”Naisten kokemat kivut ja oireet ovat tutkitusti alihoidettuja. En voi olla miettimättä, olisiko hoito tasa-arvoisempaa, jos vaihdevuodet aiheuttaisivat yhtä hankalia oireita miehille”, Millariikka sanoo.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/main_media/b882777053z.1_20240620104306_000gt06iue4b.10_0.jpg?itok=Pfh5jX66)
”Ei elämäni tähän loppunut”
Kun gynekologi totesi vaihdevuosieni alkaneen, kokeilin ensin hormonikorvaushoitoa. Sain siitä niin rajun migreenikohtauksen, että jouduin sairaalaan. Olin Teams-palaverissa keskellä työehtosopimusneuvotteluja, kun oksensin patteriin ja valehtelin, että nettiyhteys on niin huono, ettei kamera toimi.
Ajattelen silti vilpittömästi, että vaihdevuodet ovat olleet helpommat kuin etukäteen pelkäsin. Pelko johtui ehkä siitä, että olin kuullut niistä paljon vitsailua. Niitä on esimerkiksi nimitetty hullunlehmäntaudiksi.
”Olin Teams-palaverissa keskellä työehtosopimusneuvotteluja, kun oksensin patteriin.”
Vaihdevuodet ovat vain vaihe, eivät tuomio. Silti vaihdevuodet-sanassa on tuomion sävy: tulee jotkin kauheat vuodet, jolloin kaikki muuttuu.
Julkinen vaihdevuosikeskustelu keskittyy kuumiin aaltoihin ja vahvoihin negatiivisiin oireisiin, vaikka ei kaikille edes tule kuumia aaltoja. Ihmisillä on myös paljon turhia pelkoja esimerkiksi hormonikorvaushoidosta.
Toivoisin, että vaihdevuodet eivät pelottaisi ihmisiä niin paljon. Ei tämä ole kamalaa, eikä elämäni ole tähän loppunut. Minulla on ollut kehoni kanssa paljon vaikeampiakin vaiheita, esimerkiksi raskaudet, synnytykset ja lapsettomuushoidot. Vaikka en voi käyttää hormonikorvaushoitoa, olen saanut apua esimerkiksi unettomuuteen.
Minulle vaihdevuodet ovat olleet kuin toinen murrosikä – onneksi aika paljon isommalla elämänkokemuksella. Ne eivät edes ala sekunnissa vaan pikkuhiljaa. On aikaa tottua.
Tämä on oikeastaan aika kiva elämänvaihe. Olen paremmin perillä itsestäni ja osaan suhtautua lunkimmin muiden asettamiin paineisiin. En haluaisi olla yhtään nuorempi.”
Miksi vaihdevuodet eivät ole Millariikan mielestä tasa-arvoiset? Mihin asioihin Millariikka on kiinnittänyt huomiota, kun on puhunut vaihdevuosista työyhteisössä? Miten vaihdevuosia voitaisiin hänen mielestään huomioida paremmin työelämässä? Miten vaihdevuosien hoitoa voitaisiin parantaa? Lue koko juttu Kodin Kuvalehdestä 15/2024. Tilaajana voit lukea sen myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
Millariikka Rytkönen
48-vuotias Tehyn puheenjohtaja ja kätilö asuu Porvoossa. Millariikan perheeseen kuuluvat puoliso, 13- ja 23-vuotiaat lapset sekä Pyry-koira. Hänen elämäkertansa Täysin auki (Johnny Kniga) ilmestyi keväällä.