Näyttelijä ja KK:n entinen kolumnisti Kai Lehtinen muutti Lappiin reilut kaksi vuotta sitten. Kysyimme, mitä Kaille kuuluu nyt. ”On hienoa saada rakentaa ja auttaa omaa poikaa”, hän kertoi.
”Kun pandemia vei näyttelijän työt, lähdin Lappiin rakentamaan ystävälleni taloa. Se tuli valmiiksi, ja hieno talo tulikin.
Rakentaminen oli parasta lääkettä toimettomuuteen, joka ei sovi minulle ollenkaan.
Nyt rakennan jo toista taloa, se tulee pojalleni ja hänen puolisolleen Vuotsoon, 100 kilometriä Sodankylästä pohjoiseen.
Nyt on jo talon perustukset valmiina ja muuraukset muurattu, huomenna tukkirekka tuo hirret tontille. Alamme nostella niitä perustusten päälle. Viime vuonna purimme vanhan hirsitalon ja rakennamme sen hyväkuntoisista hirsistä uuden.
”Eläkkeelle jääminen ei tuntunut miltään. Töitä pitää tehdä niin kauan kuin elää.”
On tullut rakennettua verstaita, hevostalleja ja vaikka mitä, siksi poika halusi minut rakennukselleen mukaan. Minä olen täällä vain töissä, poika itse saa olla kymppinä.
Me pärjätään hyvin yhteen, mikäs siinä.
Päivät ovat työntäyteisiä, talo pitää saada joskus valmistumaan. Aikataulutavoitteita ei silti ole, etenkään minulla. Valmistukoon, kun on valmistumisen aika.
”Rakentaminen pitää miehen kunnossa”
Jäin vuodenvaihteessa eläkkeelle, kun 64 oli tullut kesällä täyteen.
Se ei tuntunut yhtään miltään. Samalla lailla pitää töitä tehdä niin kauan kuin elää. Rakentaminen pitää miehen kunnossa. Päivän päätteeksi ei paljon jaksa. Paitsi kun tulee himo, pitää lähteä jokivarsia kävelemään ja kalastamaan.
Näyttelijän hommiakin jatkan. Keväällä olin parissakin tv- ja elokuvatuotannossa mukana. Niistä en saa vielä kertoa.
Moni sanoo, että parempi minä olen timpurina kuin näyttelijänä. Mutta mitä tahansa töitä teen, hyödynnän kokemukseni ja oppini näyttelijän työssä. Se on ollut metodini aina.
Aamuvirkun arkea
Kotona Karjalohjalla käyn, kun täältä joudan. Tuttavat menevät kesällä naimisiin, joten häihin etelään pitää ainakin ehtiä. Matkalla pitää käydä katsomassa Väinö-koiraani Iisalmessa, jonne jätin sen kesäksi hoitoon.
Nainen, joka meillä asuu, ei joudu olemaan yksin. Minunkin toiveistani hän otti koiran seurakseen ja koulutettavaksi. Minä olenkin jo ylikoulutettu. Kelpo on labradorinnoutaja ja hieno koira onkin.
”Nainen, joka meillä asuu, ei joudu olemaan yksin.”
Herätyskelloa en ole koskaan elämässäni tarvinnut. Nykyään nousen jo neljän aikaan ja käyn jokirannassa, kun muut vielä nukkuvat. Kalaa tulee, nytkin alan savustaa taimenia ja harjuksia, eilisen saalista.
Seitsemältä aloitetaan hommat, päivällä käydään syömässä lounas, sitten taas iltaan asti jatketaan ja viimeistään iltakympiltä nukkumaan.
On hienoa saada rakentaa, auttaa omaa poikaa ja nauttia samalla Lapin kesästä ja yöttömästä yöstä.”
Uudessa Kodin Kuvalehdessä 14/2023 tapaamme uudelleen ikimuistoisimpien juttujemme päähenkilöitä. Mitä Kai Lehtinen ajattelee nyt pitkästä kolumniurastaan ja tulevaisuudesta? Entä mitä kuuluu Marjalle, jonka molemmat pojat sortuivat huumeisiin, tai Päiville, joka oli seitsemän vuotta hoidossa psykiatrisessa sairaalassa? Tilaajana voit lukea jutun myös näköislehdestä täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet-palvelua.
