Rikostoimittaja Minna Passin erikoisalaa on vakava ja järjestäytynyt rikollisuus. ”Työssä minulle kaikkein mielekkäintä on tiedonhankinta, mysteerin ratkominen”, Minna sanoo.
Rikostoimittaja Minna Passin erikoisalaa on vakava ja järjestäytynyt rikollisuus. ”Työssä minulle kaikkein mielekkäintä on tiedonhankinta, mysteerin ratkominen”, Minna sanoo.

Rikostoimittaja Minna Passilta kysytään usein, pelottaako. Jos pelottaisi, Minna tekisi jotakin muuta.

Minna Passi, 35, on työskennellyt kymmenen vuotta Helsingin Sanomien rikostoimittajana. Hän selvitti työparinsa Susanna Reinbothin kanssa vuosia Helsingin huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion toiminnan epäselvyyksiä.

Kodin Kuvalehden uudessa Tässä työssä -nettisarjassa Minna kertoo, mitkä ovat hänen työnsä tähtihetkiä ja raskaita puolia.

1. Mitä muut työstäsi eniten kysyvät? Mitä vastaat?

”Mitä mieltä olet Ulvilan surmakeissistä? En ole seurannut sitä, joten siihen minulla ei ole mitään sanottavaa.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Aika usein kysytään myös, pelottaako. Tämä on sellainen ammatti, että jos alkaisi enemmän pelottaa, pitäisi vaihtaa hommia. Jos alkaa pelätä, alkaa sensuroida itseään. Journalistista päätäntävaltaa ei saa luovuttaa talon ulkopuolelle, ei myöskään pelolle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kun Aarnion tapauksesta tuli kirja ja tv-sarja, ihmiset ovat kyselleet siitä paljon. Tuntuuhan se tosi oudolta, että joku esittää minua tv:ssä. Sarjan Minna Passi ei tietenkään vastaa yksi yhteen minua. Sarjassa on tehty yksi versio minusta mutta se en ole kuitenkaan minä. Olen oikeasti rauhallisempi.

”Sarjan Minna Passi ei tietenkään vastaa yksi yhteen minua.”

On tosi kiva, jos ihmiset ovat kiinnostuneita. Ihmisillehän tätä työtä tehdään. Koska olen julkisessa työssä, olen velvollinen vastailemaan. Itse en pidä omaa työtäni niin jännittävänä.”

2. Mitä lauseita toistat työssäsi usein?

”Minna Passi Helsingin Sanomista moi. Se toistuu päivittäin miljoona kertaa.

Puhun usein tunteja puhelimessa ja tykkään siitä kauheasti. Olen aika sosiaalinen ihmisihminen, ja jos minulla on tylsä päivä tai mälsä fiilis töissä, saatan soittaa vaikka jollekin tutkinnanjohtajalle ja kysyä, millaisia keissejä on tutkinnassa. Se piristää minua.

Välillä tapaan tyyppejä ohimennen kadunkulmassa ja joskus olen käynyt alamaailman tyypin kanssa bissellä. Mutta ei tämä ihan kännykät sipsipussiin -meininkiä ole. Suurin osa asioista hoituu puhelimessa.”

3. Mitkä ovat työsi helmihetkiä – sellaisia, jolloin ajattelet, että on tämä hienoa työtä?

”Palkitsevimpia hetkiä ovat ne, kun löytää yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa tai onnistuu paljastamaan jonkin epäkohdan. Se, että pääsee vihjeestä johonkin yhteiskunnalliseen paljastukseen tai suoriutuu uutistilanteesta nopeasti ja virheettömästi.”

Minna ei kaipaa kahdeksasta neljään -työtä. ”Jos puhelin soi vapaalla, en koe sitä erityisen kuormittavaksi.”
Minna ei kaipaa kahdeksasta neljään -työtä. ”Jos puhelin soi vapaalla, en koe sitä erityisen kuormittavaksi.”

 

4. Millaisina hetkinä ajattelet, että olisi työnsä voinut paremminkin valita?

”Joskus joudun työn takia lukemaan paljon erilaisesta väkivallasta. Murhatutkijat käyttävät sanaparia elämälle vieras, kun väkivallanteko on poikkeuksellisen vaikeasti ymmärrettävä. Sellaisina hetkinä joskus mietin, miksi teen töitä tällaisten asioiden kanssa.

”Välillä joudun kysymään ihmisiltä tosi ikäviä asioita, ja se tuntuu itsestä pahalta.”

Pahimmillaan tämä on tosi raskas ammatti. Joudun häiritsemään ihmisiä sellaisilla hetkillä ja asioilla, ettei se aina tunnu hyvältä. Juttuja pitää tehdä todella synkeistä aiheista, ja aina ei voi etukäteen tietää, miten ihminen on asiaan reagoinut. Välillä joudun kysymään ihmisiltä tosi ikäviä asioita, ja se tuntuu itsestä pahalta.

Jotkut rikolliset miettivät, pitävätkö muut heitä pahoina ihmisinä. Osa ihmisistä ajattelee, että myös minä olen paha ihminen, koska teen tällaista työtä. Tähän liittyy synkeitäkin puolia, joita ei ole aina helppo perustella edes itselleen.

Jos on tapahtunut hyvin vakava rikos, emme tahallaan soita läheisille, mutta voi olla, että joudun soittamaan ihmisille, jotka ovat tunteneet jonkun. Niitä soittoja on tosi ikävää tehdä. Joka kerta tunnen, että olen paha ihminen.”

5. Mitä muuttaisit työssäsi, jos voisit?

”Ideaalitilanteessa päivittäisiä rutiiniasioita olisi vähemmän ja pystyisin keskittymään isoihin juttuihin.

Meillä kukaan ei pysty tekemään tutkivaa journalismia päätyökseen. Yhtä projektia voidaan seurata vuosiakin. Nytkin minulla on työn alla projekti, jota olen alkanut pitää silmällä jo vuosia sitten.”

Mikä Minnaa auttaa jaksamaan? Millaisista aiheista on kaikkein vaikeinta kirjoittaa? Lue lisää rikostoimittaja Minna Passin työviikosta ja ajatuksista Kodin Kuvalehdestä 11/2018. Voit lukea jutun myös digilehdestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla