Roope Tonteri on maailmanmestari, joka eli yli kymmenen vuotta reissuelämää lumilautansa kanssa. Pitkään kaikki oli hauskaa, mutta lopulta ahdistus vei voiton. Nyt Roope opiskelee metsuriksi, tutustuu oman metsän puihin ja itseensä.
Roope Tonteri tiesi jo lapsena, että hänestä tulee lumilautailija. Sen hän ilmoitti myös koulussa, kun viidennen luokan äidinkielen tunnilla piti kirjoittaa klassikkoaiheesta: Mikä minusta tulee isona? Roope kirjoitti, että skeittaaja tai lumilautailija.
Opettaja sanoi, etteivät ne ole oikeita ammatteja.
”Siitä sitten suutuin. Muistan, kun olen ollut junnuna skeittaamassa ja miettinyt sitä kommenttia. Niin tunteisiin se meni. Ajattelin, että katotaanpa. Skeittaan niin paljon, että tästä tulee ammatti.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/roope_tonteri_seisoo_metsassaan.jpg?itok=shmiNt8-)
Yläasteiässä Roope alkoi nousta kohti lumilautailun maailman kärkeä. Aika kului uusia temppuja opetellessa. Roopelle oli aina ollut vaikeaa istua ja päntätä, ja se näkyi kehnoina koulutodistuksina.
”Äiti sanoi, että pääse se koulu vain läpi. Opiskella ehtii myöhemminkin, mutta lumilautailla ei ehdi.”
15-vuotiaana Roope kävi ulkomailla lumilautakisoissa joka kuukausi, ja hänet valittiin nuorten maajoukkueeseen. Ensimmäiset maailmanmestaruutensa hän voitti 21-vuotiaana. Kaikkiaan MM-mitaleita tuli neljä: kolme kultaista ja yksi hopeinen.
Roope ei huomannut, milloin tekemiset alkoivat ohittaa jaksamisen.
Monta vuotta kaikki oli vain hauskaa. Kilpailuja ja kuvausreissuja oli niin paljon, että Roope saattoi olla reissussa heinäkuun lopusta toukokuun loppuun.
Roope ei huomannut, milloin tekemiset alkoivat ohittaa jaksamisen. Silloin tällöin hän ajatteli, että on jotenkin hankala olo. Lentokentillä väenpaljous sai palan nousemaan kurkkuun ja kämmenet hikoamaan.
Vähitellen hän alkoi kärsiä uupumisoireista. Kaikki kiukutti ja koko ajan tuntui kuin olisi valvottu yö takana.
Kaksi vuotta sitten kisoissa Sveitsissä Roope sai paniikkikohtauksen.
”Tuli täydellinen breakdown. Aloin itkeä ja hyperventiloida. Tuntui, etten saa happea. Sopersin valmentajalle, että mitä mulle oikein tapahtuu.”
Jo ennen kuin kilpaura oli ohi, Roope oli alkanut pohtia, mitä haluaisi tehdä ja missä itsellä olisi hyvä olla. Metsässä.
Keväällä 2019 Roope kertoi julkisuuteen keskittyvänsä toistaiseksi lumilautailun sijaan rullalautailuun. Hän ajatteli paineiden helpottavan.
Reissut olivatkin mukavia, mutta lentokentillä ja ihmispaljoudessa pala nousi edelleen kurkkuun.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/roope_tonteri_metsatoissa.jpg?itok=gRTP7ohe)
Lokakuussa 2020 Roope ilmoitti, että lopettaa kilpauran. Mielessään hän oli jo aiemmin alkanut pohtia, mitä haluaisi tehdä ja missä itsellä olisi hyvä olla.
Metsässä. Se oli jo lapsena ollut paikka, jossa Roope viihtyi. Ajatus siitä, että saisi viettää päivät metsässä ja saada siitä rahaakin, houkutteli.
Roope haki opiskelemaan metsäalan perustutkintoa ja opiskelee nyt metsuriksi.
Kisavuosina kerätyt rahat ovat kiinni omissa metsissä ja metsurin työvälineissä.
Roope haluaa saada elannon metsästä, mutta on sillä muutakin arvoa. Vähän aikaa sitten hän osti 600 kilometrin päästä kotoa Kainuusta metsäpalstan vain siksi, että sen keskellä virtasi kaunis joki.
”Sanoin myyjälle, että maksan tässä nyt luontoarvoista ja kauniista paikoista. Siellä on vähän nuoren metsän kunnostusta, mutta enimmäkseen ajattelen, että antaa sen metsän ja joen olla siellä.”
Mitkä asiat ovat yllättäneet Roopen, kun hän aloitti metsurin työt? Miksi Roopen ja hänen isänsä ei kannata omistaa yhteisiä metsiä? Miksi Kouvola on Roopen mielestä parempi paikka kuin Dubai? Miten Roope nykyään tulee toimeen paniikkioireiden kanssa? Lue koko haastattelu Kodin Kuvalehdestä 9/2021 tai digilehdestä.
