Kaarina arvioi, että antaa tavaroille Pekkaa enemmän tunnearvoa. "Mutta on tuokin tunneihminen, kyllä sen silmäkulmasta huomaa."
Kaarina arvioi, että antaa tavaroille Pekkaa enemmän tunnearvoa. "Mutta on tuokin tunneihminen, kyllä sen silmäkulmasta huomaa."

Lapsenlapsi laittoi Kaarina Drombergin, 72, seuranhakuilmoituksen nettiin. Sieltä löytyi Pekka Lindgren, 73, ja paljon naurua.

Kaarina: Tyttärentyttäreni Minttu sen keksi: voisin löytää seuralaisen netistä. Mieheni oli kuollut kolme vuotta aiemmin. Minttu kirjoitti seuranhakutekstini ja oli hirveän kriittinen. Tekstissä oli ainakin toive tanssiharrastuksesta. Muistatko, Pekka, mitä muuta?

Pekka: Siinä kerrottiin, että osallistut tarvittaessa edustustehtäviin ja että harrastat matkustelua. Hienoinen arvoituksellisuus kiinnitti huomioni.

Kaarina: Yhteydenottoja tuli yllättävän paljon. ”Kyllä vauhtia riittää” erottui niin, että kiinnostuin.

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Pekka: Aikansa kirjoittelimme nimettöminä, sitten vaihdoimme puhelinnumeroita. Katsoin netistä, että halvattu, tällähän on syntilista kuin nälkä­vuosi: kansanedustaja, kulttuuriministeri, kaupunginvaltuuston puheenjohtaja ja paljon muuta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaarina: Kun soitin ensimmäisen kerran, Pekka vastasi, että Pekka Puupää. Ajattelin, että taitaa olla huumori-ihmisiä. Puhuimme puoli tuntia ja nauroimme. Pekka pyysi käymään Muttilassa pien­tilallaan.

Pekka: Mietin, millaisen hienohelman tapaisin, mutta Kaarina onkin sydämellinen käytännön nainen.

Kaarina: Ensitapaamisella teetä juodessa huomasin heti, miten Pekalla oli kaikki järjestyksessä.

Pekka: Vähän liioittelee. Mutta verrattuna rouvaan, joka ei luopuisi mistään tavarasta...

Kaarina: Toisella kertaa Pekka soitti ja pyysi kaupunkikotiinsa käymään. Tuntui, että tässä on vähän enemmän kuin ihan vain arkea.

Pekka: Tässä iässä ei usko enää rakkauteen ensi­silmäyksellä. Vastahan opettelemme tuntemaan toista. Mutta kyllä sitä voi ja saapi höynähtää.

Kaarina: Pekalla on jekkumieltä, mutta hän on myös hyvä keskustelija. Lisäksi hän on kätevä. Hän on järjestänyt Vantaan-kodissani arkistojani niin, että välillä kysyn häneltä, mistä tavarani löytyvät. ”Vasen kaappi, keskihylly.”

Yhdessä on ollut hauskaa. Vain yhdestä asiasta on tullut sanomista: En osaa sitä nettiä. Minulla on aina ollut sihteeri. Pekka meinaa hermostua kanssani.

Pekka: Kerran naljailin tietokoneen käytöstä jotakin, ja Kaarina suuttui. ”Älä pottuile, neuvo!” hän ­sanoi. Se oli ihan oikein sanottu. 

 

Juttu on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 13/2014. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla