Vain joka viides vammainen suomalainen on työelämässä. Sanni Purhonen uskoo, että kyse on lähinnä rekrytoijien asenteista. ”Ei ajatella, että vammainen ihminen kuuluu työelämään.”
Vain joka viides vammainen suomalainen on työelämässä. Sanni Purhonen uskoo, että kyse on lähinnä rekrytoijien asenteista. ”Ei ajatella, että vammainen ihminen kuuluu työelämään.”

Runoilija Sanni Purhonen löysi oman alansa kirjoittamisesta. Moni vammainen kuitenkin joutuu turhaan työelämän ulkopuolelle.

Kirjoittaminen, se tuntui Sanni Purhosesta helpolta jo koulussa. Nykyään 39-vuotias Sanni kirjoittaa työkseen, muun muassa tiedottajana ja toimittajana.

Kirjoittajana Sanni kokee olevansa vapaa ennakko-oletuksista.

”Jos lähetän juttutarjouksen johonkin lehteen, ei minun tarvitse kertoa siinä vammastani.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Sannilla on CP-vamma, ja hän liikkuu joko kävelytelineellä tai pyörätuolilla. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lehtijuttujen lisäksi Sanni kirjoittaa runoja. Niitä syntyy esimerkiksi siitä, kuinka mielenterveyspotilaita tai vammaisia henkilöitä kohdellaan tai millaisia oletuksia heihin kohdistuu.

Koulusta eläkeputkeen?

He ehdottavat minulle työkyvyttömyyseläkettä / eihän taiteilulla voi elättää itseään / he muistuttavat että tavat liikkua ja olla / vaikuttavat itsetuntoon / ja huokaavat syvään.

Lapsena Sanni ei muista nähneensä koulussa muita apuvälineiden käyttäjiä.

Matka kouluun Vantaan Korsossa oli lyhyt, mutta hissiä rakennuksessa ei ollut. Kun matikan tunti oli yläkerroksissa, Sanni kiipesi portaat ja avustaja kantoi kävelytelineen ylös.

”Jos minulla olisi ollut vaikka sähköpyörätuoli siihen aikaan, en tiedä, miten se olisi järjestynyt.”

Vammaiselle nuorelle saatetaan jo koulussa sanoa, että eihän sinun kannata mitään uraa suunnitella, kun menet kuitenkin heti eläkkeelle.

Erilaisten tarpeiden huomioiminen on nykykouluissa enemmän itsestään selvää kuin Sannin kouluaikoina 1980–90-luvuilla. Niin Sanni ainakin toivoo.

Työelämässä on toisin.

Vammaiselle nuorelle saatetaan esimerkiksi jo koulussa sanoa, että eihän sinun kannata mitään uraa suunnitella, kun menet kuitenkin heti eläkkeelle.

”Minulle ei ole onneksi koskaan sanottu niin, mutta tiedän ihmisiä, joille on.”

Runot ovat Sannille keino ottaa kantaa. ”Äitini aina kertoo, että halusin lapsena olla eläintenhoitaja, kunnes tajusin, että eläintenhoitajan pitää lapioida paskaa. Nyt sitten lapioin vain vertaiskuvallista paskaa.”
Runot ovat Sannille keino ottaa kantaa. ”Äitini aina kertoo, että halusin lapsena olla eläintenhoitaja, kunnes tajusin, että eläintenhoitajan pitää lapioida paskaa. Nyt sitten lapioin vain vertaiskuvallista paskaa.”

Sanni kuuluu vähemmistöön myös suomalaisessa työelämässä – ihan vain siksi, että hänellä on työpaikka.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan vain noin 20 prosenttia vammaisista suomalaisista on työelämässä. Sannille tulee ensimmäisenä mieleen kysyä, miksi näin on.

”Minusta näyttää siltä, että esimiesasemassa olevilla ihmisillä ja rekrytoijilla on jonkinlainen asenneongelma.”

”En haluaisi olla se ihminen, joka joutuu huomauttamaan asioista. Sitten mietin, että jos minä en tästä asiasta sano, niin ei kukaan muukaan.”

Syitä vammaisten työttömyyteen on monia.

Työnantaja saattaa Sannin mukaan vaikkapa kuvitella, että vammaisen ihmisen palkkaaminen tulisi kalliiksi.

Laissa määrätään niin sanotuista kohtuullisista mukautuksista. Se tarkoittaa sitä, että työnantaja on velvollinen mukauttamaan työtä ja työpaikkaa niin, että vammainen henkilö voi saada ja tehdä työtä.

Sannin kohdalla kohtuullinen mukautus tarkoittaa käytännössä sitä, että työpaikalla pitää olla hissi.

”Ja kuitenkin aika moni muukin ihminen hyötyy hissistä. Eivät ne asiat useinkaan ole niin ihmeellisiä kuin kuvittelisi.”

”En haluaisi olla se ihminen, joka joutuu huomauttamaan asioista, kuten esteettömyydestä. Sitten mietin, että jos minä en tästä asiasta sano, niin ei kukaan muukaan.”

Kursivoitu ote on Sanni Purhosen runokokoelmasta Jos vain muuttuisin toiseksi (WSOY 2022).

Miten vamma voi vaikuttaa esimerkiksi kulttuurielämysten kokemiseen? Miten yhteiskunta voisi olla vammaisille ja samalla kaikille muillekin parempi paikka? Koko jutun pääset lukemaan Kodin Kuvalehdestä 14/2022 tai tilaajana digilehdestä

Sisältö jatkuu mainoksen alla