"Olen aika rauhallinen, mutta Vanessa on vikkelä likka. Äitiinsä tullut", Santeri sanoo.
"Olen aika rauhallinen, mutta Vanessa on vikkelä likka. Äitiinsä tullut", Santeri sanoo.

Sen jälkeen kun Vanessa syntyi, isä Santeri Kinnunen on oppinut paljon. Muun muassa rakastamaan rajattomasti, kantamaan vastuuta ja viemään roskat.

"Oli muuten komia kaksoistorjunta ja syöttö eilen peleissä.”

”Vaan nyt on uusi möyhö mokke.”

”Jätkä puhuu asiaa.”

Sisältö jatkuu mainoksen jälkeen

Vähän ennen kahdeksaa ammattikoulun tupakkapaikalla keskustellaan. Kolea aamu vetää hartiat kyyryyn, joku räkäisee maahan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kohta kello soi. Santeri Kinnunen, 18, kävelee muiden lippispäiden mukana kohti hallia, alkaa tunti kuormausajoneuvon lastauskäytännöstä.

Santeri on herännyt tänäänkin kuudelta.

Hän on vetänyt haalarin tyttärensä päälle, pingottanut jalkarenksut pienten kengänpohjien yli, sulkenut vetoketjun, nostanut venkoilevan lapsen rattaisiin, ottanut työntöaisasta kiinni ja kävellyt kolmen kilometrin matkan perhepäivähoitajan luo.

Sitten Santeri on istunut 40 minuuttia bussissa, kotoa Laukaasta kouluun Jyväskylään. Melkein takapenkillä, takki päällä.

Vanessa Isabella on nyt vuoden ja yhden kuukauden ikäinen. Kun lapsi sai alkunsa, Santeri oli kuusitoistavuotias. Vanessan äiti, Tuulia Valkeinen, oli viidentoista.

"Lakkiaiskesänä emme mene naimisiin, ettei tule kaksia isoja juhlia. Toiviottavasti sitten seuraavana kuitenkin", Tuulia sanoo.
"Lakkiaiskesänä emme mene naimisiin, ettei tule kaksia isoja juhlia. Toiviottavasti sitten seuraavana kuitenkin", Tuulia sanoo.

Ei meillä mitään ehkäisyä ollut

Ymmärrätkö, mitä tämä tarkoittaa, ihan aikuisten oikeasti? Tuulia kysyi.

Santeri ei voinut lakata hymyilemästä.

Kun Tuulia teki vessassa positiivisen raskaustestin, Santeri makasi Tuulian huoneen sängyllä, seinälle ripustettujen pikkupeilien ja kaverikuvien alla. Joku kolisteli keittiössä astioita, Tuulian äiti tai isä.

Santeri ja Tuulia olivat seurustelleet vähän yli vuoden. Edellisenä iltana Tuulia oli juhlinut peruskoulun päättymistä, silloin oli ajeltu mopolla keskustassa ja katsottu, tuleeko tuttuja vastaan.

"Ajatus vauvasta tuntui kivalta, en osannut ajatella muuta", Santeri sanoo.

"Emme oikeastaan olleet suunnitelleet, että Tuulia tulisi raskaaksi, mutta ei meillä mitään ehkäisyä juuri sillä hetkellä ollut."

Santeri kehysti valokuvan Vanessasta ja energiajuomatölkistä.
Santeri kehysti valokuvan Vanessasta ja energiajuomatölkistä.

Tuulia oli aina pitänyt lapsista. Jo yläasteen opettaja varoitti, että kannattaisi ensin hankkia vaikka kissanpentu.

Mutta ei se olisi sama asia.

Nyt on kyllä tulossa sellainen yllätys.

Tuulia kertoi raskaudesta siskolle, käski siskon kertoa uutisen äidille ja äidin isälle. Vaihtoehtoja oli kaksi: antaa lapsi adoptoitavaksi tai pitää se itse.

"Ei omalle lapselle olisi tullut mieleenkään tehdä mitään pahaa. Siis aborttia."

Parin viikon kuluttua Santeri istui isänsä auton takapenkillä. Oltiin menossa hakemaan peräkärryä. Tuulia oli lähettänyt päivällä tekstiviestin: tänään kyllä puhut.

Santeri suoristi selän ja nykäisi hupparin huppua. Nyt on kyllä tulossa sellainen yllätys, hän sanoi isälleen.

"Ennemminhän jätkä tällaisessa tilanteessa lähtee kuin jää."

Mitä kaikki sanovat?

Yksi kaveri kommentoi, että sairasta.

Toinen, että hulluja.

Kolmas, että ei ole todellista.

"Olivat tyypit aluksi aika järkyttyneitä. Kun paljasti parille, niin kohta raskaudesta tiesivät kaikki", Santeri sanoo.

Se Santeria ja Tuuliaa olikin eniten etukäteen pelottanut. Että mitä kaikki sanovat. Laukaa on pieni paikka, 18000 asukasta, kirkonkylällä pääkatu, kotiseutumuseo ja kirkkomuseo.

"Netissä joku kirjoitti Tuulialle hänen hommanneen itsensä tahallaan paksuksi, että saisi pidettyä minut. Mutta ennemminhän jätkä sellaisessa tilanteessa lähtee kuin jää."

Santeri ei osannut ajatella, että lähtisi minnekään.

Lapsi pidetään. Opiskeluja jatketaan. Raha-asiat varmasti järjestyvät jotenkin. Niin päätettiin.

Santtu on aina ollut herkkis tyyppi.

Santeri ja Tuulia ostivat lapselle peiton, lakanoita ja Lindexiltä siniset housut, joiden kokolapussa luki 54 cm. Sukulaiset antoivat lisää vaatteita.

"Tajusin oikeastaan vasta silloin, että vauva on tulossa, kun Tuulian maha alkoi kasvaa."

"Santtu on aina ollut herkkis tyyppi. Hän lörpötteli ja höpötteli mahalle kaikenlaista", Tuulia sanoo.

Santeri katsoo seinää.

"Niin kai. En muista, mitä siinä juttelin."

"Synnytys oli kamalaa. Tuuliaan sattui, enkä voinut tehdä mitään paitsi hieroa hartioita. Halusin lähteä heti sairaalaan, kun ensimmäinen supistus tuli."

 

"Vanessa sai nimensä niin, että Tuulia luki kalenteria ääneen. Sanoin kaikelle ei, kunnes tultiin Vanessan kohdalle. Tuntui, että se on oman likan nimi", Santeri kertoo.
"Vanessa sai nimensä niin, että Tuulia luki kalenteria ääneen. Sanoin kaikelle ei, kunnes tultiin Vanessan kohdalle. Tuntui, että se on oman likan nimi", Santeri kertoo.

Santerin mielestä vastasyntynyt Vanessa näytti pikkuruiselta Pirkka-Pekka Peteliukselta.

Muutamaa tuntia myöhemmin Santeri käveli sairaalasta kotiinsa, isän ja isoveljen luo. Maisema näytti omituisen tavalliselta.

Onnea nyt, sanoi isä.

Veljeä vähän nauratti.

Santeri istui huoneessaan. Olisi pitänyt lukea matematiikan kokeeseen. Uni ei tullut. Mitenköhän ne pärjäävät siellä, Santeri mietti.

Ne.

Siellä.

Minun perhe.

Äiti lukee nyt kokeisiin

Teetkö illalla makaronilaatikkoa? Santeri pyytää aika usein Tuulialta.

Tuulia tekee. Se on melkein yhtä hyvää kuin Santerin lapsuuskodissa, isän valmistamana, ketsupin kanssa.

Arki on makaronilaatikkoa, aamuherätyksiä, Salattuja elämiä, pesukoneen käynnistämistä. Ja läksyjä.

Kun Tuulia lukee lukion kurssikirjoja makuuhuoneessa, Santeri makaa Vanessan kanssa olohuoneen lattialla ja tekee hassuja ilmeitä. Kieli ulos suusta, silmät kieroon, lapsi kikattaa ja kuolaa.

Puoli tuntia, tunti. Sitten vaihdetaan vuoroa.

"Ennen omasta ajasta sai päättää itse. Nyt siitä päättää yksi pieni ihminen. Jokainen hetki pitää käyttää jotenkin hyödyksi", Santeri sanoo ja näyttää hetken siltä, että muistelee jotakin.

Jääkiekkotreenejä. Niitä oli aikaisemmin kolme kertaa viikossa.

"Äiti ja iskä halusivat nähdä, että pärjään oikeasti."

Ensimmäiset kuusi kuukautta Vanessan syntymän jälkeen Tuulia asui vauvan kanssa lapsuuskodissaan, kuten ennenkin, ja Santeri omassaan.

"Äiti ja iskä halusivat nähdä, että pärjään oikeasti", Tuulia sanoo.

Aluksi Santeria jännitti pukea Vanessaa. Nyt se jo sujuu.
Aluksi Santeria jännitti pukea Vanessaa. Nyt se jo sujuu.

Isovanhempien luo on kilometri. Kohta Vanessa jaksaa kävellä koko matkan.
Isovanhempien luo on kilometri. Kohta Vanessa jaksaa kävellä koko matkan.

Vanessa oli kolmen päivän ikäinen, kun Santeri palasi kouluun. Se oli aika tavallinen päivä.

Tuulia jatkoi lukiossa, kun Vanessa oli kuukauden. Vauva jäi Tuulian äidin hoitoon.

"Jos Tuulialla ei ollut koeviikkoja, olin aika usein yökylässä. Kun Vanessa heräsi syömään, nostin hänet Tuulian viereen", Santeri jatkaa.

Pinnasänky sopi Tuulian huoneeseen, kun vähän tiivistettiin.

Kaikki muuttuu nyt

Muuttokuorma mahtui melkein kokonaan Santerin isän autoon ja loput Tuulian isän kyytiin. Kesällä löytyi vuokrakaksio yhteiseksi kodiksi.

Ensimmäisenä iltana lämmitettiin sauna, kiuas toimi hyvin, seuraavina kuukausina riideltiin aika paljon.

Taasko tässä pitää tehdä kaikki, katso vähän mikä läävä tämä huusholli on, Tuulia huusi.

Santeri ei ollut koskaan siivonnut. Isä oli hoitanut sen aina.

Roskikset piti viedä itse. Vanessa heräsi joka aamu. Myös lauantaina ja sunnuntaina.

"Ehkä kaikki ovat vähän pihalla, kun ensimmäinen lapsi syntyy?"

"Meille tapahtui yhtä aikaa kolme sellaista asiaa, jotka muille tapahtuvat perätysten. Saimme lapsen, muutimme pois vanhempien luota ja muutimme yhteen. Piti totutella", Santeri sanoo.

"Mutta ehkä kaikki ovat vähän pihalla, kun ensimmäinen lapsi syntyy? Aikuisetkin?"

Syksyllä selkeni. Vanessa aloitti perhepäivähoidossa, Tuulia lukiossa, Santeri ammattikoulussa.

Nyt moni asia tehdään yhdessä. Kun Vanessalle vaihdetaan vaippa, Santeri pitää tyttöä sylissä ja Tuulia avaa bodyn nepparit. Iltapesulla kylpyhuoneessa on ahdasta. Yksi suihkuttaa, toinen kuivaa.

Kolmas nauraa, se pienin, ja osaa melkein sanoa iskä.

Näin pysytään budjetissa. Kuukauden ruokarahat ovat käteisenä purkissa keittiön hyllyllä.
Näin pysytään budjetissa. Kuukauden ruokarahat ovat käteisenä purkissa keittiön hyllyllä.

"Au-to. Kuorma-auto. Iskä opettelee ajamaan sellaista", Tuulia lukee Vanessalle.
"Au-to. Kuorma-auto. Iskä opettelee ajamaan sellaista", Tuulia lukee Vanessalle.

Kaikki rahat käteisenä

Viikon ruokarahoiksi varattu viidenkympin seteli on keittiön kaapissa, seuraavalle viikolle on omansa.

"Niin on paras. Kun rahat aikaisemmin olivat tilillä, Santerin energiajuomiin kului liikaa. Jos kaikki on käteisenä, tajuaa paremmin, kuinka paljon loppukuuksi on jäljellä", Tuulia sanoo.

Tulot koostuvat Tuulian ja Vanessan lapsilisästä, Santerin opintolainasta sekä asumistuesta.

Viisikymppinen otetaan mukaan yleensä lauantaisin. Silloin Santerin tai Tuulian isä antaa kyydin markettiin. Maitoa, leipää, jukurttia, hedelmäpilttiä, jauhelihaa, vaippoja, makaronia, omenoita… 46,50 euroa.

Kassajonossa Santeri nostelee pilttipurkkeja hihnalle. Tuuliasta olisi ihanaa ostaa itselleen uudet farkut.

"Pari viikkoa meni pureskellessa. Sitten ei auttanut kuin hyväksyä."

Ostosten jälkeen mennään mummolaan. Arto Kinnunen nostaa Vanessan lelulaatikon lattialle ja muistaa hyvin hetken, jolloin sai kuulla tulevansa isoisäksi, siellä autossa, peräkärrynhakumatkalla.

"Huolestutti, että mitäs nyt sitten, kun ovat niin nuoria. Pari viikkoa meni pureskellessa. Sitten ei auttanut kuin hyväksyä. Mitä muutakaan olisi voinut tehdä?"

Pappa nostaa Vanessan syliinsä. Tytön sukkahousut ovat vähän mytyssä. Pappa kyllä suoristaa.

"Vaan hyvältähän se tuntui sitten lopulta olla äkkiä pappa. Kun vain Santeri miehistyisi. Nyt Tuulia tekee enemmän kotitöitä."

Kai kuittaa edelleen Tuulian poissaolot Wilmaan.

Tuuliaa ujostuttaa kutsua isäänsä Vanessan papaksi. Iskä on vasta 44-vuotias.

"Minä olen sanonut Tuulialle, ettei elämässä ole asiaa, jonka yli ei pääsisi. Ja että itse on kannettava vastuu, mutta apua saa tosi tarpeeseen", isoisä Kai Valkeinen sanoo.

Jokaista asiaa Tuulia ja Santeri eivät voi tehdä itse, vaikka haluaisivat. Oman kodin vuokrasopimuksen vahvistamisen aikaan molemmat olivat alaikäisiä, joten vanhempien piti allekirjoittaa se.

Kai kuittaa edelleen tyttärensä poissaolot koulun Wilma-järjestelmään, Artokin seurailee poissaolotilannetta ja pojan pankkitiliä.

"Että kaikki on ja pysyy kunnossa."

"Jos Vanessaa pitäisi kuvata kolmella sanalla, sanoisin että hassu ja hauska ja iloinen."
"Jos Vanessaa pitäisi kuvata kolmella sanalla, sanoisin että hassu ja hauska ja iloinen."

Maanantaiaamuun on ikuisuus

Lauantaipäivä vaihtuu illaksi. Arto kaataa kahvia kuppeihin ja kysyy: lämmitetäänkö sauna, jäättekö yökylään, tulenko ensi viikolla ottamaan Vanessan pariksi tunniksi vaunulenkille?

Sitten sekoitellaan kahvia ja katsotaan Vanessaa. Osaako se jo laittaa nuppipalapelin palan kohdalleen? Suuhunsa ainakin! Ihana likka!

Suuri osa Tuulian ja Santerin koulukavereista kiertää parhaillaan lenkkiä torilta mutkan kautta takaisin, takapenkillä aukeaa olut, maanantaiaamuun tuntuu olevan ikuisuus, tietä riittää.

Papan luona seinäkello lyö kahdeksan. On korkea aika laittaa Vanessa nukkumaan.

"Välillä en ole varma, olenko aikuinen vai nuori."

Oikealla isällä pitäisi olla auto, autossa nahkainen lompakko ja lompakossa luotto- ja bonuskortteja.

Niin Santeri joskus miettii. Hänellä ei ole.

"Välillä en ole varma, olenko aikuinen vai nuori. Se vähän riippuu tilanteesta."

Toisinaan koulussa joku opettaja kysyy, mitä Vanessalle kuuluu. Ihan hyvää, vastaa Santeri. Enempää lapsesta ei keskustella.

"Kun Tuulia oli ultraäänitutkimuksessa ja Tuulian äiti oli mukana, hoitaja sanoi: mää puhun nyt teille nuorille, teidän pitää hoitaa tämä, teillä on oma perhe. Se sai ajattelemaan."

Lopulta Santeri sitten pyysi kihloihin, jatkaa Tuulia. Vaikka vähän piti patistella.

"Meidän iskä vei hänet korukauppaan. Kosinta oli vähän sellainen välimuoto, santerimainen. Kyllä Santeri siellä lattialla oli polvillaan, näytti sitten sormusta ja sanoi, että katso mitä ostin."

Tuulian tekemästä makaronilaatikosta tykkäävät sekä isä että tytär.
Tuulian tekemästä makaronilaatikosta tykkäävät sekä isä että tytär.

Poronkäristystä ja trampoliini

Santerilla on kahdenlaisia unelmia. Pieniä:

"Jos rahatilanne olisi parempi, Tuulia voisi joskus tehdä poronkäristystä. Kotiakin olisi kiva laittaa. Tuulia on jo kiinnittänyt Vanessan sängyn päälle pimeässä hohtavia tähtitarroja. Ne ovat nättejä."

Suurissa haaveissa Santeri on valmistunut rekkakuskiksi ja Tuulia opettajaksi tai terveydenhoitajaksi. Asutaan yhdessä ehkä Lapissa, Rovaniemellä. Vanessa on terve ja yhtä ihana kuin nytkin. On toinenkin lapsi, pihalla trampoliini ja grilli, tavallista elämää.

Toivottavasti joskus.

Tulevat rekkakuskit eivät koulussa juuri juttele Santerin tyttärestä.
Tulevat rekkakuskit eivät koulussa juuri juttele Santerin tyttärestä.

Pappa tulee lapsenvahdiksi

Kun muut koulukaverit puhuvat maanantaiaamun tupakkapaikalla siitä, mitä viikonloppuna on tehty, Santerikin voisi kertoa.

Että Vanessa osasi osoittaa nallea kuvakirjasta. Että pappa lupasi tulla kahden viikon kuluttua lapsenvahdiksi, jotta Santeri ja Tuulia pääsevät Raxiin syömään pitsaa ja ehkä elokuviinkin.

Että rakkauden määrä oli suurempi kuin koskaan osasi kuvitella.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehden numerossa 8/2016.

48 alaikäistä isää

Vuonna 2014 ensimmäistä kertaa isäksi tuli noin 23 600 miestä. Heistä 48 oli alaikäisiä. Alaikäisiä äitejä oli yli kolme kertaa enemmän.

Esikoisen syntyessä suomalainen isä on keskimäärin 31-vuotias. Keski-ikä on noussut hiukan joka vuosi jo 35 vuoden ajan.

Lähde: Tilastokeskus

Itsekin nuorena esikoisen saanut

Ihana, positiivinen ja kannustava juttu! Kaikkea hyvää Santerille, Tuulialle ja Vanessalle ?? Te pärjäätte kyllä. Olisipa kiva kuulla perheestä uudestaan vaikka vuoden tai parin päästä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla