Sirpa Räsänen, 66, ja Kari Räsänen, 67, eivät osanneet odottaa, että heidän ensirakkautensa kestäisi yli puoli vuosisataa.
Pojalla taksin etupenkillä oli hauskat jutut, ihanat kiharat ja kirkkaat siniset silmät. Takapenkin tytöllä oli pitkät vaaleat hiukset ja herttainen hymy.
Oli laskiaistiistai vuonna 1972.
15-vuotias Sirpa Vuorinen ja vuotta vanhempi Kari Räsänen eli Kapa sekä kaksi muuta nuorta olivat ottaneet yhteisen kyydin Messilän rinteiltä kotiin, sattumalta. Parkkipaikalla Kapa oli huomannut näöltä tutut tytöt.
”Kysyin, haluavatko neidit kyydin kotiin. Tiesin, että asuimme samoilla suunnilla”, Kapa kertoo.
”Ehkä siinä oli minulla pientä yksinäisyyttäkin.”
Kun taksi kiiti kevyessä pakkassäässä kohti Hollolaa, Kapa kääntyi Sirpan puoleen ja esitti mielessä pyörineen kysymyksen: ”Onkohan sinulla Sirpa poikaystävää?”
Ei ollut.
”No nyt on”, nuori mies totesi.
Sirpaa tilanne nauratti.
”Emme ajatelleet pitkälle. Olimme kuolemattomia.”
Sillä hetkellä, siinä taksissa, kummallekaan ei tullut mieleen, että tämän ihmisen kanssa kehittyisi yli puolen vuosisadan rakkaustarina.
”Emme ylipäätään ajatelleet pitkälle. Olimme kuolemattomia”, Sirpa sanoo.
Treffit sovittiin seuraavan lauantain tansseihin. Siellä nuoret tanssivat tangoa ja hitaita. Ensisuudelmaa kumpikaan ei muista.
”Ei harmainta hajua. Siitä on 51 vuotta!” Sirpa sanoo.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/marraskuu_74.jpg?itok=O5UHvJNj)
Vaikka suhde alkoi nopeasti, alku ei ollut aivan suoraviivainen. Toisinaan ei tapailtu. Kun tapailtiin, kohtaamispaikkana oli usein maitolaituri, joka oli puolimatkassa kotien välillä. Laituriin liittyy myös ensimmäinen riita: kumpikin oli sillä mielestään sovittuun aikaan ja näki jopa saman, ohikiitävän moottorikelkan. Kumpikin oli äkeä, sillä toinen ei tullutkaan.
”Emme tavanneet pariin viikkoon. Sitten taas näimme tansseissa ja aloitimme alusta”, Sirpa kertoo.
Sirpan lapsuudenkoti oli rikkonainen, mutta Kapa tuntui turvalliselta ja tasaiselta. Kapasta Sirpa oli sydämellinen.
Nuoret viihtyivät Kapan huoneessa. Toisinaan he pelasivat koronaa tai hoitivat Sirpan siskon poikaa.
Tuli mieleen, että olisipa kivaa saada lapsi.
”Kun pääsin armeijasta lomille, tuli iso tunne. Se oli varmaan rakkautta.”
Kihloihin pari meni, kun Sirpa oli 17 ja Kapa 18. Silloin Sirpa oli töissä huonekalutehtaassa ruiskuvärjääjänä. Kun pomo huomasi sormuksen, hän pörrötti Sirpan tukkaa ja sanoi hyväntahtoisesti, että olisihan sitä kerennyt kihloihin myöhemminkin.
Esikoinenkin syntyi pian. Silloin Kapa oli armeijassa ja pari oli erossa ensimmäistä kertaa. Raastavassa vaiheessa oli hyvätkin puolensa: Sai kaivata. Sai kirjoittaa toiselle kirjeitä.
Niitä kertyikin vino pino.
”Kun pääsin armeijasta lomille, tuli iso tunne. Se oli varmaan rakkautta”, Kapa sanoo.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/b882568067z.1_20230608140557_000gh25rhtir.10.iptcstrip.jpg?itok=YSPI0TJ3)
Vuosikymmenet vierivät: oli omakotitalon rakennusurakka, työt ja lasten jääkiekkoharrastukset.
”Ei siinä kerennyt hoitaa parisuhdetta”, Kapa sanoo.
Yhtäkkiä koitti se päivä, jolloin kuopuksen tavarat oli viety kotoa Hollolasta opiskelupaikkakunnalle Tampereelle. Sirpa ja Kapa istuivat autossa. Oli hiljaista.
Ehkä ei ollut enää mitään yhteistä.
”Tuli outo tunne, molemmille”, Kapa sanoo.
”Tuntui, että halusin lähteä tanssimaan”, Sirpa kertoo.
Hän muutti Lahden keskustaan ja halusi kokea sitä elämää, joka oli jäänyt nuorena väliin.
Parin kuukauden eron jälkeen Sirpa ja Kapa käärivät hihat ja ryhtyivät tutustumaan uudelleen.
Muutto ei tuonut onnea. Ehkä vain toistan kotoa oppimaani mallia, jossa ongelmat ratkaistaan eroamalla, Sirpa ajatteli.
Kapallakaan ei mennyt ihan putkeen. Koti tuntui tyhjältä. Hän keskittyi töihin ja ajoi leipää kauppoihin kuutena päivänä viikossa.
Parin kuukauden jälkeen Sirpa ja Kapa käärivät hihat ja ryhtyivät tutustumaan toisiinsa uudelleen.
Eniten auttoi keskustelu ulkopuolisen ammattilaisen kanssa: oli pakko puhua tunteista ja kuunnella, mitä toinen ajattelee ja haluaa.
”Mietittiin ihan todella, mihin yhteisen ajan käyttäisi”, Kapa kertoo.
Alettiin säästää matkoja varten. Hankittiin purjevene. Puhuttiin.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/kk_kari_ja_sirpa_lahti_003.jpg?itok=k99c6XSf)
Yhä Sirpa kokee, kuten taksissa teinityttönä: Kapa on hauska. Kapasta taas on hauskaa, että Sirpa nauraa hänen jutuilleen.
Kummankin on vaikeaa kuvitella arkea ilman toista. Yhteen liittävät haaveet yhteisistä matkoista, kaikki menneet vuodet ja myös yhteiset lapset. Kun lapsenlapsi tekee hienon piirustuksen, Sirpa ja Kapa ovat siitä yhtä fiiliksissä.
Kukaan muu ei tunne itseä yhtä hyvin kuin toinen.
Kukaan muu ei muista toisen kiharoita ja naurua laskiaistiistaina 51 vuotta sitten.
Kodin Kuvalehdessä 12/2023 kerromme rakkaustarinoita, joilla oli onnellinen loppu, vaikka lähtökohdat olivat vähemmän lupaavat. Kuinka eteni etäsuhteena alkanut nettiromanssi, kun välimatkaa oli 400 kilometriä ja molemmilla tahoillaan perheet? Miten elämä meni, kun vakiintuneessa, onnellisessa parisuhteessa elänyt ihminen rakastuikin yllättäen toiseen? Tilaajana voit lukea jutun myös täältä. Jos et vielä ole tilaaja, kokeile Digilehdet.fi-palvelua.
