Santahaminan varuskunnassa ei ole psykologia, mutta siellä on Paavo Ranta. Sotilaspastorille nuoret puhuvat siitä, mikä ahdistaa: parisuhteesta, tupakavereista, tulevaisuudesta, sodasta.
Kun varusmies haluaa puhutella sotilaspastori Paavo Rantaa, 46, Santahaminan varuskunnan alueella, näin se tapahtuu:
Ensiksi varusmies ottaa ryhdikkään asennon, katsoo silmiin ja sanoo: ”Herra sotilaspastori.”
Seuraavaksi hän esittelee itsensä sotilasarvolla ja sukunimellä: ”Kaartinjääkäri Se-ja-se.”
Lopuksi hän kertoo asiansa. Lyhyesti, ytimekkäästi ja teititellen.
Sillä tavalla armeijassa puhutaan ylempiarvoiselle.
”Tämä on tavallisen maailman paikka varuskunnan sisällä.”
Paitsi Paavon huoneessa. Se on papin työhuone ja herroitteluvapaa vyöhyke.
”Tämä on tavallisen maailman paikka varuskunnan sisällä”, Paavo sanoo ja istuutuu nojatuoliin sohvaa vastapäätä.
Siinä hän istuu usein silloinkin, kun sohvalle on asettunut joku varusmies. Juttelee, niin kuin tavallisessa maailmassa jutellaan.
Jokin painaa varusmiehen mieltä. Pinnaa kiristää. Ahdistaa. Pitäisi saada puhua.
Santahaminassa ei ole psykologia, mutta siellä on Paavo.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/santiskanny.jpg?itok=2HYCDaXi)
Monesti varusmies ei itsekään oikein ymmärrä, miksi hänestä tuntuu kurjalta.
Paavo auttaa. Hän kertoo, mitkä asiat ihmisiä yleensä täällä ahdistavat. Aikaiset ylösnousut. Käskytys. Kiire. Tuvan jakaminen yhdentoista muun kanssa. Ihmissuhteet ylipäätään, saarella ja sen ulkopuolella.
Lyhyesti: intti.
”Ahdistus ja stressi ovat aivan normaaleja reaktioita epänormaaliin tilanteeseen.”
Arkiset asiat auttavat. Kun ilta on vapaa, mitä silloin teet, Paavo kysyy varusmieheltä. Oletko löytänyt kaveria, jonka kanssa voi jutella? Oletko soitellut kotiin? Kuuntele musiikkia, pelaa frisbeegolfia, Paavo ehdottaa. Mitä vain, että saat jotain muuta ajateltavaa.
”Usein nuorta helpottaa jo se, että joku sanoo ääneen, että ei sinussa ei ole mitään vikaa. Ahdistus ja stressi ovat aivan normaaleja reaktioita epänormaaliin tilanteeseen.”
Murheet ihmissuhteissa seuraavat inttiinkin
Monta kertaa Paavo miettii varusmiehen kanssa inttikaveruuden pelisääntöjä. Sitä, että on vain katsottava porukasta joku, jonka kanssa saattaisi syntyä juttua.
Pyydä hänet kävelylle tai sotilaskotiin. Kerro hänelle jokin asia elämästäsi. Usein siitä seuraa, että hän kertoo sinulle jonkin asian omasta elämästään. Niin Paavo neuvoo.
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/_slf4829.jpg?itok=b-hkS-bZ)
Ihmissuhdemurheita Paavo pääsee hoitamaan usein. Tupakaverien lisäksi varusmiestä voi ahdistaa parisuhde, ehkä tyttö- tai poikaystävän kanssa kehkeytynyt riita. Sellaisia on hankala selvittää, jos koronarajoitusten takia saarelta ei pääse edes iltalomille.
Joskus Paavolle tulee melkein vastustamaton tarve sanoa, että anna tänne sen tyttö- tai poikaystävän numero, niin minä soitan hänelle.
”En sentään niin tee, mutta monesti ehdotan, että mitäs jos lähestyt kumppania valkoisen lipun kanssa. Kun lakkaat hyökkäämästä, toinenkin useimmiten lakkaa. Sen jälkeen pääsette käsittelemään asioita.”
Suurin osa voi hyvin
Toisinaan tulee aikoja, jolloin Paavosta tuntuu, että pahoinvointi räjähtää silmille.
Kun koronatilanne oli vaikeimmillaan, osa varusmiehistä joutui majoittumaan metsään. He olivat äskettäin palveluksensa aloittaneita ja kaikkea muuta kuin tottuneita telttaoloihin. Silloin moni pyysi päästä Paavon juttusille. Kun aika on varattu, Paavon huoneeseen saa poistua vaikka kesken harjoituksen.
Vaikeita paikkoja ovat olleet myös palvelukseen kuuluvat tiukat testit ja kokeet. Marssit, valvominen ja tehtäviin keskittyminen väsyttävät ruumiin ja sen mukana mielen.
”Enkä minä tiedä, miksi parisuhteita menee välillä enemmän poikki tai useammalta varusmieheltä kuolee läheinen lyhyen ajan sisällä. Jostain syystä näitä tapauksia tulee ryppäissä.”
/kodinkuvalehti.fi/s3fs-public/wysiwyg_images/santissali.jpg?itok=d_pE0oXE)
Sen Paavo on huomannut, että suurin osa varusmiehistä voi tosi hyvin. He pärjäävät tehtävissä ja ystävystyvät tupakavereiden kanssa.
”Sitten on heitä, joille kertyy kuormaa. Heitä tuntuu olevan koko ajan enemmän. Esimerkiksi moni koulusta, kuten lukiosta, tuleva nuori on tosi väsynyt jo valmiiksi, kun koronarajoitukset ovat vieneet opiskelusta kaiken kivan. Jäljellä on vain pänttääminen.”
Tärkeintä on, että nuori ei mene rikki
Santahaminan varusmiehet ylistävät sotilaspastoriaan ainakin selän takana, elleivät kasvotusten. Esimerkiksi näin:
”Pastori on semmoinen tuki ja turva, elämänterapeutti. Hänelle uskaltaa puhua, kun hän ei tuomitse mistään.”
”Kun me puhutaan huolista kavereiden kesken, tosi moni sanoo, että ota yhteyttä pastoriin. Siviilissä ehkä leimataan, jos käy puhumassa asioistaan vaikka psykologille. Täällä ei pidetä mitenkään häpeällisenä, että käy pastorin luona.”
Paavo ei kommentoi kehuja sen kummemmin, mutta hyvältä ne tuntuvat.
”Ihmisestä tässä työssä on kyse, ihmisen suunnattomasta arvostamisesta”, hän sanoo.
”Minua ei kiinnosta, suorittaako nuori lopulta intin vai sivarin.”
Sotilaspapin työn tuloksellisuutta on vaikea mitata. Mikä edes voisi olla onnistumisen tai epäonnistumisen mittari, kun työkenttänä on ihmisen mieli?
”Siihen suuntaan minä pyrin, että ihminen rohkaistuisi pitämään itsestään huolta. Minua ei kiinnosta, suorittaako nuori lopulta intin vai sivarin. Aivan sama, kunhan hän ei mene rikki.”
Millaista apua ja millaisia neuvoja Paavo Ranta pystyy varusmiehille antamaan? Mitä hän vastaa varusmiehelle, joka miettii, onko hänellä oikeutta tappaa toinen ihminen? Miten intti on muuttunut 2000-luvulla? Voit lukea koko jutun Kodin Kuvalehdestä 14/2022 tai tilaajana digilehdestä.
