Tarja, 55, luuli pääsevänsä vaihdevuosista vähällä, kunnes heräsi kuumaan aaltoon: ”Tuli mieleen monta V-alkuista sanaa, kuten vaivat ja vanhuus”

Yöllä kello kaksi se alkaa. Havahdun hereille ja tiedän heti, että nyt lähtee.

Saharan kuumuus leviää kasvojen kautta kaikkialle kehoon. Se tuntuu samalta kuin lapsena tuhkarokossa, kun lääke laski kuumeen 40 asteesta ja sai minut kylpemään hiessä. Ero on siinä, että tämä hiki tulee päälle sekunnissa.

Kippaan peiton nopeasti syrjään. Hetkeä myöhemmin vedän sen yhtä nopeasti takaisin, sillä hikikylvyn jälkeen iskee vilu. Ei, se on liian pieni sana. Tulee ydintalvi. Olen käynyt avannossa ja juossut monta kertaa saunasta hankeen kierimään, mutta tämä kylmyys on aivan toista. Se hyydyttää luut.

En enää edes yritä nukahtaa, sillä kohta se tulee taas. Huonona yönä neljä, viisi kertaa peräkkäin.

Kiedon täkin kapaloksi ympärilleni. Jäähtynyt hiki saa pussilakanan tuntumaan nihkeältä.

En enää edes yritä nukahtaa, sillä kohta se tulee taas. Ja taas. Huonona yönä neljä, viisi kertaa peräkkäin.

Aamulla ottaa päähän kaikki.

Monta V-sanaa

Ensimmäisen kerran sain kuukautiset kesällä 1975. Vaikka äiti oli niistä kertonut, hämmennyin niin, etten osannut tehdä muuta kuin viedä pikkuhousut pyykkiin. Sieltä äiti ne huomasi ja toi siteen.

15. kesäkuuta 2019 ne tulivat viimeisen kerran. Tiesin jo 44 vuoden kokemuksella, miten niiden kanssa pitää toimia, mutta sitä en pitkään aikaan tiennyt, että siihen ne nyt loppuivat.

Minulle oli tullut menopaussi. Termi tarkoittaa viimeisiä kuukautisia.

Kuukautiskiertoa en jäänyt ikävöimään. Paljon isompi juttu oli, että yhdessä niiden kanssa loppui nukkuminen.

Olin aina ollut supernukkuja, joka vauvan äitinäkin nukahti heti yösyötön jälkeen. Nyt unet alkoivat katketa joka yö kello kaksi. Uudestaan pääsin niihin kiinni tunti tai kaksi ennen kelloradion hälytystä.

Hikoillessa tuli mieleen monta V-alkuista sanaa. Vaihdevuodet. Vaivat. Vanhuus.

Sitten eräänä yönä heräsin ensimmäistä kertaa kuumaan aaltoon.

Hikoillessa tuli mieleen monta V-alkuista sanaa.

Vaihdevuodet. Vaivat. Vanhuus.

Skool vanhoille naisille!

Videopuhelut ovat käteviä. Klik vain, ja kännykän näytölle ilmestyy tuttu virnistys. Sitten siinä vilahtaa lasillinen punaviiniä. Siellä skoolaa toimittaja Salla Paajanen, joka on juuri palannut kotiin alueuutistöistä Tampereen Mediapoliksesta.

”Skool vanhoille naisille!” Salla sanoo.

20-vuotiaina Salla ja minä jaoimme huoneen opiskelijayhteisössä. Meidän ikkunaverhonamme oli Sallan virittelemä muikkuverkko ja alivuokralaisenamme lemmikkikani nimeltä Pulukkinen.

”Siellä me olimme samassa kammarissa neidot kukkeimmillaan, ja silmänräpäys, niin ollaan kiihdytyskaistalla kohti vanhuutta!” Salla hämmästelee puhelimessa.

Hänen naurunsa kuulostaa aivan samalta kuin 35 vuotta sitten.

Vielä vuosi sitten luulin pääseväni vaihdevuosista vähällä. Toisin kävi.

Ryhdymme vertailemaan vaivojamme, vaihdevuosistahan tässä on tarkoitus keskustella. Onko sulle tullut kuumia aaltoja? Ei, mulla ne olivat enemmän lehahduksia. Pystytkö sinäkään hyppimään trampoliinilla? No en, tulisi pissat housuun!

Tunnustan, että vielä vuosi sitten luulin pääseväni vaihdevuosista vähällä. Kuvittelin kuuluvani siihen viidennekseen naisista, jotka tuskin huomaavat koko asiaa. Toisin kävi.

Salla taas arvelee saaneensa ensimmäiset oireet jo kymmenen vuotta sitten, 45-vuotiaana, vaikka ei osannut liittää niitä vaihdevuosiin. Silloinhan kuukautisten pitäisi loppua, mutta ne runsastuivat.

”Minulla oli tamponi ja yöside, kun tein Ajankohtaisen kakkosen suoria teemailtoja. Silti pelotti, että ne pettävät”, Salla kertoo.

Sitten tuli lisää hurjia oireita. Sydän muljahteli tai vaihtoehtoisesti hakkasi levossakin tuhatta ja sataa. Aamuisin särki jalkapohjia sekä sormi-, nilkka-, polvi- ja lonkkaniveliä. Kun vuodot olivat pahimmillaan, veren hemoglobiinin ja varastoraudan arvot laskivat. Samalla laskivat mieliala ja jaksaminen. Työpäivien päätteeksi Salla laahusti vartin matkan kotiin ja itki kävellessään.

”Olisin päätynyt mielialalääkkeille, jos en olisi törmännyt artikkeliin vaihdevuosien moninaisista oireista. Silloin tajusin varata ajan gynekologille. Elämä valkeni muutamassa viikossa, kun hormonikierukka hillitsi vuodot, rautalääkitys korjasi veriarvot ja estrogeeni hoiteli loput.”

Estrogeeni? Etkö sinä pelkää rintasyöpää, kysyn.

Estrogeeni? Etkö sinä pelkää rintasyöpää, kysyn. Aina kun puhutaan hormonikorvaushoidosta, samalla henkäyksellä varoitetaan rintasyövästä.

”Meidän suvussa ei ole ollut rintasyöpää, ja joka tapauksessa nämä muut vaivat ovat viheliäisiä. Olen miettinyt, että minulla on varmaankin kielisyöpä ennemmin kuin rintasyöpä, koska kielestäni on löydetty syövän esiaste”, Salla vastaa.

Sopivaa lääkitystä ja annostusta etsiessä kului aikaa ja euroja. Salla on kokeillut estrogeenia sisältäviä emätinpuikkoja ja liukuvoiteita, tabletteja, geeliä ja laastareita.

”Eniten olen tykännyt suihkeesta, jota laitetaan käsivarsiin. Se kuivuu iholla heti ja jää vaikuttamaan verenkiertoon. Hormonikierukka taas vaikuttaa kohdussa.”

Ja nekö ovat auttaneet?

”No kuule, nivelsäryt ovat pysyneet poissa, samoin kuumat lehahdukset ja sydämentykytykset. Ja unihäiriöt. Jossain kohtaa tutkittiin, onko minulla uniapnea, kun kuorsailin ja oli hengityskatkoksia. Nyt mies sanoo, että hengityskatkot ovat hävinneet”, Salla kertoo.

Nyt vasta tajuan! Meilläkin mies sanoo, että olen alkanut kuorsata. Ei muuten tule kauhean seksikäs olo sellaisesta tiedosta.

Taas nauramme Sallan kanssa niin, että vedet valuvat silmistä. Jos vaihdevuosista ei muuta iloa ole, niin ainakin niille on mukavaa nauraa kohtalotoverin kanssa.

Vaivalista

∙ Kuumat aallot tai nopeat kuumat lehahdukset

∙ Hikoilu

∙ Palelu

∙ Unihäiriöt

∙ Kuorsaaminen

∙ Sydämen rytmihäiriöt

∙ Nivel-, lihas- ja jännekivut

∙ Kuivat limakalvot

∙ Virtsankarkailu

∙ Jatkuvasti pitää käydä pissalla

∙ Pikapissahätä: vessaan on päästävä nyt!

∙ Alakulo

∙ Saamattomuus

∙ Uupumus

∙ Ahdistuneisuus

∙ Päänsärky, pahentunut migreeni

∙ Kuukautiset reistailevat

∙ Seksi ei huvita

∙ Itkettää

∙ Ärsyttää

Kuinka monta ruksia sait?

Minä sain kymmenen.

Oireita jo nelikymppisillä

Mistä tietää, että kyse on vaihdevuosista, kun oireet ovat niin monenlaisia ja epämääräisiä? Ei se helppoa ole, ei edes asiantuntijalle.

Soitan naistentautien erikoislääkärille Maija Kajanille, jonka missio on yli 15 vuotta ollut varmistaa oikea ja tehokas hoito vaihdevuosissa oleville naisille. Kun hän itse alkoi potea unettomuutta ja masennusta 50-vuotispäiviensä tienoilla, hän ajatteli sen johtuvan siitä, että töissä oli hankalaa.

”Ja minulla sentään oli tietoa, että nekin oireet voivat liittyä hormonimuutoksiin”, Maija sanoo.

Minä olen selvä tapaus: 55-vuotias, jonka kuukautisista on pian vuosi ja joka saa kuumia aaltoja. Hankalampaa on 40–45-vuotiaalla, joka uupuu ja masentuu, nukkuu huonosti, saa rytmihäiriöitä ja ärähtelee perheelleen. Jos hänellä ei ole hikoilua ja kuukautisetkin pelaavat suhteellisen hyvin, harva lääkärikään hoksaa epäillä vaihdevuosia.

”Usein käy sitten niin, että nainen saa unilääkettä, mielialalääkettä ja sairauslomaa”, Maija toteaa.

Itse hän kyselisi naiselta tarkkaan oireet ja kuukautiskierron säännöllisyyden ja tarkistaisi verikokeella, ovatko munasarjat laiskistuneet. Jos ovat, hän suosittelisi estrogeenia. Todennäköisesti suuri osa oireista helpottaisi.

Estrogeeni, uhka vai mahdollisuus

Maija Kajan tietää, että hormonit pelottavat monia muitakin kuin minua ja että tunteita on vaikea muuttaa. Niitä voi kuitenkin pyrkiä hallitsemaan tiedolla.

”Tärkein tieto on se, että 45–55-vuotiaan naisen elämässä on ollut monta kymmentä vuotta, jolloin estrogeeni on ollut hänen kaverinsa. Se on ylläpitänyt naisen terveyttä ja hyvinvointia. Miten sama aine yhtäkkiä rupeaisi olemaan kauhean vaarallinen ja pelottava?” Kajan sanoo.

Juuri estrogeeni on vuosikymmenien ajan pienentänyt naisen vaaraa saada vakavia tauteja kuten sydän- ja verisuonitauteja, verisuoniperäistä dementiaa, luun haurastumista, paksusuolisyöpää tai aivoinfarktia.

”Hormonikorvaushoidossa käytettävä estrogeeni on rakenteeltaan täsmälleen samaa kuin se, mitä naisen elimistö on tuottanut. Kun oma elimistö ei enää jaksa estrogeenia tuottaa, se korvataan samalla aineella. On vain löydettävä oikea, oireisiin vaikuttava annos. Minun kokemukseni mukaan se voi vaihdella eri naisilla yli viisitoistakertaisesti.”

Nyt tekee mieli ryhtyä vänkäämään. Onko estrogeenin korvaaminen kuitenkaan viisasta?

Nyt tekee mieli ryhtyä vänkäämään. Onko estrogeenin korvaaminen kuitenkaan viisasta? Kai luonnolla on jokin tarkoitus sille, että se lopettaa viisikymppisten naisten estrogeenituotannon?

On sillä, Maija myöntää.

”Sillä on tosi hyvä tarkoitus. Se yrittää saada meidät kuolemaan, koska meistä ei ole enää hyötyä suvunjatkamisessa.”

Estrogeenihanojen sulkeminen on siis luonnolta tapa edistää hengenlähtöä. Silloin lisääntyy esimerkiksi vaara saada sepelvaltimotauti, joka on naisten yleisin kuolinsyy Suomessa.

Mutta entä se rintasyöpä? Siihen sairastuneita on jonkin verran muita enemmän niissä, jotka käyttävät hormonikorvaushoitoa.

”Ylipaino, vähäinen liikunta, alkoholi ja tupakointi lisäävät rintasyövän vaaraa paljon hormonihoitoa enemmän.”

”Minä olen 67-vuotias ja aion käyttää lopun ikääni hormonikorvaushoitoa niin isolla annoksella, että vaihdevuosioireet pysyvät poissa. Jos minulta nyt löydetään rintasyöpä, minulle voi sanoa, että siitäs sait. Toisaalta kukaan ei pysty sanomaan, olisinko kuollut jo viisi vuotta sitten sydäninfarktiin, jos en olisi käyttänyt hormonihoitoa”, Maija vastaa rauhallisesti.

”Ylipaino, vähäinen liikunta, alkoholi ja tupakointi lisäävät rintasyövän vaaraa paljon hormonihoitoa enemmän.”

Kohti mummolaa

Pakko myöntää, että vaihdevuosien alkaminen jollain lailla hävettää. Sen verran monta vitsiä niistä on kuullut kerrottavan. Äkäiset mummotautiset ämmät. Nuoria miehiä vaanivat epätoivoiset puumat.

Pakko myöntää sekin, että muutokset ulkonäössä masentavat. Siitäkin Salla Paajanen ja minä puhuimme videopuhelussa. Keskustelussa oli monta huutomerkkiä.

Minä: ”Naama valahtaa ja iho rypistyy!”

Salla: ”Huulet kapenevat! Kun laittaa huulipunaa, se lähtee ryppyjä pitkin karkuun pitkin naamaa.”

Minä: ”Entäs maha! Ennen kilot kertyivät lantiolle. Nyt sitä katsoo pullistunutta mahaa ja ihmettelee, että mikä toi on.”

Salla: ”Todellakin! Ennen tiesin aina, mitä pitää tehdä, että saan nopeasti keskivartalosta paikat soukemmiksi. Nyt vaikka kuinka liikkuisin ja näännyttäisin itseni dieetillä, vatsamakkara ei tuosta hupene. On esiintymisvaatteet telkkarissa, enkä enää saakaan kurottua niitä päälleni.”

Tulevaisuus ei vaikuta hääppöiseltä. Puhelusta Maija Kajanille jää erityisesti mieleeni se, mitä hän kertoo feromoneista: Nenässämme on elin, joka aistii toisten ihmisten erittämiä feromoneja eli viestimolekyylejä. Osa niistä liittyy seksuaalisuuteen ja virittelee pariskunnat seksiin.

”Niiden eritys muuttuu vaihdevuosissa. Joissain tutkimuksessa on todettu, että mummolassa on aivan erityisen rauhoittava olo, koska siellä ei ole mitään seksuaalisuuteen liittyviä feromoneja”, Maija selittää minulle.

Auts.

Miesten vaivalista

∙ Nopea uupuminen

∙ Elämänilon väheneminen

∙ Seksuaalisen halukkuuden ja kyvyn heikkeneminen

∙ Hyvänolontunteen väheneminen

∙ Heikentynyt muisti

∙ Keskittymishäiriöt

∙ Hermostuneisuus

∙ Depressio

∙ Unettomuus

∙ Kuumat aallot

∙ Hikoilu

Muun muassa näitä oireita voivat aiheuttaa miehen vaihdevuodet.

Tulevat ne miehillekin

Onpa mukavaa nähdä entistä työkaveria. Kyösti Pärssinen kirjoittaa nykyisin Mikrobittiin, mutta kahdeksan vuotta sitten teimme tätä samaa lehteä. Niihin aikoihin Kyösti kirjoitti jutun, josta toimitus saa edelleen kyselyjä ja kiitosta. Se alkoi näin:

Olen 48-vuotias hyväkuntoinen suomalainen mies. Syksyn mittaan minusta loppui veto. Väsytti ja ahdisti, pinna oli lyhyt ja olo ärtyisä. Urheilu ei enää maistunut. Työmatkapyöräily hiipui, kuntosalikäynnit harvenivat. Alkoholinjuonti ei huvittanut. Viimein loppui mielenkiinto seksiin. Kun urheilu, viina ja seksi eivät kiinnosta, niin mitä jää jäljelle? Elämän­ilo alkoi olla vähissä. Olo oli kuin ergometritestissä, jossa lisätään vastusta niin kauan, kunnes tulee seinä vastaan.

Oireet kuulostavat kovin tutuilta nyt, kun olen vaihdevuosiasiaa eri kanteilta tutkiskellut. Tämä kantti vielä puuttuu, miehen näkökulma.

Kyösti palaa silloisiin tunnelmiin mielellään. Aihe on tärkeä, eivätkä äreät viisi-, kuusikymppiset miehet ole loppuneet maailmasta.

”Alussa oli pirullisinta, kun syytä huonoon olooni ei pystytty diagnosoimaan. Iho vain pukkasi kylmää hikeä ja olin vetämätön ja ahdistunut”, Kyösti muistelee.

”Samaan aikaan töissä oli ilmapiiriongelmia, ja jossain vaiheessa loppuivat voimat. Menin työterveyslääkärille ja kerroin olevani niin väsynyt, etten jaksa mitään.”

Lääkäri antoi kuukauden sairausloman ja masennuslääkkeet. Pillereistä ei ollut apua, mutta sairausloma antoi aikaa googlailla. Muutama sopiva hakusana, ja sieltä löytyi selitys niin hikoiluun kuin elämän­ilon katoamiseen. Andropaussi, miehen vaihdevuodet.

Kyösti varasi ajan urologilta ja pyysi testosteroniarvojen mittausta. Tulokset olivat matalat, jäivät viitearvojen alle.

”Silti se nuori lääkärinkloppi oli sitä mieltä, että ei tässä mitään hoitoja tarvita, terve mies. Hänelle olen edelleen vähän katkera. Aikaa tuhraantui suotta.”

Apu löytyi lopulta dosentti Juhana Pihalta, joka on tutkinut ja hoitanut miesten seksuaalihäiriöitä päätoimisesti yli neljännesvuosisadan. Kun Kyösti kertoi Pihalle testosteroniarvonsa, tämä suositteli heti testosteronihoitoa.

”Oli hurja henkinen helpotus, että vika ei ollutkaan päässäni.”

Aloitushoitona oli geeli, jota Kyöstin piti levittää joka päivä laajalle ihoalueelle rintakehään.

”Se helpotti. Näin”, Kyösti sanoo ja napsauttaa sormiaan.

”Mieliala parani heti. Oli hurja henkinen helpotus, että vika ei ollutkaan päässäni. Olin ollut niin lähellä pimahtamista, että olisin tuosta vain voinut erota töistä tai vaimosta tai aivan mitä vaan.”

Geelin jälkeen Kyösti alkoi saada testo­steronia piikkinä. Sitä hän käy hakemassa edelleen 8–10 viikon välein eikä suunnittele hoidon lopettamista. Ainoa haittapuoli on ollut, että testosteroni on nostanut valmiiksi hyviä hemoglobiiniarvoja entistä korkeammiksi. Niitä pitää seurata.

”Hoito myös lopettaa oman testosteronituotannon, joten lapsia ei enää ole luvassa.”

Lääkärit ovat edelleen erimielisiä siitä, ovatko miesten vaihdevuodet normaalia ikääntymistä vai hoidettava vaiva. Oli kummin vain, yhdestä asiasta Kyösti on varma.

”En tiedä, missä olisin ilman hoitoa.”

Valinnan paikka

Nämä ovat Maija Kajanin neuvot vaihdevuosien hormonittomaan hoitoon:

Monipuolisesti mieluista liikuntaa.

Limakalvoja vahvistavia voiteita.

Ruokavalio, jossa on fytoestrogeeneja eli ravinnosta saatavia estrogeeneja: kokojyväruista, soijaa, metsämarjoja, siemeniä, kasviksia.

Paljon hyviä rasvoja, öljyjä, manteleita, pähkinöitä, avokadoja.

Ei tupakkaa, ei juuri alkoholia. Jos pystyy olemaan ilman kahvia, kuumat aallot, pikapissahädät ja jatkuva pissalla ravaaminen saattavat vähentyä.

Kulttuuria: taidenäyttelyitä, konsertteja, teatteria, elokuvia, kirjoja, jalkapallomatseja.

Suurin piirtein tuolla tavoin minäkin olen itseäni hoitanut. Tuskallisinta on ollut kahvin vähentäminen yhteen kupilliseen päivässä, mutta sen ansiosta pystyn tekemään pitkästä aikaa jumpassa X-hyppyjä. Öiset hikoilukohtauksetkaan eivät ole yhtä järeitä kuin ennen.

Bonuksena löysin apteekista laastareita, jotka liimataan yöksi nenänvarteen pitämään hengitysteitä auki. Olo ei vieläkään ole erityisen seksikäs, mutta puolison mukaan laastarit ovat vähentäneet kuorsaamista. Maija suositteli myös laulamista: senkin on osoitettu vähentävän kuorsausta, koska se vahvistaa nielun lihaksistoa.

Menisi elämä näinkin. Jos oikein hyväntahtoisesti ajattelen, yhtä matkaa rapistuvassa pariskunnassa on jotain hellyttävää. Minä mummoudun, mies ukkoutuu. Meidän mummolastamme tulee pikkuhiljaa oikein rauhoittava paikka, jonka ilmassa ei leiju ainuttakaan levottomuutta herättävää feromonia.

Tai sitten ei tule. Maija Kajan kertoi, että tavallisin vaihdevuosioire on ärtyisyys ja että suuri osa yli 45-vuotiaiden avioeroista juontaa juurensa hankaliin vaihdevuosioireisiin.

Vaihdevuodet eivät ole vaihe, joka menee ohi. Osa vaihdevuosioireista jatkuu koko elämän.

Eivätkä vaihdevuodet edes ole vaihe, joka menee ohi. Senkin Maija minun kauhistuksekseni paljasti. Kun estrogeeni on alkanut vähentyä, se ei enää palaudu ilman hormonikorvaushoitoa. Siitä seuraa, että osa vaihdevuosioireista jatkuu koko elämän.

”Mistä arvelet, että unettomat ja kärttyisät vanhat mummot ovat vanhainkotiin tulleet? He ovat unettomia ja kärttyisiä, koska heillä on niin vähän estrogeenia. Jotkut hikoilevat vielä 90-vuotiainakin yöpaitansa yöllä märäksi ”, Maija mainitsi.

Lisäksi on tämä yksi oire, joka ei luomukeinoilla katoa. Uneni lopahtavat edelleen joka yö aamuyöstä. Kahvin vähentäminen on auttanut sen verran, että enää en herää kahdelta, mutta kello neljän ohi en nuku.

Tutkimusnäyttöön perustuva unettomuuden Käypä hoito -suositus sanoo sen suoraan kuivalla tutkimuskielellä: naissukuhormoneja sisältävä hormonihoito on ensisijainen hoitomuoto vaihdevuosi-ikäisten naisten univaikeuksien hoidossa.

Lasketaanpa. Näillä näkymin minulla on jäljellä kymmenen työvuotta. Jos teen kymmenen vuotta töitä enintään kuuden tunnin katkonaisilla yöunilla, paljonko terveyttä ja huumorintajua minulla on jäljellä eläkepäiviksi?

Luulen, että seuraavaksi otan puhelun omalle tutulle gynekologille.

Artikkeli on julkaistu Kodin Kuvalehdessä 10/2020.